Lue keskustelun säännöt.
Onko rakkaus silloin loppunut vai kasvamassa, kun ajatus avoimemmasta suhteesta ei olekaan enää hirveä ajatus?
05.07.2018 |
Olen todella hämmentynyt tunteistani. Olemme olleet miehen kanssa aivan perinteisessä yksiavioisessa suhteessa ja suhteen alussa olin ajoittain meistä aika epävarma ja mustasukkainen. Koko ensimmäinen vuosi oli todella myrskyisä ja vaikea, mutta pitkän taistelun ja toiselle 100% rehellisesti itsensä avaamisen jälkeen, olemme ikään kuin rakentaneet luoton itse tyhjästä ja olen yhtäkkiä ymmärtänyt syvällisellä tasolla kuinka paljon mies minua oikeasti rakastaa. Tuntuu, kuin olisin ymmärtänyt rakkauden luonteen aivan uudella tapaa. Olen sisäistänyt monien mokien ja pelkojen jälkeen, ettei aidossa rakkaudessa yksinkertaisesti voi olla kyse toisen omistamisesta tai ripustautumisesta, vaan syvästä luotosta siihen että rakkaus ja kunnioitus pysyy ja kestää, vaikka kaikki muu muuttuisi. Jopa, vaikka eroaisimme.
Nyt minusta onkin alkanut tuntumaan oudosti siltä että avoin suhde voisi olla meille toimivampi ratkaisu. En osaa tuntea enää mustasukkaisuutta siitä ajatuksesta, että mies harrastaisi pelkkää seksiä muiden kanssa. Niin kauan, kun se ei ole pois minulta mitenkään (olemme tällä hetkellä kaukosuhteessa ja siksi väkisinkin usein yksinämme) ja ei tapahdu henkistä pettämistä, en näekään asiaa enää yhtä pelottavana. Ja jos mies ihastuukin toiseen ja se meidät kaataa, eikö se ole toisaalta hyväkin, että se tulee ilmi ja että saamme siten tietää ettei me rakastettukaan yhtä paljon kuin uskottiin? Haluaisin itsekin kokea vielä seksin saralla kaikkea uutta ja jännittävää, sekä luoda miehen kanssa yhdessä sellaisia uusia kokemuksia joissa olisi muita ihmisiä mukana. Mutta onko tämä oikeasti merkki hyvästä itsetunnosta ja luottamuksesta, vai yritänkö vain selitellä itselleni niin? Mitä jos olenkin vain ylpistynyt, ja luotan naurettavan sokeasti omaan itsevarmuuteen ja asemaan? Vai muuttaako meillä rakkaus nyt kovasti vain muotoaan, uudenlaiseksi, meidän näköiseksi?
Mies on toki hämmentynyt tästä muutoksesta minussa myös, ja vaikka haluaisi varmasti jollain tasolla satunnaista hauskanpitoa eli seksiä uusien naisten kanssa minun luvalla, hän ei ainakaan vielä tunnu uskovan että en mene siitä rikki. Onko näin tapahtunut kellekään täällä, miten teille on käynyt? Pyöritteleekö kukaan vastaavia ajatuksia, ja mistä koette sen teillä saaneen alkunsa?
Kommentit (78)
Ap vielä jatkaa, toki itsekkäimpänä ja päällimmäisenä motiivina on siis itse päästä hurjastelemaan muiden kanssa oman miehen lisäksi. Joku voisi sanoa, että en voi sekä säästää kakkua että syödä sitä, mutta entä jos olen ihan aikuisten oikeasti valmis antamaan saman nautinnon myös miehelle? Onko se silloin itsekästä? Jostain syystä vain kiihotun siitä, että mies seikkailisi itsekseen myös ja kertoisi sitten kaiken minulle. Haluaisin olla miehen kanssa samaan aikaan se ihana turvallinen pysyvä kumppani, kuumin ja villein rakastaja, sekä paras ystävä jonka kanssa mehustella mies- ja naisjuttuja kuin bestikset. Olen niin väsynyt pelkäämään kaikkea turhaa, ja haluaisin vain kääntää kaiken sen mustasukkaisuuteen menneen energian päinvastoin iloksi toisen nautinnon puolesta. Jos mies pystyy tähän samaan myös minua kohtaan, olen onnellisin ihminen maailmassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Kuulostaa kyllä siltä, että suhde vetelee viimeisiään. Sitä ei vaan haluta tunnustaa. Siitä vaan kumpikin hakemaan uusia elämyksiä, mitä sitä turhaan roikkumaan suhteessa, joka ei enää tyydytä kaikkia tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin tuon saman muutoksen läpi. Mies ei vielä. Olin juuri sellainen psykopaattisen mustasukkainen hurjimus, mistä joskus saa lukea. Miehen piti poistaa facekavereistaan jopa sukulaisiaan, jotka eivät läpäisseet "vaatimuksiani". Kaveripiiri meni uusiksi, naiset poistettiin. Eksistä ei todellakaan voinut puhua. Kyttäsin puhelinta ja nettiä, ja joka kauppareissun jälkeen alkoi kolmas maailmansota, koska koin, että hän oli katsellut jotakuta muuta. No, sitä kesti aikansa. Sitten rentouduin.
Minä koen, että se on sitä, kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Onko omistushaluisuus rakkautta? Onko se, että haluat määräillä puolisoasi ja estää häntä tekemästä iloa ja onnea tuottavia asioita, rakkautta? Onko mustasukkaisuuden tunteminen osoitus siitä, että rakastaa? Mielestäni ei.
Rakastan miestäni yli kaiken. Minulla on hänen kanssaan hyvä ja turvallinen olo. Hän saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Hän saa minut nauramaan, ja meillä on hauskaa yhdessä. Seksikin sujuu hyvin.
Mitä minä siitä menetän, jos mies harrastaa seksiä muidenkin kanssa? Edellyttäen, että minäkin saan sitä riittävästi, ja ehkäisystä huolehtii ja siitä, ettei tartuta tauteja minuun. En koe menettäväni yhtään mitään. Mies on onnellinen ja iloinen, meillä arki sujuu, on hauskaa, on mukavaa. Saan miehestäni parhaat palat, saan jakaa elämäni hänen kanssaan. Ei ole minulta mitään pois se, että hänellä on liittomme ulkopuolisia seksisuhteita.
Onhan tämä muutos minun ajatuksissani aika hurja. Mutta täytyy sanoa, että olen nykyään miljoonakertaisesti onnellisempi.
Miten voikaan ajatukset kuulostaa niin samalta!! Itselläni on täsmälleen sama tunne. Oletko ehdottanut tuota jo miehellesi, vai missä vaiheessa muutoksenne on? Entä millaiset säännöt teillä on rehellisyyden suhteen, aiotteko jakaa kaikki yksityiskohdat muiden kanssa olemisesta vai pitää ne itsellänne? Ap
Jaa-a, kuulostaa vähän oudolta. Minulle rakastelu on fyysistä rakkauden osoittamista, enkä koskaan voisi ajatella että mies harrastaa jonkun toisen kanssa "vaan seksiä" vaan kyllä se olisi minulta pois, enkä pystyisi koskaan haluamaan seksiä jonkun toisen kanssa.
En ajattele niin että omistan mieheni ihmisenä tai päinvastoin, vaan pääasia on se rakkaus, se on vain meidän kahden välistä eikä me tarvita muita. Jos mies lakkaa rakastamasta minua saa toki lähteä täysin vapaasti, ja jos minä huomaan että en rakasta enää häntä niin minä lähden, mutta kahta ei voi rakastaa yhtäaikaa kuten puolisoa rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se auta kuin ehdottaa ja kokeilla. Voi olla, että ei toimi. Ajatuksen tasolla olevat asiat ovat ihan eri juttuja kuin käytännön tasolla. Pitää pitää keskusteluyhteys avoimena.
Minä en kaipaa muita, eli suhteemme ulkopuolisia seksiseikkailuja, koska en itse ole kovinkaan seksuaalinen ihminen. En syty, jos ei ole suuria tunteita ja rakkautta. Minulle sopii mainiosti tämä yksisuuntainen avoimuus. Ymmärrän kyllä hyvin, että monelle muulle se ei kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ehdottomasti pystyn, haaveilemme myös naimisiinmenosta. Pystyn näkemään meillä sellaisen liiton, jossa vallitsee rehellinen ja "kahleeton" tunnelma ja missä ihan mitä tahansa voi kertoa tai ehdottaa toiselle. Koen syvää yhteyttä mieheeni ja haluan rakastaa häntä meille rohkeimmalla mahdollisella tavalla. Koen saavani saman myös mieheltä, ja tuntuu että teemme toisistamme kokoajan kypsemmät ja onnellisemmat ikään kuin haastamalla kasvamaan ihmisinä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin tuon saman muutoksen läpi. Mies ei vielä. Olin juuri sellainen psykopaattisen mustasukkainen hurjimus, mistä joskus saa lukea. Miehen piti poistaa facekavereistaan jopa sukulaisiaan, jotka eivät läpäisseet "vaatimuksiani". Kaveripiiri meni uusiksi, naiset poistettiin. Eksistä ei todellakaan voinut puhua. Kyttäsin puhelinta ja nettiä, ja joka kauppareissun jälkeen alkoi kolmas maailmansota, koska koin, että hän oli katsellut jotakuta muuta. No, sitä kesti aikansa. Sitten rentouduin.
Minä koen, että se on sitä, kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Onko omistushaluisuus rakkautta? Onko se, että haluat määräillä puolisoasi ja estää häntä tekemästä iloa ja onnea tuottavia asioita, rakkautta? Onko mustasukkaisuuden tunteminen osoitus siitä, että rakastaa? Mielestäni ei.
Rakastan miestäni yli kaiken. Minulla on hänen kanssaan hyvä ja turvallinen olo. Hän saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Hän saa minut nauramaan, ja meillä on hauskaa yhdessä. Seksikin sujuu hyvin.
Mitä minä siitä menetän, jos mies harrastaa seksiä muidenkin kanssa? Edellyttäen, että minäkin saan sitä riittävästi, ja ehkäisystä huolehtii ja siitä, ettei tartuta tauteja minuun. En koe menettäväni yhtään mitään. Mies on onnellinen ja iloinen, meillä arki sujuu, on hauskaa, on mukavaa. Saan miehestäni parhaat palat, saan jakaa elämäni hänen kanssaan. Ei ole minulta mitään pois se, että hänellä on liittomme ulkopuolisia seksisuhteita.
Onhan tämä muutos minun ajatuksissani aika hurja. Mutta täytyy sanoa, että olen nykyään miljoonakertaisesti onnellisempi.
Miten voikaan ajatukset kuulostaa niin samalta!! Itselläni on täsmälleen sama tunne. Oletko ehdottanut tuota jo miehellesi, vai missä vaiheessa muutoksenne on? Entä millaiset säännöt teillä on rehellisyyden suhteen, aiotteko jakaa kaikki yksityiskohdat muiden kanssa olemisesta vai pitää ne itsellänne? Ap
On ollut jo vuosia tämä tilanne. Yhtenä päivänä vaan istutin miehen alas ja kerroin tunteistani. Annoin luvan. Mies oli aivan äimän käkenä, ja siitä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Rehellisyys on ehdotonta, eli jos kysyn jotakin, siihen on vastattava. Tähän mennessä en ole kysynyt, ei minun tarvitse tietää. Minulla on levollinen ja tyyni olo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla ole minkäänlaista moraalia? Miten pystyt katsomaan miestäsi silmiin vai etkö osaa edes hävetä mitään? Et edes ymmärrä mitä rakkaus ja uskollisuus tarkoittaa. Miehesi ansaitsee paremman naisen ja käy sääliksi häntä.
Ihminen ei todellakaan ole luonnostaan yksiavioinen. Tämä pakotettu yksiavioisuus on varsin uusi ilmiö, josta saamme kiittää uskontoa. Onko tuo moniavioisuus paluuta aidon ihmisyyden äärelle? Ehkä. Minä en osaa kysymyksiisi kommentoida mitään, koska en ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Kaikki suhteeni kaatuvat siihen, ettei minulle riitä seksi yhden kumppanin kanssa. Inhoan sellaista, että joku muu sanelee minulle, mitä saan ja mitä en saa tehdä.
Muuten, kun katsoo pettämisen määrää parisuhteissa, aika moni ajattelee samoin kuin minä. Se vain on tabu. Halutaan vaalia ajatusta ihanasta ja absoluuttista onnea tuottavasta yksiavioisuudesta, joka on parhaimillaankin vain hauras kuvitelma. Tietysti on ihmisiä, jotka kykenevät uskollisuuteen. Itse en suostuisi siihen, että joutuisin tukahduttamaan haluni ja elämään vajavaista elämää vain siksi, että joku muu kokee omistavansa minut ja olevansa oikeutettu sanelemaan minulle sallitut teot. Aseksuaalien on varmaan helppoa olla uskollisia, mutta muilta se vaatii yrittämistä ja pakottamista, sanovat mitä sanovat. Jokainen ihastuu pitkien parisuhteiden aikana johonkuhun muuhunkin kuin omaan puolisoonsa, ja muuta väittävät ovat valehtelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se rakkaus ole loppumassa taikka ainakin totaalikyllästyminen toiseen. Voihan olla että avoin suhde toimii taikka jompikumpi sitten rakastuukin tällaisen toiminnan kautta toiseen - jos olet valmis ottamaan riskin niin mikäpäs siinä sitten. Omat arvot mulla kyllä menis vessanpöntöstä alas jos avoimeen suhteeseen alkaisin. Elämänkokemuksella voin myös sanoa että on vaikea sekä syödä kakkua että säästää sitä. Taitaa olla romanttinen rakkaus kuollut taikka vaihtunut "mukavuusrakkauteen" joka on vain tarpeiden täyttämistä (matka-, kokkailu- panoseura ym). Missä on sielujen sympatia, elämää suurempi yhteys..? No näistä avoimista, poly ym. jutuista päätellen jossain alkuliman tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole minkäänlaista moraalia? Miten pystyt katsomaan miestäsi silmiin vai etkö osaa edes hävetä mitään? Et edes ymmärrä mitä rakkaus ja uskollisuus tarkoittaa. Miehesi ansaitsee paremman naisen ja käy sääliksi häntä.
:D Ei voi olla totta. Kerropa sinä oi unelmavaimo, mitä rakkaus on. Kerro. Kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole minkäänlaista moraalia? Miten pystyt katsomaan miestäsi silmiin vai etkö osaa edes hävetä mitään? Et edes ymmärrä mitä rakkaus ja uskollisuus tarkoittaa. Miehesi ansaitsee paremman naisen ja käy sääliksi häntä.
:D Ei voi olla totta. Kerropa sinä oi unelmavaimo, mitä rakkaus on. Kerro. Kuuntelen.
Oletko traumatisoitunut, päihdeperheestä tms. kun et kykene normaaliin parisuhteeseen ja edes ymmärrä mitä se tarkoittaa? Tai sitten olet muuten vain viallinen yksilö jonka olisi parempi olla yksin eikä satuttaa muita.
Loppunut. Kannattaa erota ja jakaa sitten vasta itseään muille.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei todellakaan ole luonnostaan yksiavioinen. Tämä pakotettu yksiavioisuus on varsin uusi ilmiö, josta saamme kiittää uskontoa. Onko tuo moniavioisuus paluuta aidon ihmisyyden äärelle? Ehkä. Minä en osaa kysymyksiisi kommentoida mitään, koska en ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Kaikki suhteeni kaatuvat siihen, ettei minulle riitä seksi yhden kumppanin kanssa. Inhoan sellaista, että joku muu sanelee minulle, mitä saan ja mitä en saa tehdä.
Muuten, kun katsoo pettämisen määrää parisuhteissa, aika moni ajattelee samoin kuin minä. Se vain on tabu. Halutaan vaalia ajatusta ihanasta ja absoluuttista onnea tuottavasta yksiavioisuudesta, joka on parhaimillaankin vain hauras kuvitelma. Tietysti on ihmisiä, jotka kykenevät uskollisuuteen. Itse en suostuisi siihen, että joutuisin tukahduttamaan haluni ja elämään vajavaista elämää vain siksi, että joku muu kokee omistavansa minut ja olevansa oikeutettu sanelemaan minulle sallitut teot. Aseksuaalien on varmaan helppoa olla uskollisia, mutta muilta se vaatii yrittämistä ja pakottamista, sanovat mitä sanovat. Jokainen ihastuu pitkien parisuhteiden aikana johonkuhun muuhunkin kuin omaan puolisoonsa, ja muuta väittävät ovat valehtelijoita.
Sinä et ole koskaan ollut rakastunut. Et ole koskaan tuntenut voimakkaasti niin et voi ymmärtää sitä miksi seksi toisen kanssa ei ole se ja sama. Sulle seksi ei ole fyysistä rakkautta vaan mekaaninen toiminto kuin kättely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole minkäänlaista moraalia? Miten pystyt katsomaan miestäsi silmiin vai etkö osaa edes hävetä mitään? Et edes ymmärrä mitä rakkaus ja uskollisuus tarkoittaa. Miehesi ansaitsee paremman naisen ja käy sääliksi häntä.
:D Ei voi olla totta. Kerropa sinä oi unelmavaimo, mitä rakkaus on. Kerro. Kuuntelen.
Oletko traumatisoitunut, päihdeperheestä tms. kun et kykene normaaliin parisuhteeseen ja edes ymmärrä mitä se tarkoittaa? Tai sitten olet muuten vain viallinen yksilö jonka olisi parempi olla yksin eikä satuttaa muita.
Kuka sinä olet määrittelemään, mitä rakkaus on? Koet sen vain omasta, hyvin ahtaasta näkökulmastasi. Vastaa alkup. kysymykseeni. Mitä rakkaus tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä kävin tuon saman muutoksen läpi. Mies ei vielä. Olin juuri sellainen psykopaattisen mustasukkainen hurjimus, mistä joskus saa lukea. Miehen piti poistaa facekavereistaan jopa sukulaisiaan, jotka eivät läpäisseet "vaatimuksiani". Kaveripiiri meni uusiksi, naiset poistettiin. Eksistä ei todellakaan voinut puhua. Kyttäsin puhelinta ja nettiä, ja joka kauppareissun jälkeen alkoi kolmas maailmansota, koska koin, että hän oli katsellut jotakuta muuta. No, sitä kesti aikansa. Sitten rentouduin.
Minä koen, että se on sitä, kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Onko omistushaluisuus rakkautta? Onko se, että haluat määräillä puolisoasi ja estää häntä tekemästä iloa ja onnea tuottavia asioita, rakkautta? Onko mustasukkaisuuden tunteminen osoitus siitä, että rakastaa? Mielestäni ei.
Rakastan miestäni yli kaiken. Minulla on hänen kanssaan hyvä ja turvallinen olo. Hän saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Hän saa minut nauramaan, ja meillä on hauskaa yhdessä. Seksikin sujuu hyvin.
Mitä minä siitä menetän, jos mies harrastaa seksiä muidenkin kanssa? Edellyttäen, että minäkin saan sitä riittävästi, ja ehkäisystä huolehtii ja siitä, ettei tartuta tauteja minuun. En koe menettäväni yhtään mitään. Mies on onnellinen ja iloinen, meillä arki sujuu, on hauskaa, on mukavaa. Saan miehestäni parhaat palat, saan jakaa elämäni hänen kanssaan. Ei ole minulta mitään pois se, että hänellä on liittomme ulkopuolisia seksisuhteita.
Onhan tämä muutos minun ajatuksissani aika hurja. Mutta täytyy sanoa, että olen nykyään miljoonakertaisesti onnellisempi.