Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa pikkulapsiarkea?
05.07.2018 |
Otsikossa jo kysymys ja kaikki vinkit tervetulleita. Pinna on koko ajan kireällä ja koko ajan tulee tiuskittua lapsille. Lapsia on kaksi, toinen vuoden ja toinen 4 vuotta. Mies tekee vuoro/matkatöitä ja on joka viikko noin 4 päivää poissa, itse olen vielä hoitovapaalla. Omaa aikaa ei ole yhtään, ei ole isovanhempia, eikä tukiverkostoa. Muutama lapseton kaveri on, joita näen nykyään harvoin. Kesällä ei ole Mll:n kerhotoimintaa ja ollaan lähes koko ajan kotona. 4-vuotiaalla on uhmaikä ja hänelle joutuu sanomaan monta kertaa samasta asiasta. Vuoden vanha puolestaan on oppinut juoksemaan paikasta toiseen, tyhjentää kaappeja, sekoittaa asuntoa ja on todella kova mölyämään, ei siis itke, vaan huutaa ja testaa ääntään. Hermot ovat jatkuvasti kireällä ja en tunnu pääsen mitenkään "lepotilaan", vaan olen jo valmiiksi jännittynyt ja heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen kiukuttelen ja huudan lapsille. Mies auttaa lastenhoidossa aina silloin, kun on kotona ja siivoaa, kaikki periaatteessa hyvin. Ainoa, mitä mies ei ymmärrä, on se, että tarvitsen omaa aikaa, aikaa rauhoittua. Jos lähden vaikka uimaan ilman miestäja lapsia, mies kiukuttelee ja on ihan mustasukkainen vapaa-ajastani. Liikutaan vapaalla siis aina neljästään joka paikassa, en pääse edes vaateostoksille ilman koko perhettä. Miehen vapaapäivät menee siihen, että istun kotisohvalla ipad käsissä ja en tee yhtään mitään. Ipad on ainoa henkireikä, saan edes muutaman minuutin kerrallaan olla omissa oloissa, lukea toisten facebook-päivityksiä, vauvapalstan keskusteluja ym. Siitä mies tietenkin jaksaa valittaa, että hän tekee kaikki kotityöt, hoitaa perheen lapset ja vaimo vaan istuu sohvalla netissä. Hän ei tajua, että silloin kun hän on töissä 3-4 päivää putkeen, minä olen kotona se, joka hoitaa kaiken 24/7. Haluaisin edes tunnin omaa rauhaa silloin kuin se olisi mahdollista. Ilman sitä miehen lapsellista kiukuttelua/mustasukkaisuutta "omasta ajasta". Tiukkaa tekee myös oma luonne, rakastan hiljaisuutta ja omaa rauhaa, nyt perheen lapset ovat siinä iässä, että he roikkuvat lahkeissa koko ajan, toinen huutaaja toinen kiukuttelee. Vaunulenkit ovat ainakin toistaiseksi pois suljettu rauhoittumisvaihtoehto, vuoden vanha jaksaa vaunuissa istua, mutta 4-vuotias narisee kävellessä, että on tylsää.
Kommentit (50)
On niin älyttömän vaikeaa ymmärtää miksi niitä lapsia pitää tehdä 2 jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja vielä tuollaisella ikäerolla. Sitten valitetaan kun on normaalia lapsiperhe arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot vihainen, koska sut on jätetty yksin hoitamaan kahta pientä lasta. Se ei ole ihmiselle luontainen tapa hoitaa lapsia ja vanhemmuutta..
Siitä se raivo pohjimmiltaan syntyy, ei lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
On niin älyttömän vaikeaa ymmärtää miksi niitä lapsia pitää tehdä 2 jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja vielä tuollaisella ikäerolla. Sitten valitetaan kun on normaalia lapsiperhe arkea.
No tuo nyt on jo kohtuullinen ikäero, se olis kauheaa jos olisi vain kaksi vuotta ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Se jatkuva hermojen menettäminen häiritsee eniten. Tuntuu, että kiihdyn nollasta sataan koko ajan ja en saa millään pidettyä itseäni kurissa. 4-vuotialla on uhmaikä, mutta pinnani kiristyy pienemmästäkin vastoinkäymisestä hänen kanssa. Huudan jatkuvasti joka asiasta, häpeän käytöstäni ja sen jälkeen pyydän anteeksi. Miten saan tämän kierteen katkaistua?
Mä en huuda lapsille oikeastaan koskaan, vaikka pinna kiristyykin ihan aiheesta monta kertaa päivässä. Huutaminen kun ei mitään auta. ًLapset saattaa huutaa paljonkin kiukuttellessaan. Varmaan outoa kun meiltä kuuluu lasten huutoa, mutta ei aikuisen. Puutun kuitenkin aina tilanteisiin normaalilla äänellä. Ei se ulkoilu välttämättä mitään kiukkuja poista (oletan että ap:llä ei ole myöskään erityislaista) Me ulkoillaan tai käydään jossain joka päivä, mutta eihän sitä jatkuvasti voi olla pois sieltä neljän seinän sisältä jossain ulkosalla. Kyllä lasten pitäisi osata olla rauhassa välillä kotonakin ilman että sielläkään pitää olla ohjauksessa koko ajan samoin kun jossain kerhossa. Normilapset pitäisi osaa leikkiä itsekseen tai sisarusten kanssa ilman jatkuvaa ohjausta tai puuttumista. Ei minusta kuulosta kovin normaalille että vanhemman pitäisi olla jokin ohjelmatoimisto 24/h, tosin kokonaan sisällä oleminen ei ole myöskään normaalia.
Mee illalla ajoissa nukkumaan, hermot kestää paremmin kun on itse levännyt hyvin! Me tehdään paljon lasten kanssa pyörälenkkejä. 1-vuotias istuimeen ja isompi polkee itse..leikkipuistoon, kauppaan, rannalle, minne vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän siinä tuleekin hulluksi, kun kokoajan sisällä kykkii. Käykää kirppareilla, kirjastoissa, puistoissa, rannalla, kylässä, metsäretkellä, marjoja poimimassa, ihan mistä sinä tykkäätkään. Pienemmän päiväuniaikaan voisit laittaa isommalle lasten ohjelmat pyörimään, niin saat itsellesi hetken levon.
Miehen kotona ollessa pysyt vain tiukkana omasta ajastasi, ja lähdet vain tekemään omia juttujasi kuuntelematta vastalauseita. Miehelle toki omaa aikaa sama määrä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa jo kysymys ja kaikki vinkit tervetulleita. Pinna on koko ajan kireällä ja koko ajan tulee tiuskittua lapsille. Lapsia on kaksi, toinen vuoden ja toinen 4 vuotta. Mies tekee vuoro/matkatöitä ja on joka viikko noin 4 päivää poissa, itse olen vielä hoitovapaalla. Omaa aikaa ei ole yhtään, ei ole isovanhempia, eikä tukiverkostoa. Muutama lapseton kaveri on, joita näen nykyään harvoin. Kesällä ei ole Mll:n kerhotoimintaa ja ollaan lähes koko ajan kotona. 4-vuotiaalla on uhmaikä ja hänelle joutuu sanomaan monta kertaa samasta asiasta. Vuoden vanha puolestaan on oppinut juoksemaan paikasta toiseen, tyhjentää kaappeja, sekoittaa asuntoa ja on todella kova mölyämään, ei siis itke, vaan huutaa ja testaa ääntään. Hermot ovat jatkuvasti kireällä ja en tunnu pääsen mitenkään "lepotilaan", vaan olen jo valmiiksi jännittynyt ja heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen kiukuttelen ja huudan lapsille. Mies auttaa lastenhoidossa aina silloin, kun on kotona ja siivoaa, kaikki periaatteessa hyvin. Ainoa, mitä mies ei ymmärrä, on se, että tarvitsen omaa aikaa, aikaa rauhoittua. Jos lähden vaikka uimaan ilman miestäja lapsia, mies kiukuttelee ja on ihan mustasukkainen vapaa-ajastani. Liikutaan vapaalla siis aina neljästään joka paikassa, en pääse edes vaateostoksille ilman koko perhettä. Miehen vapaapäivät menee siihen, että istun kotisohvalla ipad käsissä ja en tee yhtään mitään. Ipad on ainoa henkireikä, saan edes muutaman minuutin kerrallaan olla omissa oloissa, lukea toisten facebook-päivityksiä, vauvapalstan keskusteluja ym. Siitä mies tietenkin jaksaa valittaa, että hän tekee kaikki kotityöt, hoitaa perheen lapset ja vaimo vaan istuu sohvalla netissä. Hän ei tajua, että silloin kun hän on töissä 3-4 päivää putkeen, minä olen kotona se, joka hoitaa kaiken 24/7. Haluaisin edes tunnin omaa rauhaa silloin kuin se olisi mahdollista. Ilman sitä miehen lapsellista kiukuttelua/mustasukkaisuutta "omasta ajasta". Tiukkaa tekee myös oma luonne, rakastan hiljaisuutta ja omaa rauhaa, nyt perheen lapset ovat siinä iässä, että he roikkuvat lahkeissa koko ajan, toinen huutaaja toinen kiukuttelee. Vaunulenkit ovat ainakin toistaiseksi pois suljettu rauhoittumisvaihtoehto, vuoden vanha jaksaa vaunuissa istua, mutta 4-vuotias narisee kävellessä, että on tylsää.
Mulle jäi pikkasen epäselväksi tuo työnjako kotihommissa. Eli paljon mies osallistuu työpäivien jälkeen vai osallistuuko ja vapaa päivinään tekeekö hän siis kaiken sitten yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niin älyttömän vaikeaa ymmärtää miksi niitä lapsia pitää tehdä 2 jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja vielä tuollaisella ikäerolla. Sitten valitetaan kun on normaalia lapsiperhe arkea.
Taidat olla niin rationaalinen, että tiedät aina mitä tulevaisuus tuo. On varmasti ylevää tuollainen tietoisuus, etenkin kun sen saa tällaisessa yhteydessä tuoda esiin.
Ap, tsemppiä! Joskus vielä mietit, miten kannatti se vähäinen oma aika.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten kanssahan voi leikkiä jo vaikka mitä - ja se että isommalle opettaa miten pienen kanssa leikitään on sellainen juttu mistä on etua myöhemminkin. Ainakaan meillä teinitkään eivät ole toistensa kurkussa kiinni, kun on tehty yhdessä juttuja.
Yksi suosikkileikki oli: isompi kasaa palikoita, jotka pienempi saa kaataa. Äärettömän kutkuttavaa, kun nuorempi tajuaa että siinä pitää odottaa, ennen kuin palkitaan tällä äärettömän humoristisella lopputulemalla. Eli roolit: iso lapsi kokoaa (tietäen että se kaadetaan), nuorempi odottaa ja kaataa tornin, aikuinen "kauhistelee" ja taivastelee vieressä.
Majanrakennus. Aikuinen joutuu sietämään epäjärjestystä, mutta lapset viihtyy.
Vaunulenkit. Ota pallo mukaan. Koskaan ei tarvitse kävellä pidempää matkaa kuin yksi pallonpotkaisu. Ei tietenkään toimi vilkasliikenteisessä ympäristössä. Tai sitten voi ulkoiluttaa jotain muuta, käytä mielikuvitusta.
Mitä enemmän näet vaivaa, sitä helpompaa sinulla on. Eli ulos lähdetään ennen kuin sisällä tulee tylsää, ruoka on tekeillä ennen kuin tulee nälkä.
Ala katsella lapsille hoitopaikkaa ja itsellesi työpaikkaa. Ei ole kenenkään etu, jos äiti piilottelee vessassa saadakseen omaa rauhaa tai huutaa lapsille. Been there. Kotona olo oli hauskaa sen, mitä sitä kesti, mutta töihin palaaminen tuntui silti tosi hyvältä.
Kaikki tehtynä ennenkuin lapselle tulee tylsää? Hyvä tavoite mutta meillä kaikki pitäisi olla tehtynä sitten jo n. 7.15 aamulla. Tosin kyse on erityislapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin älyttömän vaikeaa ymmärtää miksi niitä lapsia pitää tehdä 2 jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja vielä tuollaisella ikäerolla. Sitten valitetaan kun on normaalia lapsiperhe arkea.
No tuo nyt on jo kohtuullinen ikäero, se olis kauheaa jos olisi vain kaksi vuotta ikäeroa.
No mitäs kauheaa siinä on?
Meillä muksut kahden vuoden välein, eikä tässä ole mitään kauheaa. :D
Jos toinen tekee matkatöitä, niin kotona olevan osapuolen tulee antaa arvostusta ja ymmärrystä, jotta homma toimisi. Varsinainen pikkulapsiarkenne kuulostaa normaalilta, mutta ongelma on ettet saa palautua kun mies tulee kotiin. Saako mies omaa aikaa kun on töissä muualla? Kai hänellä on silloin illat vapaana? Jos, niin hän käyttäytyy todella kurjasti sinua kohtaan. Näytä sille vaikka aloitusviestisi tai varaa aika neuvolaan niin että hänkin pääsee paikalle, jos ymmärtäisi tilanteen paremmin kun kuulee sinun selittävän sen toiselle. Kyllä nyt voi ihan varmasti melkeinpä sanoa, että vain ja ainoastaan miehen pitää muuttaa asennettaan. Kun hän tulee reissusta, niin sinun pitää saada palautua muutama tunti tai mielellään koko ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen tekee matkatöitä, niin kotona olevan osapuolen tulee antaa arvostusta ja ymmärrystä, jotta homma toimisi. Varsinainen pikkulapsiarkenne kuulostaa normaalilta, mutta ongelma on ettet saa palautua kun mies tulee kotiin. Saako mies omaa aikaa kun on töissä muualla? Kai hänellä on silloin illat vapaana? Jos, niin hän käyttäytyy todella kurjasti sinua kohtaan. Näytä sille vaikka aloitusviestisi tai varaa aika neuvolaan niin että hänkin pääsee paikalle, jos ymmärtäisi tilanteen paremmin kun kuulee sinun selittävän sen toiselle. Kyllä nyt voi ihan varmasti melkeinpä sanoa, että vain ja ainoastaan miehen pitää muuttaa asennettaan. Kun hän tulee reissusta, niin sinun pitää saada palautua muutama tunti tai mielellään koko ilta.
Siis kotona olevalle tulee antaa arvostusta ja ymmärrystä, piti kirjoittaa!
Missä isovanhemmat ovat? Sanoit ettei niitä ole, eli kaikki kuolleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä isovanhemmat ovat? Sanoit ettei niitä ole, eli kaikki kuolleet?
Miehen asuu 500 km päässä, ikää vähän vajaat 80 vuotta ja eivät liiku enää lähikauppaa pidemmäs. Oma isä elossa, huonokuntoinen ja samaa ikäluokkaa kuin miehen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin älyttömän vaikeaa ymmärtää miksi niitä lapsia pitää tehdä 2 jos ei ole minkäänlaista tukiverkkoa ja vielä tuollaisella ikäerolla. Sitten valitetaan kun on normaalia lapsiperhe arkea.
Taidat olla niin rationaalinen, että tiedät aina mitä tulevaisuus tuo. On varmasti ylevää tuollainen tietoisuus, etenkin kun sen saa tällaisessa yhteydessä tuoda esiin.
Ap, tsemppiä! Joskus vielä mietit, miten kannatti se vähäinen oma aika.
Kun meillä alettiin miettiä lapsia tein heti selväksi että yhtä enempää en lapsia halua koska mies on yrittäjä eli aina töissä ja isovanhemmat asuvat kaukana. Muuten on kyllä kavereita ja sukulaisia suht lähellä mutta sen varaan en laske mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen tekee matkatöitä, niin kotona olevan osapuolen tulee antaa arvostusta ja ymmärrystä, jotta homma toimisi. Varsinainen pikkulapsiarkenne kuulostaa normaalilta, mutta ongelma on ettet saa palautua kun mies tulee kotiin. Saako mies omaa aikaa kun on töissä muualla? Kai hänellä on silloin illat vapaana? Jos, niin hän käyttäytyy todella kurjasti sinua kohtaan. Näytä sille vaikka aloitusviestisi tai varaa aika neuvolaan niin että hänkin pääsee paikalle, jos ymmärtäisi tilanteen paremmin kun kuulee sinun selittävän sen toiselle. Kyllä nyt voi ihan varmasti melkeinpä sanoa, että vain ja ainoastaan miehen pitää muuttaa asennettaan. Kun hän tulee reissusta, niin sinun pitää saada palautua muutama tunti tai mielellään koko ilta.
Miehellä on illat tai aamupäivät vapaita, silloin kun hän on reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen tekee matkatöitä, niin kotona olevan osapuolen tulee antaa arvostusta ja ymmärrystä, jotta homma toimisi. Varsinainen pikkulapsiarkenne kuulostaa normaalilta, mutta ongelma on ettet saa palautua kun mies tulee kotiin. Saako mies omaa aikaa kun on töissä muualla? Kai hänellä on silloin illat vapaana? Jos, niin hän käyttäytyy todella kurjasti sinua kohtaan. Näytä sille vaikka aloitusviestisi tai varaa aika neuvolaan niin että hänkin pääsee paikalle, jos ymmärtäisi tilanteen paremmin kun kuulee sinun selittävän sen toiselle. Kyllä nyt voi ihan varmasti melkeinpä sanoa, että vain ja ainoastaan miehen pitää muuttaa asennettaan. Kun hän tulee reissusta, niin sinun pitää saada palautua muutama tunti tai mielellään koko ilta.
Jos lapset tuskin pääsevät ulos ja miehen tulee muuttaa ainoana asennetta. Olipas tämä hyvä neuvo.
Ymmärrän...
Tee ainakin kodista mahdollisimman helppo ja turvallinen, lapsilukot, portit, ota kaikki koristeet ja muu turha vaikka kellariin odottamaan, että tuo tuhoikä on ohi.
Valjaat ovat ihan ok lapselle, näissä saa myös kivan näköisiä (reppuja yms.)..
Käykää sellaisissa leikkipuistoissa, jotka ovat aidattu, niin lapset saavat liikkua vapaammin.
Sisäleikkipaikat on ihan parhaita (näihin saa kausikortteja).
Sellainen seisomalauta rattaisiin isommalle voisi olla vielä tarpeen.
Kannattaa helpottaa arkea, ostaa pilttiä ja bonaa, kokata helppoa ja nopeaa evästä..
Netflix on ehdottomasti jo 4vuotiaalle hyvää viihdettä, samoi oma tabletti voisi jo olla käytössä, näin voi ainakin saada pari tuntia siihen päivään rauhaa 😉
Avun hakeminen ei ole väärin, vaan viisautta. Yksin kasvattaminen katkeroittaa, kuten aiemmin todettu.
4-vuotias tarvitsee jo kavereita eli vähintään kerhoon tai 20h hoitoa viikossa. Laitahan kuntaan hakemus.
Heinäkuussa esimerkiksi palkkaat lastenhoitajan tai kaksi, nyt on lukiolaiset lomalla ja tarvitsee pientä kesätyötä. Sun ei tarvitse lähteä kotoa, pistät ne leikkipuistoon eväiden kanssa retkelle kahdeksi tunniksi.
Ota sinä ohjat käsiisi, ja ammu se uhrautuva äiti ihannetta kotkottava kana pääsi päältä.
Minä olin hermoheikko silloin kun söin pillereitä, kun lopetin ne, loppui hermostuneisuus, raivo- ja itkukohtaukset kuin seinään.
Mutta oli syy sun hermoiluun mikä tahansa, sun pitää saada ensimmäisenä itsesi rauhoittumaan.
Lapset kiukuttelee koska aistivat sinusta sen hermostuneisuuden koko ajan, teillä on kotona kireä tunnelma aina, myös silloin kun mies on kotona. Miehen kanssa sovit tosiaan sen että kummankin pitää saada omaa aikaa viikonloppuisin ja sitten etsitte jonkun joka tulisi myös arkena edes kerran viikossa pariksi tunniksi olemaan lasten kanssa, kyllä niitä löytyy kun etsii vaikka fb:n kautta.
Vuoden ikäisen mölinälle ei kauheasti ole tehtävissä kuin odottaa että se menee ohi, jos vaikka laittaisit telkkarista jotain kivaa piirrettyä tulemaan, niin olisi vaikka hetken hiljaa jopa molemmat?
Laitat kodin sellaiseksi että se pieni saa tehdä siellä mitä haluaa, estät menemästä paikkoihin joihin ei saa mennä ja laitat tavarat ylennöksille ja kaapit ja laatikot jollain kiinni. Mulla oli keittiössä yksi laatikko jossa oli kaikkia muovikippoja ja kauhoja mitkä kaksoset sai ottaa vapaasti, eivät aukoneet sitten muita laatikoita kun oli se yksi jonka sai avata ja levittää sielä kaikki kamat ulos.
Muutenkin, älä ota stressiä esim. siivoamisesta, ja muutenkin anna armoa itsellesi. Kun pienenpi leikkii nätisti olohuoneessa, sano nelivuotiaalle että katso pienen perään vähän aikaa ettei putoa mistään, ja mene itse vaikka vartiksi omalle sängylle lepäämään.
Sun lapset kasvaa ja kehittyy joka päivä, he oppivat uutta ja tulevat helpommiksi. Nelivuotiaan uhmakin voi lieventyä kun hän saa kiitosta kun auttaa äitiä ja voi olla ylpeä että on jo iso ja osaa asioita. Lähesty asioita siten että et ole aina kieltämässä kaikkea vaan kehotat tekemään jotain tai annat luvan johonkin mitä vaan isot saa tehdä. Nelivuotiaanahan ei sinänsä pitäisi olla mitään isoa uhmaa, joten se on vain ohimenevä lyhyt kausi.