Kieltäkää edes joskus niitä lapsianne!

Meillä on kyllä opetettu lasta " käyttäytymään" jo heti pienestä asti ja hän on nyt huomaavainen 4-vuotias, mutta osaa tarvittaessa kyllä pitää puolensakin.



Minusta tapojen opettaminen lähtee pienestä; siitä että lapsi oppii huomioimaan toisia ja olemaan tottelevainen sekä kotona että kylässä. Siihen ei tarvita silti välttämättä mitään hirmukuria ja hirviö-äitiä/isää ;)

Meillä on ihan normaalilla lapsen ohjaamisella ja asioiden selittämisellä saatu tulosta (sellaista kuin nyt mahdollista, en tarkoita todellakaan mitään ' täydellistä' lasta ;) ).



Joskus luin jostain kasvatus-jutusta, että lapsia pitäisi, ainakin välillä, kieltämisen sijaan komentaa myös toisin: " Ei saa juosta!!" = " Voisitko mennä kävellen" ja " Älä sottaa!!" = " Laita lelut järjestykseen" jne. Eli negaatiot käännetään vain myönteiseen muotoon. Tämä toimi meillä ainakin silloin, kun oli pahin uhma menossa. Tuntui itsekin kurjalta sanoa joka asiaan älä/ei/lopeta.. Ja ihmeiden ihme, lapsi totteli paljon paremmin kun hänelle ei äyskittykään!



Yksi asia mihin kiinnittäisin myös huomiota on puhtaus.

Toiset eivät lainkaan välitä, jos lapsi hyörii kylässä kahvittelun jälkeen kädet tahmaisena pitkin poikin ja koskettelee joka paikkaan. Tai esim. pissii wc:ssä miten sattuu / ei pese käsiään wc-käynnin jälkeen / tulee ulkoa sisään ja menee siivottomana suoraan ruokapöytään / jne. Aikuisten pitää opettaa lapsia myös puhtausasioissa!!

...mutta toisesta näkökulmasta. Nimittäin toiset äidit tulevat jo ihan hysteerisiksi sen oman lapsen komentamisen suhteen kun ovat täältä AV:lta lukeneet kuinka toisten mielestä kakarat käyttäytyvät huonosti kerhoissa, puistossa, milloin missäkin. Ei anneta lapsille vapautta leikkiä ja selvittää itse pieniä kinojaan kun pelätään mitä toiset ajattelevat. Kohtuus tietysti vapaudessakin, mutta kyllä lapsille tekee vapaa leikki ihan hyvää, kunhan eivät satuta toisiaan.

Vierailija:

Perhekerhoissa näkee valitettavan usein näitä lapsia, jotka terrorisoi muiden leikit viemällä lelut muiden kädestä, tönimällä jne. Ei kerkeä paljon vaihtamaan ajatuksia muiden äitien kanssa, kun saa vahtia että milloin oma lapsi tönäistään kumoon. Jännää, että nämä " tuholaisten" äidit kyllä kerkeävät jutteleman hyvin...

Toinen esimerkki, lapsivieraita tulee kylään, ennen kuin kerkeäö kattaa kahvipöydän huomaan että keksit on käyty rohmuassa pöydältä! Sama juttu siinä vaiheessa, kun ollaan jo pöydässä, niin joka lajia otetaan lautanen pullolleen ja maistetaan kerran ja pannaan pois! Mitä tekee äiti? Ei mitään! Lopuksi kipataan roskikseen koko satsi.

Muilla kokemusta?

ihmisrotu " hetimullekaikkitänne" ?

Kokemusta. Siitäkin että äiti/isä ei ehdi kylässä seurustelemaan kun kokoajan menee tenavan perässä ottamaan pahanteosta pois.

Eikö uskalleta puuttua lapsen käytökseen tarpeeksi lujasti vai miksi on lapsia jotka ovat miten sattuu?

kartella. He tajuavat olevansa jotenkin outoja. Usein juuri heistä tulee kiusaajia kun tajuavat että heitä kiltimmät on jotenkin parempia. Ja niitä pitää siis lyödä ja kiusata.



Tyttäreni kertoo luokassaan olevasta " tuholaisesta" , 6. luokka, että pojalle nauretaan koko luokan voimin sisäänpäin kun se yrittää olla juuri tuollainen minäminäminä-tyyppi ja pilaa kaikki tunnit ja vetää opettajan hermot kireelle. Lapset ymmärtää kovasti nopeesti mistä on kyse, kuritta kasvamisesta, ja säälivät poikaa toisaalta.

Kyse ei todellakaan ollut siitä, etteikö olisi kielletty.

Jotkut lapset vain ovat villimpiä, eikä 1-vuotiaalta voi oikeasti odottaa käytöstapoja.

Vierailija:

Kokemusta. Siitäkin että äiti/isä ei ehdi kylässä seurustelemaan kun kokoajan menee tenavan perässä ottamaan pahanteosta pois.

Eikö uskalleta puuttua lapsen käytökseen tarpeeksi lujasti vai miksi on lapsia jotka ovat miten sattuu?

9, kyllä pikkulapsi ei ymmärrä. Mutta puututtava se on silti kun tekee jotain sopimatonta. Tässä enemmän haetaankin vastausta siihen miksi ei edes puututa.

taaperolta ei voi olettaa tottelemista, toki häntä pitää ohjata oikeisiin toimintamalleihin, vaikka se tuntuukin hyödyttömältä. Isompi lapsi on asia erikseen, heiltä voi jo olettaa käytöstapojen tuntemusta.



Kun vain jaksaisikin olla aina ohjaamassa pientä uhmaikäistä...

tekemisiin muutoin kuin pari kertaa kieltämällä. Vahingot ymmärrän, mutta tuollainen ennakoitavissa oleva juttu ei saa multa ymmärtämystä.

Vierailija:

Kyse ei todellakaan ollut siitä, etteikö olisi kielletty.

Jotkut lapset vain ovat villimpiä, eikä 1-vuotiaalta voi oikeasti odottaa käytöstapoja.

Miten itse ratkaisisit tilanteen jos kielto ei auta?

Vierailija:

Kokemusta. Siitäkin että äiti/isä ei ehdi kylässä seurustelemaan kun kokoajan menee tenavan perässä ottamaan pahanteosta pois.

Eikö uskalleta puuttua lapsen käytökseen tarpeeksi lujasti vai miksi on lapsia jotka ovat miten sattuu?

5 jatkaa...minä nimenomaan nostan hattua tälle mainitsemalleni perheelle jossa todella yritetään saada tenava pysymään rajoissa ja mennään perässä että kyläpaikassa ei rikota mitään tahallaan/tehdä muuta tyhmyyttä. Sitä en ymmärrä että katsotaan vierestä kun lapsi tekee mitä sattuu ja jopa saattaa itsensä vaaraan. Selitystä sitten kyllä löytyy että on villi ja se vaan tekee noin ja näin.

Tuota tarkotinkin että se otetaan pois. Eikä vaan hoeta että " älä sitä älä tätä" . Eihän se taatusti tottele sellaista. Pidän siis hyvänä sitä että mennään perässä ja valvotaan. t. 5

Ja ei 1-2 vuotias vielä täysin tottelekaan, mutta kyllä sen oikean ja väärän opettamisen voi silti jo aloittaa tuossa iässä! Mutta, se että hymähdetään vain kun lapsi ottaa jonkun kädestä lelun ja sanotaan, että " maija" ei vielä ymmärrä ettei saa ottaa kädestä tms. Se pistää vihaksi.

Ja vaikeita asioita nämä tosiaan välillä ovat, näkee myös niitä äitejä jotka joutuvat juoksemaan koko ajan lapsensa perässä ja kieltämään ja näyttävät todella väsyneiltä siihen. Toiset ovat todellakin villimpiä jo luonteeltaan, mutta te äidit varsinkin, joilla ns. villimpi lapsi, vahdittehan ja kiellättehän itse lapsianne, koska ei ole kiva kieltää koko ajan muiden lapsia!

ap

ja lelujen ottaminen kädestä ei ole leikkimistä!

mm. syömisen ja muita lapsia kohtaan käyttäytymisen kanssa, meillä on nollatoleranssi tahallisen sottaamisen sekä muita kohtaan tyhmästi käyttäytymisen suhteen, tulos: yksikään meidän kolmesta lapsesta ei ole koskaan esim. leikkinyt ruoallaan, heitellyt sitä lattialle tms. Eikä kukaan ole ikinä töninyt tai lyönyt muita lapsia.



Minulla on paljon äitituttavia ja ihmettelen heidän luona käydessäni sitä ruoan heittelemistä, ruokapöydän päälle kiipeämistä, aikuistan ruokien tärvelemistä ym =/

Ei anneta lapsille vapautta leikkiä ja selvittää itse pieniä kinojaan kun pelätään mitä toiset ajattelevat. Kohtuus tietysti vapaudessakin, mutta kyllä lapsille tekee vapaa leikki ihan hyvää, kunhan eivät satuta toisiaan.

[/quote]

Vapaa leikki tarkoittaa aikaa leikkiä ilman ohjattua ohjelmaa, ei sitä ettei aikuisen tulisi puuttua lapsen käytökseen. Lapsi ei ikinä opikaan selvittelemään pieniä kinojaan jos aikuinen ei sitä hänelle OPETA. Me vanhemmat olemme lastemme opettajia käytöstapojen saralla.

Ja näitä lapsia kun päiväkodissa tai koulussa ensimmäisen kerran kielletään sotkemasta, tönimästä, leluja repimästä, niin lapsi saa " hepulin" ja kertoo tietysti asiasta kotona. Ja äiti soittaa päiväkodinjohtajalle tai rehtorille ja tekee valituksen, kun meidän pientä kullannuppua on kohdeltu kaltoin ja yritetty kasvattaa...

Vierailija:

Vapaa leikki tarkoittaa aikaa leikkiä ilman ohjattua ohjelmaa, ei sitä ettei aikuisen tulisi puuttua lapsen käytökseen. Lapsi ei ikinä opikaan selvittelemään pieniä kinojaan jos aikuinen ei sitä hänelle OPETA. Me vanhemmat olemme lastemme opettajia käytöstapojen saralla.

Ei siinä opi todellisia vuorovaikutustaitoja samanikäisen kanssa, jos joku aikuinen on koko ajan häsläämässä, ottamassa lelua takaisin toisen kädestä ja hokemassa " pyydä nyt anteeksi, halaa Maijaa" . Reilu kaksivuotias ei aina edes ymmärrä vielä mitä anteeksipyytäminen/-antaminen tarkoittaa, kunhan halaa ja tekee saman heti uudestaan (näitä on nähty todella paljon).

Jos omaa lastani ei haittaa että joku otti lelun, en näe mitään syytä miksi minun tai toisen äidin pitäisi tilanteeseen puuttua. Jos lastani selvästi harmittaa, salitän että hän voi sanoa toiselle " ei saa ottaa" ja pitää itse puoliaan.

Todellinen satuttaminen on asia erikseen, mutta silloinkaan ei ne anteeksipyyntöhalit juuri auta, jäähy ja kerhosta, puistosta tms. lähteminen ovat parempia keinoja.

ei se reilu 2 v ikinä opikaan anteeksipyytämistä jos ei sitä edes hänelle opeteta.