Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veneilyn aloitus ja lopetus. En tiedä jaksanko enää...
04.07.2018 |
Olen pitänyt mieheni eräänlaisesta poikamaisuudesta ja innostuksesta tekniikkaan, mutta viime vuosina olen alkanut epäillä että kyse lienee enemmän siitä että jos haluan tuon pojan kasvavan mieheksi, saa odottaa aika tovin. Olen hävennyt hiljaa autoamme koska se on mieheni hartaasti laittama ja kuulemma hyvä. En pidä moottoripyörän kyydissä istumisesta vaikka se on joku hirmuinen raketti ja sama juttu moottorikelkan kanssa.
Mieheni ei ole meren rannan kasvatteja ja veneily merkitsee hänelle lähinnä kalastusta. Kalastusta hän ei kuitenkaan harrasta joten meillä ei ole ollut siksi venettä. Minä taas olen meren rannan tyttöjä ja meillä oli joskus jopa oma purjevene. Kaipaan niin merta ja sen tuoksua, aaltoja tuulta ja aavaa rannatonta maisemaa. Olen tätä varovasti puhunut miehelleni ja onkin ollut vähän ajatus että ostamme veneen. Minä en juuri osaa purjeveneen kanssa touhuta ja mies ei senkään vertaa. Oppisi varmasti nopeasti. Joku kiva moottorivene jolla käydä saarissa makkaranpaistossa, auringonlaskut ja nousut näkemässä. Ja näkemässä meren <3.
Tänään meille sitten tule vene. Tai ei se mikään vene ole vaan vesiskootteri. Mies oli kysymättä ja neuvottelematta minun kanssani ostanut vesiskootterin. Nielin itkuni ja lähdin mukaan koeajolle. Ikuisuudelta tuntuneen höykkyytyksen ja vongutuksen jälkeen nousin laiturille ja päätin että kerta oli viimeinen. Mieheni sen sijaan hehkui onnesta uuden vauhtilelunsa kanssa. Oli tullut kerralla selväksi että näkemyksemme vesillä olosta oli lähes päinvastaiset.
Tässä nyt illan miettineenä alan hahmottamaan aika hyvin sen eron mikä minussa ja miehessäni on. Haaveissa, haluissa ja odotuksissa. Silloin vastarakastuneena asiat oli toisin. En vain tajunnut silloin että minä "kasvan aikuiseksi" omalla tavallani ja hän omallaan.
Kommentit (30)
Aplla on joku vahva ajatus omasta veneilystään, eikä mies tiedä sitä
Jätä se sika, ei osaa lukea ajatuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta sä vene ja soudat sillä miehes perässä.
No hommaa nyt saakeli ittellesi joku pikkujolla, millä voit istua rantakaislikossa ihailemassa aavaa merta. Ei se ole miehen vika, että ei tykkää samoista asioista kuin sinä. Ei miehen tehtävä ole ymmärtää ja täyttää sinun sanattomia toiveita (jotka selvästi ovat ihan muuta, kuin mistä hän pitää) vaan ihan itse voi toteuttaa ne. Osta sellainen auto itsellesi, mistä tykkäät tai sellainen vene, mistä tykkäät. Luuletko, että olet ainoa tyytymätön suhteessa, että olet marinoinesi ja vaatimuksinesi miehen mielestä ihannepuoliso sinäkään? Jos olette aivan erilaisia joka suhteessa et(te)kä suo erilaisuutta toisillenne, kannattaa miettiä, miten suhdetta jatkaa.
Olen tietysti kertonut moneen kertaan mitä odotan ja millaisen veneen haluan ja jopa luulin että tästä oltiin yhtä mieltä. Ei tullut mieleenkään että hän ostaisi tuommoisen lelun. Nyt yön yli miettineenä taidan tosiaan itse suunnistaa venekaupoille. -AP
Jos haluat veneen niin ostat veneen.
Jos mies haluaa mootorikelkan niin mies ostaa moottorikelkan.
Miksi teidän kummankaan tarvitsee perheen sisällä olla kateelinen toiselle tai kyräillä tuolla tapaa? Eihän se sinulta ole pois jos mies on kiinnostunut jostain omasta jutustaan. Haaveajattelua sellainen, että kahden ihmisen halut ja haaveet aina kohtaisi täydellisesti jokaisessa asiassa. Sinä haluat jotain sellaisia turhuuksia mitkä miehen mielestä on ihan hölmöjä ja mies haluaa sellaisia harrastusvälineitä mitkä sinun mielestäsi on turhuuksia. Ei siitä silti tarvitse närkästymään ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tää episodi avarsi mun näkemystä meidän elämästä muutenkin. Mies elää suurimmaksi osaksi ajasta elämää jota en ymmärrä mutta hiljaa olen hyväksynyt, eli autontuunaukset, autopelit, auto-sitä ja tätä, moottorikelkkarälläys, pärinä ja bensanhaju jne. Jotenkin musta tuntuu että nuo ei ole enää nelikympppisen harrastetta. Taidan oikeasti alkaa hakemaan sitä veneilyseuraa ihan muualta kuin kotoa. Näihän se tekee mieskin omien juttujensa kanssakin.
Kiitos hyvistä ajatuksista ja että jaksoitte lukea pitkän tekstin.
Kiitos myös typeristä vastauksista. Kerrotte niissä hienosti itsestänne ja mitättömyydestänne.
Onhan tuo kuitenkin ongelma suhteessa.
Yleensä kai yhdessäolon tarkoituksena on jakaa arkea ja juhlaa, johon kuuluu myös yhteisten asioiden tekeminen ja mikäs sen mukavampaa kuin yhteinen harrastus.
Jos koko elämäntapa on liian erilainen, toinen pitää vauhdista ja pörinästä ja toinen ideaa hiljaisesta purjehduksesta kohti auringonlaskua nautittavana, niin vaikeaahan niitä on yhteen sovittaa.
Ihmiset yleensä muuttuvat vuosien myötä, kuten meillekin on käynyt.
Ensimmäiset yhteiset vuotemme yritin saada vaimoni innostumaan matkailusta. Esitin vaellusretkiä Alpeille, kaupunkilomia euroopan suuriin kaupunkeihin ym. mutta aina sieltä löytyi jokin tekosyy ja matkailumme jäi kerran vuodessa tehtävään ulkomaanmatkaan.
Nyt vanhemmiten vaimoni haave olisi aloittaa matkustelu, mutta itseäni ei enää huvittaisi lähteä kodin rauhasta maailmalle resuamaan, sillä kun koko nuoruus tuli liehuttua ympäri eurooppaa, niin nyt saa riittää :-)
Sama homma keskustelemisen kanssa. On mukava vaihtaa mielipiteitä ja yleensä keskustella.
Vaimoni taas on pitänyt tapanaan uppoutua omaan maailmaansa tv sarjoihin ja elokuviin, kuulokkeet korvilla, joten olen vuosien mittaan oppinut elämään hiljaisuudessa kodissamme.
Juuri tänään vaimoni sanoi minulle "miksi sinä olet nykyään niin hiljainen" ja siihen oli helppo vastata, "rakkaani, vuosien koulutuksesi alkaa kantaa hedelmää ja olen oppinut nauttimaan hiljaisuudesta kanssasi".
Vanha sanonta sitä saa mitä tilaa, näyttää toimivan parisuhteessamme paremmin kuin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva nelikymppinen jaksaa enää pärinä- ja autoleikkejä saatikka autopelejä? Meidän kaveri- ja sukulaispiireissä on jonkin verran moottorikelkkailijoita ja veneilijöitä, mutta kyllä ne on perheiden retkiä eikä miehen omia pärinäleikkejä. Siis tyyliin että ovat koko perhe vaikka viikon veneessään pitkin Turun saaristoa tai kelkat mukana lapissa talvella. Autopelejä pelaa lapset sitten. Mulle tulee AP:n miehestä mieleen nämä "elämäm koulu laiset" tai joku adhd-sosiaalinen aikuinen. Jos kalliit (?) harrastukset ei ole aikuisena yhteisiä niin mitä ytheistä teillä on? Lapset?
Meillä on eri harrastukset ja mielenkiinnonkohteet mieheni kanssa. Veneily tosin on aika aikaavievää. Miestä et voi muuttaa ja kannattaa myös toteuttaa omia haaveitasi. Eli ostat veneen ja alat veneillä. Suhteenne joko kestää sen tai ei ja silloin ette olleet oikeita toisillenne muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla nyt naisena ja purjeveneen kipparina tökkii pahasti tuo asenne, että purjehtimaan tekee mieli mutta ei ole halua itse opetella veneenpitoa, vaan miehen pitäisi se opetella ja purjehduttaa sinua.
Minunkaan miehelläni ei ollut saaristotaustaa eikä mielikuvaa purjehtimisen ihanuudesta. Säästin itse venerahat kokoon, ostin veneen, opettelin takiloinnit, talvisäilytykset sun muut (navigoida ja purjehtia osasin jo ennestään), ja vein perheen lomapurjehdukselle saaristoon. Nyt purjehdus on kuulunut kesälomaan jo vuosia ja venekin on vaihtunut isompaan. Mutta edelleen minä olen meillä kippari ja päävastuussa veneen ylläpidosta, mies auttelee pyydettäessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tää episodi avarsi mun näkemystä meidän elämästä muutenkin. Mies elää suurimmaksi osaksi ajasta elämää jota en ymmärrä mutta hiljaa olen hyväksynyt, eli autontuunaukset, autopelit, auto-sitä ja tätä, moottorikelkkarälläys, pärinä ja bensanhaju jne. Jotenkin musta tuntuu että nuo ei ole enää nelikympppisen harrastetta. Taidan oikeasti alkaa hakemaan sitä veneilyseuraa ihan muualta kuin kotoa. Näihän se tekee mieskin omien juttujensa kanssakin.
Kiitos hyvistä ajatuksista ja että jaksoitte lukea pitkän tekstin.
Kiitos myös typeristä vastauksista. Kerrotte niissä hienosti itsestänne ja mitättömyydestänne.
Ap, ei mitättömiä ihmisiä ole. Kaikista jää jalanjäljet hiekkaan jos omin voimin kävelevät. Asenteesi on loukkaava.
Ja jos haluaa jotain, kannattaa itse hankkia se sekä siihen liittyvä käyttökoulutus eikä olettaa että joku tekee sen puolestasi.
Suosittelen sulle vähintään rannikkolaivurikurssia. Muista myös että veneily oheiskuluineen on todella kallis harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Tuohan on ihan tökeröä, että vesijettejä tms. ostellaan puolisolta kysymättä.
Aloittaja ei sanonut mitään perheensä rahataloudesta. Jos esim. puolisoilla on omat rahat kummallakin niin sehän on miehen asia, mihin rahansa käyttää. Oli ostanut vesijetin ja ystävällisesti ajatteli, että viedäänpä vaimokin sitä kokeilemaan, kun se vesille niin on haikaillut. Ja nyt varmaan on ihmeissään, kun se ei ilahtunutkaan vaan nieleskelee itkua.
Vierailija kirjoitti:
Olen tietysti kertonut moneen kertaan mitä odotan ja millaisen veneen haluan ja jopa luulin että tästä oltiin yhtä mieltä.
Suosittelen, että pysähdyt miettimään, miksi luulit että miehesi on veneasiasta kanssasi samaa mieltä.
Teillä ei nyt taida viestintä oikein pelata.
Mutta osta se vene itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nelikymppinen jaksaa enää pärinä- ja autoleikkejä saatikka autopelejä? Meidän kaveri- ja sukulaispiireissä on jonkin verran moottorikelkkailijoita ja veneilijöitä, mutta kyllä ne on perheiden retkiä eikä miehen omia pärinäleikkejä. Siis tyyliin että ovat koko perhe vaikka viikon veneessään pitkin Turun saaristoa tai kelkat mukana lapissa talvella. Autopelejä pelaa lapset sitten. Mulle tulee AP:n miehestä mieleen nämä "elämäm koulu laiset" tai joku adhd-sosiaalinen aikuinen. Jos kalliit (?) harrastukset ei ole aikuisena yhteisiä niin mitä ytheistä teillä on? Lapset?
Yleensä viimeistään siinä nelikymppisenä ihminen tajuaa, että voi harrastaa ja muutenkin tehdä elämässään ihan mitä tahansa itse haluaa. Ei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelee tai "mitän kuuluu tehdä". Voi ihan vaan keskittyä elämään omaa elämäänsä murehtimatta tuollaisia juttuja ollenkaan.
Ei kai kukaan muu kuin keskenkasvuinen nulikka hanki vesiskootteria? Mieletön myötähäpeä kun leluillaan rälläävät jonkun mökkirannassa, luulevat ilmeisesti että mitä kovempi ääni, sitä suurempi ihailu...terroristit!
"Vierailija" kirjoitti:
Kaipaan niin merta ja sen tuoksua, aaltoja tuulta ja aavaa rannatonta maisemaa. Olen tätä varovasti puhunut miehelleni ja onkin ollut vähän ajatus että ostamme veneen.
"Vierailija" kirjoitti:
Olen tietysti kertonut moneen kertaan mitä odotan ja millaisen veneen haluan ja jopa luulin että tästä oltiin yhtä mieltä.
Kummin se nyt on: olet varovasti puhunut, vai olet tietysti kertonut moneen kertaan?
Kenellä on ollut ajatus, että "ostamme veneen"?
"Vierailija" kirjoitti:
Tässä nyt illan miettineenä alan hahmottamaan aika hyvin sen eron mikä minussa ja miehessäni on. Haaveissa, haluissa ja odotuksissa.
Niinkuin itseksesi miettimällä hahmottelet tuollaisia?
Odotat, että miehesi lukee ajatuksiasi, ja luulet itse pystyväsi lukemaan hänen ajatuksensa. Suosittelen ihan keskustelua ja suoraan puhumista, ei mitään varovaista vihjailua ja olettelua.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä viimeistään siinä nelikymppisenä ihminen tajuaa, että voi harrastaa ja muutenkin tehdä elämässään ihan mitä tahansa itse haluaa. Ei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelee tai "mitän kuuluu tehdä". Voi ihan vaan keskittyä elämään omaa elämäänsä murehtimatta tuollaisia juttuja ollenkaan.
Aivan. Ja jos talous on kunnossa niin ei tarvi leikkiä autopelejä tai vesiskoottereita vaan voi ostaa ihan oikean veneen tai kilpa-auton ja harrastaa kunnolla. Amikset on tietysti erikseen...
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan muu kuin keskenkasvuinen nulikka hanki vesiskootteria? Mieletön myötähäpeä kun leluillaan rälläävät jonkun mökkirannassa, luulevat ilmeisesti että mitä kovempi ääni, sitä suurempi ihailu...terroristit!
Juuri tätä olin tulossa sanomaan. Aloittajana pakkailisin jo laukkujani...
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tää episodi avarsi mun näkemystä meidän elämästä muutenkin. Mies elää suurimmaksi osaksi ajasta elämää jota en ymmärrä mutta hiljaa olen hyväksynyt, eli autontuunaukset, autopelit, auto-sitä ja tätä, moottorikelkkarälläys, pärinä ja bensanhaju jne. Jotenkin musta tuntuu että nuo ei ole enää nelikympppisen harrastetta. Taidan oikeasti alkaa hakemaan sitä veneilyseuraa ihan muualta kuin kotoa. Näihän se tekee mieskin omien juttujensa kanssakin.
Kiitos hyvistä ajatuksista ja että jaksoitte lukea pitkän tekstin.
Kiitos myös typeristä vastauksista. Kerrotte niissä hienosti itsestänne ja mitättömyydestänne.
Mies on ehkä sillä tavalla konkreettinen ihminen, että ei se ymmärrä mitä hienoa sinun haluamassasi elämäntavassa on, kun ei sitä pääse kokeilemaan ja kokemaan. Pelkkä puhe, toiveista ketominennei riitä. Ei se mies rupea toteuttamaan sinun toiveitasi, vaan se toteuttaa omiaan.
Eihän sitä tiedä, vaikka pärinän kaipuu hellittäisikin, kun pääsee oikeasti nauttimaan siitä hiljaisuudesta. Kyllä sellaistakin kehitystä tapahtuu. Mutta harva näkee paljon vaivaa järjestääkseen jotain, mitä ei osaa kaivata.
Alue: Aihe vapaa
Sano suoraan, mistä pidät ja mistä et.
Tuohan on ihan tökeröä, että vesijettejä tms. ostellaan puolisolta kysymättä.
Jos sitten ei ole rahaa niin paljon, että yksi lysti mihin sitä syytää.
Voihan ne näkemykset olla niin erilaisia, että ovat yhteensovittamsttomat.
Toiselle vauhti ja pärinä on joka hommassa olennaista.