Oletko yksinäinen
Kommentit (16)
No oon.. Haluaisin pelata naisen kanssa jotain pelejä/lautapelejä, keskustella, koskettaa ja olla kosketettavana. Aina kun näen nuoren pariskunnan niin tulee paha mieli, kateutta ilmeisesti..
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet? Minkä ikäinen ja kuinka yksinäinen olet?
48 ja ihan riittävän yksinäinen koska on vain tv ja tylsät illat.
En ole. 50-vuotias, eronnut jo vuosia sitten, lapseton, mutta en yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet? Minkä ikäinen ja kuinka yksinäinen olet?
48 ja ihan riittävän yksinäinen koska on vain tv ja tylsät illat.
No entäs päivät? Ja etkö voisi joinakin iltoinakin lähteä jonnekin? Kesäteatteriin? Konserttiin? Jonekin iloisten ihmisten ilmoille?
No meitä on aikas monta yksinäistä täällä ihmettelemässä. Joskus ne keksii vielä keinon miten täällä pääsee kaksin juttelemaan ja ehkä vielä yhteystietoja vaihtamaan.
En, en ole koskaan ollut. Mulla on iso suku ja tiivis lapsuudenperhe. On myös omat lapset, ystäviä ja kavereita. Miestä ei ole, mutta en kaipaakaan.
Vierailija kirjoitti:
No meitä on aikas monta yksinäistä täällä ihmettelemässä. Joskus ne keksii vielä keinon miten täällä pääsee kaksin juttelemaan ja ehkä vielä yhteystietoja vaihtamaan.
Onhan se mahdollista nytkin. Vai mikä estää?
Olen töissä päivät eli luulis että en ole yksinäinen mutta näen vain lyhyitä aikoja ihmisiä ja se on vaan työtä. Ihmissuhteita en pysty siinä luomaan mikä tyydyttäisi. Henkisesti ja vapaa-aikana olen täysin yksin
Olen yksinäinen, vaikka on minulla lapset ja miesystävä. Heistä en kuitenkaan saa seuraa elokuviin, kirppareille, lenkille eikä voi höpötellä naisten juttuja. Kaipaan ystävää, joka ottaa yhteyttä ja haluaa tavata ainakin kerran kuussa. Nykyiset ystävät on todella introverttejä. Eivät jaksa töiden lisäksi oikein muuta, vaikka heillä ei ole lapsiakaan. Niin harvoin nähdään. Ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ai tämä olikin nainen..
Saat jo tänään miehen jos oikeasti haluat.
Säälittävä kertapano ei poista hellyyden ja läheisyyden kaipuuta. Nyt jotain rajaa tähän typeryyteen!
Olen. 45v aina yksin.
Minulla ei ole ketään kaveria. Joo, en saa valittaa olenhan naimisissa. Mieheni ei koskaan puhu mitään, hänelle ei voi uskoutua mistään asiasta. Hän jopa vittuilee ongelmistani julkisesti muille. Hän ei koskaan lähde kanssani minnekkään.
Sain ilmaisen lipun konserttiin, eikä ollut ketään, jota olisi voinut pyytää mukaan. On murheita, isoja ja pieniä, mutta en voi niistä kenenkään kanssa keskustella.
Käyn välillä kävelyllä ja pyöräilemässä, ihan vaan että pääsen pois kotoa, enkä näyttäisi niin yksinäiseltä.
Nuorena oli ystäviä, jotka jäivät kun miutimme työn perässä muutaman kerran.
Yksinäinen minäkin, sentään koira kaverina. On minulla pari kaveria ja olen yrittänyt kysellä kesämenoihin, mutta heillä on niin paljon muuta. Olisi ihanaa, kun olisi ystävä, jonka kanssa voisi yhdessä suunnitella vaikka pienen reissun, eikä tarvitsisi olla aina itse kyselemässä ja sitten pettymässä, kun toiselle ei koskaan sovi. Joskus kyselin kaveria leffaan, niin hän tiuskaisi että enkö tiedä, että sinne voi mennä yksinkin. Ei tuollaisen jälkeen hirveästi tee mieli elokuviin pyydellä. Olisi ihanaa saada tuntea olonsa toivotuksi.
Miksi olet? Minkä ikäinen ja kuinka yksinäinen olet?