Mitä tehdä tällaisen miehen kanssa? Täällä varmasti tiedetään vastaus!

Yleensä isät suhtautuu just noin yliasiallisesti lapsiinsa. Naisilla on tapana olla siitä aika järkyttyneitä. Ystävättäreni kanssa vakiopuheenaihe.



Miehetkin voi olla tosi huolehtivia ja empaattisia, mutta ne tyypit on muutenkin sitten tosi erikoisia.

Voisiko se johtua siitä, että ajattelee, etten muuten rakasta häntä eikä aidosta halusta, niin kuin olen aina ajatellut. En muuten käsitä, miksi vauvaa kohtaan hän ei moista osaa :(

t. ap

miten tämän selittäisi... ei niin kiinnostuneena kuin minä, vähän sillä tavoin, että ' nyt kun ei ole muuta tekemistä' . Ja jotenkin se, että hän kokee lapsen usein velvollisuutena ja pakkona - jos meillä on joku käymässä niin hän heti lykkää vauvan heidän syliinsä vaikka vauva kiukuttelisi juuri tms.



Hänen lapsuuden kodissaan oltiin aika etäisiä! Apua! Voisikohan olla niin, että vaikka hän osaa olla minun kanssani läheinen niin ei sitten osaisikaan olla sitä lapselle.



t. ap

t. ap

Enpä tiedä, kun en teitä tunne edes, mutta kyllähän ne lapsuuden mallit voi vaikuttaa. Osalla läheisyyden ilmaiseminen vaatii harjoittelua. Muistatkos, kuinka jännää oli ekan kerran suudella, tai ottaa toista kädestä kiinni? Toisille varmaan helppoa, toisille sika jännää. Eli tottumus on toinen luonto, mutta kyllä läheisyyttä voi oppia ilmaisemaan. Kaikki eivät ole tottuneita olemaan lasten kanssa. Sitten on tietysti nämä toiselle kierrokselle lähtevät miehet, jotka harmittelevat, kun ekoille lapsille ei ollut aikaa, sääli.

miehet monesti heräävät rakastamaan lastaan paljon myöhemmin kuin naiset. meillä on aika sama tilanne ollut koko lapsen elämän ajan, ja nyt kun vauva on 6kk, mies alkaa vasta pikkuhiljaa osoittaa rakastamisen merkkejä lasta kohtaan. meillä kans mies ei ymmärrä, miksen halua laittaa lasta hoitoon ja on sitä mieltä, että ihan hyvin voisin palata töihin äitiysloman päätyttyä, kyllä se vauva siellä pärjää -tyyliin. vaikka rahallisesti kyllä pärjäisimme vaikka jäisin kotiin. (ja minähän jään)



luulen, että tämä on aika yleistä, että miehen rakkaus herää vasta ajan kanssa. miten mies voisikaan samantien rakastaa lastaan, eihän hän edes tunne koko ihmistä?

yöksi hoitoon.

en yleistänyt, vai sanoinko että kaikki miehet ovat samanlaisia..



ap:lle vielä lisään että henkisesti tämä aika on ollut aika rankkaa mutta koko ajan helpottamaan päin! tsemppiä!



11

oikein kunnolla rakastavan miehen mallia itselleen. Surullista on. Lastammen rakastaa ihan hirveästi, kertoo sen lapsellemme mutta jotkut asiat menevät ihan yli mun ymmärryksen.

Mä haluan ostaa lapsellemme kalliit ja hyvät kengät tukemaan piene jalan kasvua, mutta mies on sitä mieltä, että ovat liian kalliit. Mies menee pihalle rassaamaan autoa tai mitä nyt tekeekään, mutta lasta ei huoli mikaan. Välillä tuntuu, että olemme lapsen kanssa, kuin pallo miehen jalassa mutta silti tiedän, että hän rakastaa meitä molempia eniten maailmassa.

Taitaa olla perussuomalainen junttimies :) Niin hyvässä, kuin pahassa :)

Toisilla ottaa aikaa enemmän sopeutua vauvan tuomaan elämänmuutokseen ja tunnemyllerrykseen.



Joskus myös käy niin, että mies kiinnostuu lapsesta enemmän vasta kun lapsi on jo isompi ja vuorovaikutustaidot kehittyneemmät.

mun mies kiintyi esikoispoikaansa vasta sitten, kun hän oppi tekemään jotain (liikkumaan, jokeltamaan jne) ekat kuukaudet oli just tollasta " pakko hoitaa" -meininkiä.



nyt kun poika on 2-v, hän on mukana isänsä kaikissa puuhissa ja heillä on omat kivat jutut, joihin mua ei oteta ;)



ja meillä on nyt 4-kk kuopuspoika, jota mieheni ei hirveästi huomioi mutta uskon että hän pääsee kyllä isänsä siipien suojaan kun pikkuisen tuosta vielä kasvaa.

Ei sen kanssa hirveästi voi leikkiä tai opettaa sille mitään. Itsekin välillä kyllästyi siihen ainaiseen kukkuun leikkimiseen ja tosilleen hymyilyyn, mitä pikkuvauvan kanssa olo on. Jotkut on enemmän vauva-ihmisiä, toiset innostuu vasta isommista lapsista joiden kanssa voi tehdä jotain järjellistä. Tärkeintähän on että mies rakastaa vauvaa ja viettää aikaa hänen kanssaan. Kyllä se suhde siitä syvenee ajan kanssa.



Noista lääkärimaksuista: mekin kiikutettiin eka lapsi keskellä yötä yksityislääkärille, kun tuli ensimmäisen korvatulehdus. Sen jälkeen ollaan viisastuttu ja odoteltu aina vähintään seuraavaan päivään ja tk:n avautumista. Korvatulehdus ei koskaan ole niin kiireellinen vaiva että pitäisi mennä päivystykseen, tai erikoislääkärille. Tietysti jos teillä on ollut usieta tulehduksia jo noin pienenä spesialisti oli varmaan paikallaan.

Onpas minulla sitten aarre mieheksi. En kyllä noin kylmää suhtautumista ole tavannut kuin yhdellä miehellä lähipiirissäni. Ja tokko tuokaan ihan noin oli...

En nyt jaksa lukea kaikkia viestejä.



Meillä samalnlaista, hyvä mies ja viihtyy kotona jne.

Vauvasta " innostui" vasta kun vauva oli joku 6-7 kk (kun jo liikkui ja kommunikoi hiukan) ja siitä se lähti. nyt lapsi 1v2kk ja mies on ihan hurmiossa, opettaa jo suunnilleen kalastamaan, opettaa ruuanlaittoa (isi tekee näin ja näin...), haluaa viedä retkille jne.



Luulen, että vain paikoillaan " möllöttävä" , meillä täysimetetty (=äidissä kiinni) parikuinen vauva ei vain tuntunut miehestä todelliselta. Jotenkin. Hoiti asiallisesti, mutta etäisesti.





Odottele vielä pari kuukautta :)

Semmoinen 4kk vauva on melko tylsä. Kyllä se mielenkiinto siitä kasvaa, kun vauva alkaa ottamaan kontaktia, lörpöttämään ja höpisemään.



Tämä on miehillä varmasti yleistä, sillä miehellä ei ole edes kovin montaa keinoa auttaa vauvaa mieliharmissa, kun tissistä tulee ruoka, lämpö ja hellyys. Mutta usko pois vuoden päästä tähän aikaan asia on todennäköisesti aivan toisin.

Vierailija:

Semmoinen 4kk vauva on melko tylsä. Kyllä se mielenkiinto siitä kasvaa, kun vauva alkaa ottamaan kontaktia, lörpöttämään ja höpisemään.

Tämä on miehillä varmasti yleistä, sillä miehellä ei ole edes kovin montaa keinoa auttaa vauvaa mieliharmissa, kun tissistä tulee ruoka, lämpö ja hellyys. Mutta usko pois vuoden päästä tähän aikaan asia on todennäköisesti aivan toisin.

Sieltä se tulee, kun lapsi rupee huutamaan, toki samalla tulee ruokaa, mutta aika pitkälle käsikädessä menevät.

Meillä on 4 lasta ja mieheni ei ole yhdenkään lapsen ollessa vauva esittänyt erityisen suurta innostusta vauvaa kohtaan. On kyllä vaihdellut vaippoja ja kanniskellut jos on tarve vaatinut, muttei ole ikinä " lässyttänyt" vauvalle tai leikitellyt vauvan kanssa tms. mitä äidit varmaan tekevät ihan luonnostaankin.



Ekan lapsen kohdalla tämä ärsytti suunnattomasti. Eikö mies rakasta omaa lastaan? Miten voi olla hellimättä omaa ihanaa vauvaansa?



Esikoisen kasvaessa miehen suhtautuminen muuttui. Kun lapsi oli sen ikäinen, että tämän kanssa pystyi jo jotain " oikeaa" tekemään (eli varmaan siinä noin yhden vuoden iässä) niin mies on ollut innokkaasti ja mielissään mukana kaikissa lapsen jutuissa.



Sama on toistunut muidenkin lapsiemme kohdalla.



Ilmeisesti mieheni on vaan ei-niin-vauvoista-pitävää-lajia! Varsinkin meillä on asiaan ehkä vaikuttanut se, että olen innokkaasti imettänyt lapsiamme siihen vuoden ikään asti ja tynnyttänyt aina itkut rinnalla.



Nyt meillä kuopus on jo 3 ja isä on tosi hyvä isä ja kiinnostunut lapsistaan ja hänellä on hyvät ja rakastavat välit kaikkiin lapsiimme.

Isällä ei ole välttämättä pieneen vauvaan samanlaista suhdetta kuin äidillä. Minä olen imettänyt molempia lapsia yli yksivuotiaiksi, ja siihen saakka molempien lapsien kohdalla on ollut niin, että isä on kokenut ettei voi olla yhtä tärkeä ja hyvä hoitaja kuin äiti. kun vauva itkee niin on heti tuonut äidille " kun ei voi itse sille mitään tehdä" . Olen huomannut isän " rakastuneen" lapsiinsa sitten kun niiden kanssa voi kommunikoida, ja vuoden vanhana isä on jo sitten kokonaan kiedottu pikkusormen ympärille.



Muista joskus jättää vauva isälleen ja lähteä jonnekin, että isällä on mahdollisuus rauhassa olla lapsen kanssa. Ja tutustua siihe todella. Se ei välttämättä onnistu jos äiti on aina sanomassa mitä tehdään ja miten tehdään..

niin kuin moni olikin jo kirjoittanut. Miehesi ei välttämättä oikein edes tiedä miten vauvan kanssa pitäisi olla jos kotona ollut etäiset välit. Oma miehenikin oli aluksi mielestäni vähän " tumpelo" mitä sosiaaliseen kanssakäymiseen vauvan kanssa tulee. Tykkäsi kyllä vaihtaa vaippaa ja kylvettää, mutta minä täysimetin vauvaa puolivuotiaaksi, joten vauva oli jo siitä syystä paljon kiinni minussa. Itselläni ainakin oli myös tunteet herkässä tuossa vaiheessa (ja liekkö välillä vieläkin) ja helposti arvostelin miestäni juuri siitä miten hän vauvan kanssa on ja hänelle tuli paha mieli, kun ei juuri muuta pystynyt tekemään. Pienelle vauvalle riittää läheisyys, lämpö, ruoka ja puhtaus joita hän varmasti teilläkin saa. Äideistä usein vain saattaa tuntua, että isät ovat liian vähän lasten kanssa kun vauvat vain ovat luonnostaan äidin sylissä enemmän.

Tietenkin kyseessä voi olla myös pieni mustasukkaisuus, kun vauva vie varmasti sinun aikasi kokonaan. Yritä antaa myös miehellesi kahdenkeskistä aikaa kun vauva nukkuu, jos et itse ole väsynyt. Se voi tietenkin olla vaikeaa tuossa vaiheessa kun saattaa tuntua, että maailmaasi ei muita mahdukaan kuin pieni vauvasi ja sinä (siltä ainakin minusta tuntui). Yritä ainakin keskustella miehesi kanssa mikä mieltäsi painaa, mutta älä syyllistä häntä. Näin asiallenne saattaa löytyä järkevä selitys.