Kieltäkää edes joskus niitä lapsianne!
Perhekerhoissa näkee valitettavan usein näitä lapsia, jotka terrorisoi muiden leikit viemällä lelut muiden kädestä, tönimällä jne. Ei kerkeä paljon vaihtamaan ajatuksia muiden äitien kanssa, kun saa vahtia että milloin oma lapsi tönäistään kumoon. Jännää, että nämä " tuholaisten" äidit kyllä kerkeävät jutteleman hyvin...
Toinen esimerkki, lapsivieraita tulee kylään, ennen kuin kerkeäö kattaa kahvipöydän huomaan että keksit on käyty rohmuassa pöydältä! Sama juttu siinä vaiheessa, kun ollaan jo pöydässä, niin joka lajia otetaan lautanen pullolleen ja maistetaan kerran ja pannaan pois! Mitä tekee äiti? Ei mitään! Lopuksi kipataan roskikseen koko satsi.
Muilla kokemusta?
Kommentit (30)
Niinpä olen osin luopunut siitä. Oma lapseni nimittäin tuntuu pystyvän sinnittelemään tarvittaessa ilman ruokaa pitkäääään.
Ruoalla leikkiminen on luultavasti hänen kohdallaan pitkälti vanhempien matkimista. Hän esim. saattaa hämmentää puuroaan. Toisinaan hän pulauttaa vettä suusta ruokailukaukaloonsa. :-( Muuten hän ei kyllä sotke ruoan kanssa. Ei esim. heittele sitä tai pudottele sitä lattialle.
Minulta loppuvat kohta neuvot tuon ruoalla leikkimisen suhteen. Voinko olettaa, että huomauttamisella ja estämisellä saavutetaan jossain vaiheessa toivottu tulos eli että lapsi lopulta oppii käyttäytymään sivistyneesti? Tuota leikkimistä esiintyy silloin, kun ruokalaji ei ole oikein mieleinen (mm. puuro), ei joka aterialla. Kyseessä on 3-vuotias poika. Hänellä on eräänlainen " puoli-passiivinen" uhmakausi meneillään.
Vierailija:
mm. syömisen ja muita lapsia kohtaan käyttäytymisen kanssa, meillä on nollatoleranssi tahallisen sottaamisen sekä muita kohtaan tyhmästi käyttäytymisen suhteen, tulos: yksikään meidän kolmesta lapsesta ei ole koskaan esim. leikkinyt ruoallaan, heitellyt sitä lattialle tms. Eikä kukaan ole ikinä töninyt tai lyönyt muita lapsia.Minulla on paljon äitituttavia ja ihmettelen heidän luona käydessäni sitä ruoan heittelemistä, ruokapöydän päälle kiipeämistä, aikuistan ruokien tärvelemistä ym =/
Vierailija:
ei se reilu 2 v ikinä opikaan anteeksipyytämistä jos ei sitä edes hänelle opeteta.
Täytyy olla hyvin empaattinen kaksivuotias että ymmärtää kuinka pahalta toisesta tuntuu. Kaikki eivät ole, ja mielestäni on turha opettaa turhaa sanahelinää ennen kuin ymmärtää niiden tarkoituksen. Oma 2,5-vuotiaani ei juuri arvosta sitä että ensin raavitaan, sitten raapija tulee ja halaa kun toinen vielä itkee paniikissa. Ja sitten muutaman minuutin päästä sama lapsi lyö. Mitä oma lapseni ajattelee, että oman äidin sylissä itkiessäänkin ja lohtua hakiessaan se satuttaja päästetään lähelle, kun ei tekijä edes ymmärrä katua.
Ja ihan varmasti 2,5 v sen oppii jos vain ymmärrät asian syvällisemmän merkityksen. Pienestä pitäen ja niin edelleen.
puolesta tarvittaessa ja selittää lyhyesti ja yksinkertaisesti, miksi ja mitä asiaa pyydetään anteeksi. Toki ekan konfliktin jälkeen kannattaa pitää silmällä, että sama lapsi ei heti mene muksimaan uudestaan uhriaan tai muita lapsia. Se on muksijan vanhemman tehtävä. Lapsi kyllä haluaa jossain vaiheessa harjoitella turhankin taajaan anteeksipyytämistä. Meillä lapsi puraisi minua yhdessä vaiheessa useaan otteeseen päästäkseen harjoittelemaan anteeksipyytämistilanteita ;-).
Vierailija:
Vierailija:
ei se reilu 2 v ikinä opikaan anteeksipyytämistä jos ei sitä edes hänelle opeteta.Täytyy olla hyvin empaattinen kaksivuotias että ymmärtää kuinka pahalta toisesta tuntuu. Kaikki eivät ole, ja mielestäni on turha opettaa turhaa sanahelinää ennen kuin ymmärtää niiden tarkoituksen. Oma 2,5-vuotiaani ei juuri arvosta sitä että ensin raavitaan, sitten raapija tulee ja halaa kun toinen vielä itkee paniikissa. Ja sitten muutaman minuutin päästä sama lapsi lyö. Mitä oma lapseni ajattelee, että oman äidin sylissä itkiessäänkin ja lohtua hakiessaan se satuttaja päästetään lähelle, kun ei tekijä edes ymmärrä katua.
Vaikkei " ymmärrä katua" . Oppii näin vähitellen toimimaan oikein. Se on vanhempien tehtävä opettaa, että tietystä käyttäytymisestä seuraa aina jotain. Kaverin lyömisestä esim. jäähyä ja se anteeksipyytö. Kyllä oma taaperoni odottaa myös uhrina ollessaan sovinnon elettä pahan tekijältä. Ja kyllä ihmettelisin lasta ja vanhempaa, jolta anteeksi pyytäminen ei onnistu. Ja ilman opastusta lapsesi ei koskaan tule pyytämään anteeksi. Käytöstavat eivät tule itsestään, vaikka kaäsitys oikeasta ja väärästä kehittyisikin.
viskotaan sitä pöydälle ja lattialle, kaadetaan lasin/mukin sisältö pöydälle, levitetään sitä sormilla ympäriinsä jne.
Kyllä meidänkin neiti (1v 9kk) sekoittaa esim. puuroa mutta se on mielestäni normaalia ja sallittua kunhan ei ylly leikkimiseksi, hänhän vielä harjoittelee tuota omaa syöntitekniikkaansa.
Jos poikasi on 3v niin uhma selittää poikkeavat ruokailukäyttäymiset ja nehän menevät ohi kunhan sinä vanhempana jaksat kertoa miten tulee käyttäytyä ruokapöydässä, jos syömisestä tulee kaaos niin voi ensin varoittaa poikaa että jos jatkaa niin joutuu poistumaan pöydästä ja sitten jos jatkaa niin lempeästi poistaa pöydästä ja vielä selittää miksi näin kävi. Lapset ovat fiksuja, vaikka ei tunnu että puhe menisi uhmikselle läpi niin voit luottaa siihen että kyllä vaan menee. Tärkeintä on säilyttää se oma rauhallisuus ettei itse hermostu =)
Vierailija:
viskotaan sitä pöydälle ja lattialle, kaadetaan lasin/mukin sisältö pöydälle, levitetään sitä sormilla ympäriinsä jne.Kyllä meidänkin neiti (1v 9kk) sekoittaa esim. puuroa mutta se on mielestäni normaalia ja sallittua kunhan ei ylly leikkimiseksi, hänhän vielä harjoittelee tuota omaa syöntitekniikkaansa.
Jos poikasi on 3v niin uhma selittää poikkeavat ruokailukäyttäymiset ja nehän menevät ohi kunhan sinä vanhempana jaksat kertoa miten tulee käyttäytyä ruokapöydässä, jos syömisestä tulee kaaos niin voi ensin varoittaa poikaa että jos jatkaa niin joutuu poistumaan pöydästä ja sitten jos jatkaa niin lempeästi poistaa pöydästä ja vielä selittää miksi näin kävi. Lapset ovat fiksuja, vaikka ei tunnu että puhe menisi uhmikselle läpi niin voit luottaa siihen että kyllä vaan menee. Tärkeintä on säilyttää se oma rauhallisuus ettei itse hermostu =)
Mielestäni pelkkä rangaistus kaksivuotiaalle on tarpeeksi, esim. se kerhosta poistuminen. Lyömisen kohteeksi joutunut äiti voi lohduttaessaan sanoa, että xxx on niin pieni vielä ettei ymmärrä että sinua sattui, niin ei lapsi jää ihmettelemään miksei tulla sopimaan. Satutettu näkee kyllä että lyöjä saa rangaistuksen.
Anteeksi on todella tärkeä sana, ja jotkut tunneköyhät aikuisetkaan eivät täysin ymmärrä tekojensa seurauksia, kunhan vain sanovat anteeksi. En halua opettaa lapselleni tyhjiä sanoja.
Älkää sitten päästäkö meitä kylään.
Mitä järkeä on mennä kylään ja kieltää siellä lasta koko ajan.
Usein samat vanhemmat ovat sitten niitä jotka suuttuvat jos heidän lapsiaan joku toinen vanhempi kieltää!