Lue keskustelun säännöt.
Pitäisköhän vaan erota kun ei enää tiedä epäileekö omaa vai miehen mielenterveyttä...
04.07.2018 |
Miehellä oli ollut suhde toiseen naiseen jonka kertoi itse oma-aloitteisesti. Asia käytiin läpi ammattilaisten kanssa ja ajattelin että asia on hoidettu ja syyt jotka johtivat sivusuhteeseen on ainakin työn alla, jos ei vielä täysin käsiteltyjä. Nyt sitten olen alkanut epäillä että miehellä on taas uusi (tai sitten tämä vanha) sivusuhde. Mies ei myönnä mitään, mutta hänen kanssaan ei oikein voi keskustellakaan kun suuttuu. Mitään "vedenpitävää" todistetta mulla ei asiasta ole, mutta kuitenkin paljon epämääräisiä vihjeitä ja vahva tunne siitä, että jokin on vinossa. Mies syyttää minua vainoharhaiseksi ja sanoo että en osaa antaa vanhojen asioiden olla, vaan syytän häntä siksi että on aiemmin mokannut. En enää tiedä olenko itse vain vainoharhainen hullu vai viekö mies mua ihan täysillä. Ainakin tätä menoa tulen hulluksi kun tarkkailen miehen jokaista sanaa ja elettä ja yritän löytää niistä vahvistusta epäilylleni. Miehellä löytyy selitys kaikkiin asioihin mitkä herättävät epäilystä, mutta toisaalta hän on jo aiemmin näyttänyt pystyvänsä valehtelemaan kirkkain silmin. Luottamusta siis ei ole, vaikka kovasti haluaisin uskoa miestä. Tunnen itseni aika säälittäväksi kun edes haluan uskoa hänen selityksiään ja toisaalta tuntuisi kamalalta jos perhe menisi rikki ja epäilyni olisikin väärä.
Pahoittelut tajunnanvirrasta josta tuskin saa mitään selvää, todennäköisesti saan osakseni vain ihmettelyä mistä olen moisen helmen löytänyt ja jssap. Onko tässä nyt sitten muuta vaihtoehtoa kun ottaa ero? Tuntuu aika jäätävältä ajatukselta että reilu kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen mies onkin ihan eri ihminen kuin olen kuvitellut...
Kommentit (36)
No arvaapa miksi ihmiset ylipäätään eroavat, kun selviää toisen pettäneen? No ihan vaikka siksi että sitä luottamusta ei enää takaisin saa. Ikinä. Eikä pitäisikään. Miksi se pettäjä ei toistaisi tekoaan, kun siihen kerran pystyy? Miksi ei jatkossakin valehtelisi? Ja vaikka ei pettäisi tai valehtelisi enää, niin pelkkä tieto tuosta mahdollisuudesta tekee yhteiselon mahdottomaksi. Haluatko elää epäilyssä loppuelämäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka jatkaa petturin kanssa. Koska heikkopäinen käyttää kyllä tulevat mahdollisuudet jatkossakin.
Jos kuitenkin jatkat suhteessa, ehdottomasti terapiaan. Jos mies ei siihen sitoutuisi, niin tiedät mitä on meneillään. Toiv. saat mielenrauhasi takaisin - tavalla tai toisella!
Jos kestät sen, että joudut elämään miehen kanssa kenties loppuelämäsi ilman luottamusta, niin jatka toki. Jos et voi olla suhteessa jossa ei ole luottamusta, niin ohihan se on. Tee päätöksesi näiden pohjalta.
Ei ole helppoa, tiedän kokemuksesta. Itse jäin ja kehittelin "ihan sama, just nyt se on tässä mun kanssa kuitenkin"-asenteen. Ei tässä mitään perhettä todellakaan voi perustaa enkä ottaisi hänen kanssaan edes yhteistä lainaa, mutta koska sellaiset ei muutenkaan kuulu kummankaan suunnitelmiin, niin voimme elää näennäisen huolettomana dink-pariskuntana ja ottaa päivä kerrallaan. Olen asennoitunut asiaan niin, että kaikki voi päättyä milloin tahansa (niin kuin se voi päättyä muutenkin). Mutta olihan hommaa suhtautua omaan mustasukkaisuuteeni ja vainoharhaisuuteeni, mutta tein silti päätöksen jäädä. Tämänhetkiseen elämään mulle sopii vaikka se, että jos mies jotain jonkun kanssa touhuaakin, kunhan se ei tule mun tietoon eikä aiheuta mun elämään muutoksia tai murheita. Eli jos pystyy salaamaan asiat paremmin kuin ennen, niin siitä kun. 99% ajasta se on kuitenkin mun kanssa ja on mulle hyvä, niin tyydyn juuri nyt tuohon 99 prosenttiin. Tämä oli valinta mikä tämän miehen kanssa piti tehdä, ja tällä hetkellä elämässä olen onnellinen hänen kanssaan. Jos seuraava suhde joskus tulee, niin se on nollatoleranssi ja kerrasta poikki, enää en tähän lähtisi. Mutta ollaan jo sen verran pitkällä että tällä hetkellä pärjätään näin. Jos tulisi vielä suuria mullistuksia vastaan, niin todennäköisesti se olisi siinä. Katsotaan, päivä kerrallaan. En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään.
Ja näin sai monogamia jälleen uuden uhrin.
Polyamorialla tämäkin suru ja selän takana puuhastelu olisi vältetty.
Vierailija kirjoitti:
No arvaapa miksi ihmiset ylipäätään eroavat, kun selviää toisen pettäneen? No ihan vaikka siksi että sitä luottamusta ei enää takaisin saa. Ikinä. Eikä pitäisikään.
tämä, itse yrittänyt saada luottamusta takaisin jo 15 vuotta eikä vain millään onnistu, vaikka kuinka yritän. haluaisinkin tietää, onko joku oikeasti, siis ihan oikeasti, saanut sokean, sinisilmäisen, 100 % luottamuksen takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaa yksityisetsivä ja saat mielenrauhan.
Sinuna olisin eronnut jo. Luottamus menetetään vain kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näin sai monogamia jälleen uuden uhrin.
Polyamorialla tämäkin suru ja selän takana puuhastelu olisi vältetty.
No kun monelle miehelle ei sovi kahteen suuntaan polyamorinen suhde eikä naiselle yhteen suuntaan. Nämä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No arvaapa miksi ihmiset ylipäätään eroavat, kun selviää toisen pettäneen? No ihan vaikka siksi että sitä luottamusta ei enää takaisin saa. Ikinä. Eikä pitäisikään.
tämä, itse yrittänyt saada luottamusta takaisin jo 15 vuotta eikä vain millään onnistu, vaikka kuinka yritän. haluaisinkin tietää, onko joku oikeasti, siis ihan oikeasti, saanut sokean, sinisilmäisen, 100 % luottamuksen takaisin?
Juuri näin. Se luottamus ei koskaan palaa. Toisaalta mulle oli myös hyvä elämänkokemus menettää se sinisilmäinen ja naiivi luottamus, koska olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Nyt sentään älyän varoa ihmisiä enkä luota samalla tavalla enää kehenkään, vaikka kuinka olisi luotettavan oloinen. Mahdollisuuden toki voin antaa, mutta en lataa ihmisiin enää samanlaisia odotuksia kuin ennen. Nyt on terveempää itsesuojeluvaistoa pelissä. Nuorena menin vieraalle paikkakunnalle nettitreffikumppanin kotiin, herranjumala. En enää koskaan tekisi samaa.
-4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna olisin eronnut jo. Luottamus menetetään vain kerran.
Minäkin neuvon eroamaan. Itse en niin tehnyt, koska minulta yksinkertaisesti puuttui elämänkokemus. Nyt vanhempana ymmärrän, että luottamus menetetään vain kerran. Sitä ei koskaan enää saa takas. Sori.
Syy on jatkossakin aina sinun jos suostut matoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No arvaapa miksi ihmiset ylipäätään eroavat, kun selviää toisen pettäneen? No ihan vaikka siksi että sitä luottamusta ei enää takaisin saa. Ikinä. Eikä pitäisikään.
tämä, itse yrittänyt saada luottamusta takaisin jo 15 vuotta eikä vain millään onnistu, vaikka kuinka yritän. haluaisinkin tietää, onko joku oikeasti, siis ihan oikeasti, saanut sokean, sinisilmäisen, 100 % luottamuksen takaisin?
Juuri näin. Se luottamus ei koskaan palaa. Toisaalta mulle oli myös hyvä elämänkokemus menettää se sinisilmäinen ja naiivi luottamus, koska olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Nyt sentään älyän varoa ihmisiä enkä luota samalla tavalla enää kehenkään, vaikka kuinka olisi luotettavan oloinen. Mahdollisuuden toki voin antaa, mutta en lataa ihmisiin enää samanlaisia odotuksia kuin ennen. Nyt on terveempää itsesuojeluvaistoa pelissä. Nuorena menin vieraalle paikkakunnalle nettitreffikumppanin kotiin, herranjumala. En enää koskaan tekisi samaa.
-4
Sama täällä. Kauhulla muistelen teini-ikääni, kuinka naiivi ja sinisilmäinen ihan oikeasti olin. Menin pelotta vieraiden tyyppien kotiin ja hilluin ties missä ilman pelkoa.
No, kuitenkin mieheni pettäminen karisti tehokkaasti luottamuksen toisiin ihmisiin. Näin se vain menee. Mutta tosiaan en tajunnut sitä silloin, että luottamusta ei saa takaisin. Ei saa, vaikka vuodesta toiseen yrittää. Olen monesti kanssa miettinyt, kuten ap, että onko itsessäni jotain vikaa, kun en mieheeni pysty enää luottamaan.
Sen minä sanon omasta vahvasta kokemuksestani, että omaan vaistoonsa kannattaa luottaa. Minulla oli myös pettävä aviomies, joka tietysti kielsi kaiken melkein loppuun saakka, ja syytti minua milloin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja hulluksi lehmäksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kaikki epäilykseni olivat osuneet oikeaan eikä "siinä vielä kaikki" - monenlaista sellaistakin paljastui, mitä en ollut edes osannut epäillä.
Hyvin pitkään yritin luottaa ja uskoa mieheeni, mutta lopulta merkkejä pettämisestä alkoi kertyä niin paljon, että niitä oli pakko uskoa. Ehkä mieheni myös kävi röyhkeäksi, kun huomasi, kuinka epätoivoisesti yritin uskoa häntä pelastaakseni suhteemme. Ei olisi kannattanut - minun olisi pitänyt uskoa itseäni ja vaistojani paljon aikaisemmin, olisin säästynyt paljolta surulta ja itseni epäilemiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on yleistä. Pettää nekin,jotka ennen ei ole pettäneet eli ei se mikään luottamuksen tae ole olla ihmisen kanssa joka ei todistettavasti aiemmin ole pettänyt. Eikä kehenkään kannata luottaa 100%,koskaan.
Minäkin neuvon luottamaan siihen omaan vaistoon ja perstuntumaan.
-4
Vierailija kirjoitti:
Sen minä sanon omasta vahvasta kokemuksestani, että omaan vaistoonsa kannattaa luottaa. Minulla oli myös pettävä aviomies, joka tietysti kielsi kaiken melkein loppuun saakka, ja syytti minua milloin vainoharhaiseksi, sairaalloisen mustasukkaiseksi ja hulluksi lehmäksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kaikki epäilykseni olivat osuneet oikeaan eikä "siinä vielä kaikki" - monenlaista sellaistakin paljastui, mitä en ollut edes osannut epäillä.
Hyvin pitkään yritin luottaa ja uskoa mieheeni, mutta lopulta merkkejä pettämisestä alkoi kertyä niin paljon, että niitä oli pakko uskoa. Ehkä mieheni myös kävi röyhkeäksi, kun huomasi, kuinka epätoivoisesti yritin uskoa häntä pelastaakseni suhteemme. Ei olisi kannattanut - minun olisi pitänyt uskoa itseäni ja vaistojani paljon aikaisemmin, olisin säästynyt paljolta surulta ja itseni epäilemiseltä.
Sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun mies kieltää kaiken ja itse on näkevinään merkkejä kaikkialla. Mikä on totta? Mistä hitosta sen voi tietää? Välillä tunnen olevani kuin "mustasukkaisen kumppaninen sairaimmat aivoitukset"-ketjun tyypit.
Ennen pettämistä siis luotin täysin naiiivin sinisilmäisesti mieheen. Olipa melkoinen pudotus korkealta ja kovaa, kun pettäminen ja valehtelu tuli ilmi. Eikö tätä luottamusta oikeasti saa enää takaisin siis? Voisitko kertoa tarkemmin, mitä merkkejä oli, joita et aluksi uskonut? Mitkä oli niin isot merkit, että lopulta tajusit?
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on yleistä. Pettää nekin,jotka ennen ei ole pettäneet eli ei se mikään luottamuksen tae ole olla ihmisen kanssa joka ei todistettavasti aiemmin ole pettänyt. Eikä kehenkään kannata luottaa 100%,koskaan.
Eli toisin sanoen on ihan se ja sama, jatkaako suhteessa, jossa on jo petetty, sillä ei sitä luottamusta ole muissakaan suhteissa?
Olemme käyneet yhdessä parisuhdeterapiassa miehen aloitteesta ja olen itse käynyt yksin terapiassa. Mies haluaa tietää mitä voi tehdä että uskon häntä, ehdotti itse että tutkin vaikka hänen puhelimensa (en halunnut) eikä ymmärrä että se ei poista ongelmaa luottamuksen puuttumisesta. Musta tämä(kin) oli hyvin outo veto mieheltä, en ole koskaan tutkinut hänen puhelintaan kun musta on itsestäänselvää että toiseen luotetaan niin ettei tällaista tarvitse tehdä, mulle tuli enemmän sellainen olo, että mies on vartavasten poistanut puhelimestaan jotain, sitten antaa sen mulle "tutkittavaksi" (naurettavaa!) ja kun sieltä ei löydy mitään niin hän saa huokaista helpotuksesta ja jatkaa puuhiaan tai sitten syyttää mua vainoharhaiseksi (syytteli aiemmankin suhteensa aikana kun epäilyni heräsivät). Kuitenkin se ajatus siitä, että nyt epäilyni olisivat vääriä ja menisi talo myyntiin, lapsilta koti ja ehjä perhe vain mun epäluulojen takia, on aika kamala.
Hirveältä myös tuntuu ajatus siitä jos mies vain kieroilee ja pilailee mun kustannuksella, meillä on kumminkin ollut pitkä (minun uskoakseni) hyvä parisuhde ja olen pitänyt miestä parhaana ystävänäni ja elämän kumppanina. Ajatus siitä että mies olisi vuosia ollut tässä jostain muusta syystä kuin olen luullut on musertava. Tai että vuosien jälkeen rakastamani mies osoittautuukin joksikin ihan muuksi kuin olen kuvitellut, pelottavaa suorastaan!
Ja kiitos asiallisesti vastanneille, mulla ei ole oikein mitään muuta väylää purkaa tätä asiaa kun tämä palsta ja terapia, mutta tietenkin terapeutin kanssa katsotaan asioita vähän eri näkökulmista eikä hän voi minulle ladella omia mielipiteitään tai neuvojaan.
Tosi vaikea tilanne. Jos jatkatte yhdessä, teillä on vielä paljon työtä edessä ja miehen pitäisi näyttää ymmärtävänsä epäilykseni ja tehdä kaikkensa osoittaakseen luotettavuuttaan.
Menkää parisuhdeterapiaan (yhdessä tai erikseen). Ei tuosta muuten varmaan mitään tule.
Paljon voimia sinulle Ap!