Lue keskustelun säännöt.
Kaverini haluaa puhua joka päivä pitkiä puheluita mutta ei koskaan tavata
06.07.2018 |
Eräs kaverini soittaa minulle joka päivä tai toivoo että soitan hänelle (usein soitankin). Hän haluaa puhua joka päivä kanssani parin tunnin puheluita. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja jos minä ehdotan niin hän ei ehdi tavata. Emme ole kertaakaan käyneet yhdessä kahvilla, syömässä tai kävelyllä tai baarissa tai tavanneet toistemme kotona tms. Tutustuin häneen yksien yhteisten tuttujen kautta, heidän luona tämä kaverini kyllä käy useinkin kylässä. Hän ei ole ollenkaan ujo tai sellainen vaan sosiaalinen ja kova puhumaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi hän ei halua tavata minua vaan haluaa vain seurustella puhelimitse, ja tosiaan joka päivä. Kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua? En millään ehtisi puhua joka päivä mitään puhelumaratoneja ja mieskin jo ihmettelee kun puhelimeni soi monta kertaa illassa joka ilta tämän kaverin taholta. Tykkään itse enemmän tavata ihmisiä kasvotusten ja vaikka vähän harvemmin, ei välttämättä edes joka viikko. Olemme molemmat noin 35-vuotiaita eli molemmilla on oma elämä omine kiireineen elettävänä. Tämä kaverini on ihan kiireinen siis tosiaan myös, mutta soittaa ne puhelumaratoninsa auton ratista matkalla kotiin tai käydessään lähikaupassa jne. Jos en vastaa tai sanon että en ehdi puhua niin hän joko pahastuu tai soittaa puolen tunnin päästä uudelleen että "nyt varmaan ehdit puhua".
Kommentit (28)
Eräs tuttu käyttää aina samoja fraaseja halutessaan lopettaa pitkät puhelut. Kahvi/ruoka perheellä, aviopuoliso odottaa tekemään jotain pihatyötä, aikuiset lapset käymässä eikä ehdi puhua. Aina joku versio näistä. Vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ystävä, mies myös, soitteli hänelle joka päivä työmatkalta junasta maratonpuheluja.
Ennen tapaamistamme mies katseli samalla tv:tä ja sanoi vaan välillä jotain ahaa, joo.
en jäljeen kun aloimme olla yhdessä hän lopetti puheluihin vastaamisen. Aikansa kaveri soitteli vielä sinnikkäästi kunnes antoi periksi kun puheluun ei vastattu.
En ymmärrä mistä puhui, kuulemma työpäivänsä kävi läpi. Outoja tyyppejä tollaset maratinpuhujat. Teininä jaksoi jaaritella puhelimessa, nyt ei tulisi mieleenkään.
Älä vastaa kaverillesi, soita takaisin ja sitten voit itse lopettaa puhelun lyhyeen. Luulisi että hyytyy. Mitä asiaa hänellä edes on tuntikaupalla joka päivä?
Nämä on näitä vuosituhansien tarinoita...mutta tähäytyyhähään jonkun niitte osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ystävä, mies myös, soitteli hänelle joka päivä työmatkalta junasta maratonpuheluja.
Ennen tapaamistamme mies katseli samalla tv:tä ja sanoi vaan välillä jotain ahaa, joo.
en jäljeen kun aloimme olla yhdessä hän lopetti puheluihin vastaamisen. Aikansa kaveri soitteli vielä sinnikkäästi kunnes antoi periksi kun puheluun ei vastattu.
En ymmärrä mistä puhui, kuulemma työpäivänsä kävi läpi. Outoja tyyppejä tollaset maratinpuhujat. Teininä jaksoi jaaritella puhelimessa, nyt ei tulisi mieleenkään.
Älä vastaa kaverillesi, soita takaisin ja sitten voit itse lopettaa puhelun lyhyeen. Luulisi että hyytyy. Mitä asiaa hänellä edes on tuntikaupalla joka päivä?Nämä on näitä vuosituhansien tarinoita...mutta tähäytyyhähään jonkun niitte osata.
Not! Small not!
Duuli kirjoitti:
Eräs tuttu käyttää aina samoja fraaseja halutessaan lopettaa pitkät puhelut. Kahvi/ruoka perheellä, aviopuoliso odottaa tekemään jotain pihatyötä, aikuiset lapset käymässä eikä ehdi puhua. Aina joku versio näistä. Vuodesta toiseen.
Kätevää ja kohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lärppäliisa estoon tai hommaa uusi puhelinnumero.
Sillä on tylsää auton ratissa, olet ikään kuin radion korvike, täytät joutohetkeä kun hän saa löpistä. Tunnen tyypin. Puhelu loppuu heti napakasti, kun tyyppi itse pääsee päämääräänsä, muutoin ei itse saa sanansijaa edes sanoakseen että on pakko mennä.
Lakkaisin vastaamasta. Ja jos vastaat, opettele puhumaan päälle ja katkaisemaan esim vartin päästä. Pullat palaa tai jotain.
Mieheni ystävä, mies myös, soitteli hänelle joka päivä työmatkalta junasta maratonpuheluja.
Ennen tapaamistamme mies katseli samalla tv:tä ja sanoi vaan välillä jotain ahaa, joo.
en jäljeen kun aloimme olla yhdessä hän lopetti puheluihin vastaamisen. Aikansa kaveri soitteli vielä sinnikkäästi kunnes antoi periksi kun puheluun ei vastattu.
En ymmärrä mistä puhui, kuulemma työpäivänsä kävi läpi. Outoja tyyppejä tollaset maratinpuhujat. Teininä jaksoi jaaritella puhelimessa, nyt ei tulisi mieleenkään.
Älä vastaa kaverillesi, soita takaisin ja sitten voit itse lopettaa puhelun lyhyeen. Luulisi että hyytyy. Mitä asiaa hänellä edes on tuntikaupalla joka päivä?