Lue keskustelun säännöt.
Miehen vanhempien kanssa saman katon alle muutto. Kannattaako tyrmätä heti vai onko viisain ehdotus ikinä?
04.07.2018 |
Mies on läheinen vanhempiensa kanssa ja vanhemmat ehdottivat, että muuttaisin asumaan saman katon alle. Talo on tilava ja tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. Kihlauduimme juuri, joten sen pohjalta vanhemmat keksivät ehdottaa yhteenmuuttoa.
Kommentit (56)
Ei, ei, ei. Ei ainakaan yhteistalouteen. Jos teille löytyy muutakin oma tilaa kuin makuuhuone, niin sitten ehkä. Silti saman katon alle muuttaminen on lähtölaskenta hyville väleille.
"Kuinkas myöhään te oikein valvoitte?"
"Miten te näin pitkään nukuitte?"
"Voisitte joskus siivota."
"Miten sulla on näin paljon takkeja ja kenkiä?"
"Älkää nyt mitään pizzaa tehkö, hellalla on valmista soppaa."
"Pitääkö sitä joka viikonloppu käydä ulkona?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarvitsevat apua pärjäämiseen, voitte miettiä asiaa. Tai te tarvitsette. Muuten ei todellakaan.
Jos on oma sisäänkäynti ja oma keittiö ja oma olkkari jne. Ja saat sisustaa miehesi kanssa niinkuin haluat ja omat tilat saa lukittua niin voisi olla mahdollisuuden häivähdys, että homma toimisi.
Ap, EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!!!
En edes seurustelisi sellaisen ihmisen kanssa joka on noin kiinni vanhemmissaan. Tsiisus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, nej, nein ja EI.
Miksi ehdoton ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on oma sisäänkäynti ja oma keittiö ja oma olkkari jne. Ja saat sisustaa miehesi kanssa niinkuin haluat ja omat tilat saa lukittua niin voisi olla mahdollisuuden häivähdys, että homma toimisi.
Silloinkin on vaikea saada toimimaan, jos vanhemmat eivät ymmärrä että kyseessä on aikuinen pariskunta eikä holhottava lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!!!
En edes seurustelisi sellaisen ihmisen kanssa joka on noin kiinni vanhemmissaan. Tsiisus..
Ei mies ole kiinni vanhemmissaan vaan hyvissä ja läheisissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!!!
En edes seurustelisi sellaisen ihmisen kanssa joka on noin kiinni vanhemmissaan. Tsiisus..
Ei mies ole kiinni vanhemmissaan vaan hyvissä ja läheisissä väleissä.
Ai sut on jo aivopesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis asuuko mies virlä kotonaan? Vai miksi sinun pitäisi sinne muuttaa?
Ehdottomasti ei. Jos mies asuu vielä kotona, pikaisesti pois sieltä!
Poikako asuu lapsuuden kodissa vielä? Ikää teillä oli? Ilmeisesti alaikäisiä kuutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kokemuksesta voin kertoa, että ei kannata. Yllä tullut jo hyviä perusteluja. Eikä edes naapuriin kannata muuttaa. Jos ei ole pakottavia syitä asiassa mukana niin kyllä se olis nyt vaan pojan napanuoran katkettava ja muutatte omaan yhteiseen kämppään. Muutenkin kuulostaa huolestuttavalta noin läheiset välit.
Me asuimme kahden lapsen kanssa rakennusaikana muutaman kuukauden anoppilassa. Hyvin meni mutta enää en lähtisi. Mitään riitoja meillä ei ollut ja kyllä siinä pitkä penni säästyi. Anoppila on pieni talo, makuuhuoneita vain kaksi. 😀
Voihan sitä kokeilla, jos on erillinen asunto. Pääseehän sieltä pois, ei ole elinkautinen vankeusrangaistus.
Vastenmielinen provo
kulunut aihe, sketsien vakiokamaa
Meillä on miehen kanssa tätä nykyä hyvin sisarulliset välit, että sen puoleen voisin muuttaakin, jos olis puolipakko.
Vaikka täällä idea on täystyrmätty, niin:
MÄ olen elänyt suuren osan lapsuuttani niin, että asuimme samassa omakotitalossa mun perhe, ja isäni sisko ja äiti. Ja se oli musta ihanaa!!!
Huushollit olivat täysin erilliset, me asuimme yläkerrassa ja mummi ja täti alakerrassa. Tosi harvoin mummi ja täti kävi meillä, eikä mun vanhemmat myöskään notkuneet erityisemmin alakerrassa, minä sen sijaan luuhasin siellä jatkuvasti, ulkoilutin tädin koirat ja istuin juomassa iltateetä mummin kanssa ja juttelemassa niitä näitä.
Eli kukaan ei varsinaisesti tarvinnut toinen toista, mutta ei myöskään puuttunut toisten elämään.
Nyt exä on uuden puolisonsa ja tämän lapsen kanssa muuttamassa samalla tavalla exän vanhempien kanssa. Heillä tilanne on sen verran eri, että toinen isovanhemmista on vakavasti sairas, ja järjestely auttaa omaishoitaja-isovanhempaa jaksamaan.
Mutta siis ei se yhdessä asuminen automaattisesti mikään katastrofi ole. Se tosiaan on tärkeintä, että on ne omat tilat.
No, nej, nein ja EI.