Miten kestää lapsia lomamatkalla?

Kuulosti tosiaan siltä, että puhut taaperoista eikä isoista koululaisista. Joku 11 v on minusta jo sellainen, jonka kanssa on erittäin kiva ja vaivaton matkustella!

Mäkään en ole lomaillut lapsen kanssa ihan siitä syystä, etten pidä etelänlomista. Lapsi lentääkin isänsä kanssa etelään. Tai lensi, on kohta 18 ja tuskin enää haluaa lähteä sillä porukalla. Mun kanssa pääsis telttailemaan pohjoiseen, muttei ole kiinnostunut, joten jää nytkin talonvahdiksi.

Hupaisaa lukea näitä kommentteja siitä, että on se ihme kun "jo 11-vuotias" vielä kiukuttelee...

Itse olen reissannut mm. äitini ja anoppini kanssa (kumpikin noin 60 v.). Molemmat ovat osanneet kiukutella ja kiehnätä riitaa, kun on sopiva tilanne sattunut. Ja valittaa siitä, että eivät osaa itse varata lentoa/kävellä hotellilta 200 m paikkaan X/siirtyä lentokentältä hotellille jne. Tai sit siitä, että täytyy just nyt heti päästä istumaan/vessaan/kahville/syömään ja jalkoja särkee, ei jaksa kävellä mutta taksi on kallis ja on kuuma/kylmä, kohta varmaan iskee allergia jne...

Toki ei koko matka ole mennyt valitusta kuunnellessa, suurimman osan ajasta on ollut kivaa. Mutta siis ihan tuollaiset aikuiset ihmiset, jotka eivät todellakaan ole lapsuudessaan matkailleet, saattavat olla välillä huonolla tuulella ja rasittavia. Niin kai nyt joku 11 v. voi olla samanlainen, vaikka olisi ihan normaalisti kasvatettu. Tempperamentistakin on paljon kiinni.

Itse yritän yleensä vain jättää valituksen/kiukuttelun huomiotta, mutta eihän se aina onnistu...

Kannattaa luopua kaikista sellaisista ajatuksista, että lasten kuuluisi jotenkin olla kiitollisia, kun ne on viety lomalle. Ei ne ole. Sen sijaan matkustaminen, vieraassa paikassa nukkuminen, mahdollisesti outojen ruokien syöminen jne stressaa lapsia ja tekee niille vaikeammaksi säädellä tunteitaan.

Kivittäkää vain, mutta minä ratkaisin asian niin, että lapsi otettiin ensimmäisen kerran mukaan ulkomaille 12-vuotiaana. Suomessa tehtiin kyllä kaikenlaista ja reissattiin "lapsen ehdoilla", mutta en halunnut pistää isoa rahasummaa lomaan, joka ei tunnu lomalta. En siis itse ole mikään rantalomailija, ja pieni lapsi taas ei vastaavasti niin nauti kaupunki-

ja kulttuurikohteista. Yläkoululainen ei enää tarvitse koko ajan valvontaa, ja voi jäädä uima-altaalle tai rannalle siksi aikaa, kun aikuiset kiertävät nähtävyyksiä. Nykyään yhdessä reissatessamme valitsemme siis kompromissikohteita, joista löytyy sekä uimamahdollisuus että historian ja kulttuurin puolesta kiinnostavaa nähtävää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa luopua kaikista sellaisista ajatuksista, että lasten kuuluisi jotenkin olla kiitollisia, kun ne on viety lomalle. Ei ne ole. Sen sijaan matkustaminen, vieraassa paikassa nukkuminen, mahdollisesti outojen ruokien syöminen jne stressaa lapsia ja tekee niille vaikeammaksi säädellä tunteitaan.

Mitäs järkeä niiden matkaan on sitten haaskata rahaa ja pilata omaa matkaa?

Mä olin kahden temperamenttisen muksun kanssa kaksi viikkoa lomalla. Ja kyllä oli päivät pitkiä kun sitä kiukkua ja kinastelua riitti ja riitti... Ensimmäisen viikon jälkeen kaduin että tulikin otettua kaksi viikkoa. Yksi viikko olisi riittänyt. Puhuttiin etukäteen miten lomalla ollaan ja käyttäydytään mutta olisi pitänyt arvata ettei se mitään hyödytä. Joka päivä oltiin uima-altaalla, syötiin jäätelöä, käytiin retkillä. Ruokailuilla oli valinnanvaraa syödä mitä huvittaa mutta ei... Vali vali itkua ja hammastenkiristystä. Ei ne sitä lomaa sitten osanneet arvostaa vaikka sitä niin odotettiin ja suunniteltiin. Kyseessä jo kouluikäiset lapset joten ymmärrystäkin pitäisi jo löytyä enemmän kuin uhmaikäiseltä. Totesin jo lomalla lapsille että seuraavaa kertaa saakin sitten odottaa. Hermot ne mullakin pettää lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa rasittavalta.

Kaveri kysyi multa, olisko Roomaan kiva mennä lasten kanssa. Vastasin totuudenmukaisesti, että en tiedä, missä olisi kivaa lasten kanssa.

Liian paljon, liian varhain, liian helposti.

Siinä syy ipanoiden tyytymättömälle narinalle.

Jos matka olisi jännää harvinaista herkkua....

Mutta vanhemmathan matkoille haluaa, ja lapset on pakko ottaa mukaan.

Itse pääsin ekaa kertaa 13-v ulkomaille. Kitinä ei olisi tullut mieleenkään.

Tämä on niin totta. Osa tutuista on jopa sanonut että lapset eivät jaksa enää lähteä matkoille kun joka vuosi käydään ulkomailla, parhaimmillaan useasti. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta, ja omat kaverit ja puuhat voivat olla mielenkiintoisempia. Lapsi käyttäytyy lomalla varmasti ihan eri tavalla jos itse sinne haluaa ja haaveilee kauan. Kuin että on vain pakko lähteä koska vanhemmat haluaa.

Itse pääsin ekaa kertaa ulkomaille 25- vuotiaana. Itse maksoin. Eikä oikeasti yhtään harmita etten päässyt aiemmin. Kesälomat mummolassa ja vapaasti kavereiden kanssa touhuten riitti ihan hyvin. Toki sitä palmuista ja hiekkarannoista haaveili, mutta lama-ajan lapselle oli tehty selväksi että sellainen ei ole mahdollista. Siihen tyytyi.

Matkusteltiin miehen kanssa muutama vuosi ennen lapsen syntymää ja nyt kun lapsi on muutaman vuoden niin on malttanut hyvin pysyä Suomessa. Kouluikäisenä voisi harkita ulkomaille lähtöä.

Huh, ja monet erityislapsista (jotka ihan virallisestikin omaavat jonkun diagnoosin) voivat olla 10x hankalampia kun se hankala tavis lapsi. Toisin sanoen, kiukustuvat 10x helpommin, 10x useammin, ja reaktio 10x voimakkaampi...

Oman kokemuksen kautta sopiva ikä ulkomaanmatkoille on kouluiässä. Onhan niitä, jotka menevät vaikka minne vauvojen ja taaperoiden kanssa mutta ei kiitos mulle. Ja lapset on tosiaan erilaisia. Totta kai hiljaisen, rauhallisen lapsen kanssa on ihan eri helppous kun temperamenttisen ja vilkkaan. Nimimerkillä: känkkäränkkä kohtaus Pariisin ruuhkametrossa litistyneenä seinän ja ihmispaljouden välissä...

Jaa-ah, lienevät sinun ja puolisosi parhaiden puolten yhdistelmiä nuo lapsenne. Meillä lomat ovat aina olleet mukavia, ja lapset ovat rentoutuneet siinä missä aikuisetkin. Hyvin olen heitä jaksanut, ja joka kesä ollaan tehty pitkä reissu. 

Riippuu niin lapsista ja lasten iästä. Meillä meni koululaisten kanssa matkat hyvin. Päiväkoti-ikäisinä ei edes uskallettu koittaa, sen verran mahdotonta menoa se välillä oli. Yksi on erityislapsi ja erityisesti hänen kanssaan olisi ollut aika hullua lähteä ulkomaille pienenä. Sen verran työläs oli hoitaa ja käsitellä.

Meillä on temperamenttinen 5-vuotias, jonka kanssa ollaan matkusteltu tosi paljon. Raivareita on tullut matkoilla ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin ja useamman kerran paikalliset ovat esim. ravintolassa tai retkillä tulleet kehumaan, että onpas hyvin käyttäytyvä lapsi. Sitten jos ja kun se raivari tulee, niin ajattelen, että mieluummin kuuntelen sitä palmun alla kuin Suomen ihastuttavan kesäisessä tihkusateessa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on temperamenttinen 5-vuotias, jonka kanssa ollaan matkusteltu tosi paljon. Raivareita on tullut matkoilla ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin ja useamman kerran paikalliset ovat esim. ravintolassa tai retkillä tulleet kehumaan, että onpas hyvin käyttäytyvä lapsi. Sitten jos ja kun se raivari tulee, niin ajattelen, että mieluummin kuuntelen sitä palmun alla kuin Suomen ihastuttavan kesäisessä tihkusateessa...

Jaa en mä vaan. Ajatuskin olla jossain suljetussa tilassa kuten lentokoneessa useita tunteja vilkkaan ja helposti kiukustuvan pienen lapsen kanssa hirvittää. Tai hotellihuoneessa. Ja vaikka vilkas onkin niin aina tarpeen tullen pitäisi päästä myös omaan rauhaan joten aktiiviloma jossa ollaan koko ajan katsomassa tai tekemässä jotain olisi liikaa. Mielummin turvallisemmin kotona tai vaikka mökillä jossa ei ole tuhannen silmäparin alla eikä liikaa ärsykkeitä ja hankalia tilanteita. Koululaisena varmaan jo helpompaa kun on jo koukuttunut vaikka näpläämään älypuhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on temperamenttinen 5-vuotias, jonka kanssa ollaan matkusteltu tosi paljon. Raivareita on tullut matkoilla ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin ja useamman kerran paikalliset ovat esim. ravintolassa tai retkillä tulleet kehumaan, että onpas hyvin käyttäytyvä lapsi. Sitten jos ja kun se raivari tulee, niin ajattelen, että mieluummin kuuntelen sitä palmun alla kuin Suomen ihastuttavan kesäisessä tihkusateessa...

Kyllä minusta taas tuntuisi että koko raha menisi hukkaan jos olisi useita raivareita ja ikäviä tilanteita vaikka hauskojakin hetkiä varmaan on. Ja entäs ne ravintolakokemukset kun ei lapset jaksakaan olla niin kiltisti. Ei kiitos. Raskastahan se pienten lasten kanssa matkustaminen on vaikka ei olisikaan mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on temperamenttinen 5-vuotias, jonka kanssa ollaan matkusteltu tosi paljon. Raivareita on tullut matkoilla ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta enimmäkseen kaikki on mennyt hyvin ja useamman kerran paikalliset ovat esim. ravintolassa tai retkillä tulleet kehumaan, että onpas hyvin käyttäytyvä lapsi. Sitten jos ja kun se raivari tulee, niin ajattelen, että mieluummin kuuntelen sitä palmun alla kuin Suomen ihastuttavan kesäisessä tihkusateessa...

Kyllä minusta taas tuntuisi että koko raha menisi hukkaan jos olisi useita raivareita ja ikäviä tilanteita vaikka hauskojakin hetkiä varmaan on. Ja entäs ne ravintolakokemukset kun ei lapset jaksakaan olla niin kiltisti. Ei kiitos. Raskastahan se pienten lasten kanssa matkustaminen on vaikka ei olisikaan mitään erityistä.

Nykyään niin monen mielestä koko lapsielämä on vaan niin raskasta, en tajua, mistä nykypäivän vanhemmat on tehty, valittavat kaiken raskaudesta. Ei ole. Eikä ollut.

Itse taasen pähkäilen että miten v..tussa kestän meidän yhtä koiraa lomamatkalla.. Sellanen rasittava, ad/hd sekoileva, 80kg kuolaava vuoren kokonen möhkäle.. Ai että mä odotan sitä päivää kun toi kupsahtais.. Ottaisin ennemmin ne lapset kuin tuota piskiä.

Kadun sitä päivää kun valitsin tuon koiran kissan sijasta. Mutta miehelle se on niiiiin ihku rakas mussu.. Hyi..

Meillä on lapset 5v ja 3v. Kuun lopussa menossa taas Espanjaan kuten joka vuosi.

Tällä kertaa odottavat molemmat lentoa innoissaan toivon, että menee kivasti. Ennen aina mennessä nuorempi on saanut koneessa selkaisen kevyen itkukohtauksen joka kestänyt puolesta tunnista tuntiin kunnes nukahtanut.

Matkoilla itsessään mennyt kivasti tykänneet kierrellä paikkoja, rantoja jne. Lasten ehdoilla mennään eli istuskellaan jädellä tms kun tarve iskee ja ostetaan jotain kivaa heille jos näkyy nämä uudet lelut tms saa aina kummasti piristymään ja jaksavat paremmin jos miehen kanssa löydetään jotain itsellemme mielenkiintoista katsottavaa/ostettavaa.

Rennolla mielellä kun on liikenteessä ja jos raivokohtaus iskee ja lepyttely ei vaan mitenkään onnistu (yleisin unikiukku) niin kannattaa vaan rohkeasti ottaa lapsi kantoon ja suunnata hotellille.

Ulkomailla lapsiin suhtaudutaan ihan eritavalla kuin täällä kotimaassa. Lapset saa näkyä ja kuulua ravintoloissa toisin kuin täällä kuulee usein yhden suurimman keskusteluaiheen olevan miksi lapsi pitää viesä ruokakauppaan tai ravintolaan. Tämä ainakin itselle sellainen kiva huomio ollut, kun tajunnut ettei esim Espanjassa mulkoilla jos joku jossain rääkäsee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät osaa nauttia lomamatkasta samalla tavalla kuin aikuiset, tai eivät ainakaan pysty heittäytymään samalla tavalla "lomamoodiin" ja ottamaan sellaista rennompaa asennetta. Tiedän jo valmiiksi että monta kiukkua, itkua ja huutoa on luvassa tulevalla matkallamme. On kivat hotellit, uima-altaat, jäätelöt, yhteistä aikaa ja rajattomasti huomiota meiltä vanhemmilta. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että lapset viitsivät kiukutella lomamatkoilla. Joo, tiedän että ovat lapsia ja eivät osaa käsitellä tunteitaan ym. En voi sille mitään että ärsyynnyn kun eivät vaan pysty olemaan yhtä päivää kiukuttelematta. Ja ne itkuraivarit tulevat tietenkin jostain niinkin tärkeästä asiasta että Matti näki perhosen mutta Maija ei nähnyt.

Miten te muut pärjäätte lomalla lasten kanssa?

Silleen etten lähde etelään kuuntelemaan niiden mölinää.Eli  ulkomaanlomat aina, ihan aina ilman kersoja. Eihän se muuten mitään lomaa mulle ole.Ja hotla K-18 jottei tartte kuunnella muidenkaan kersoja.

No itse koen sen jotenkin epäreiluksi että lapsia ei koskaan viedä ulkomaille ja vanhemmat käy vaikka joka vuosi jossain. Ollaan nyt puolison kanssa käyty kahdestaan jo kolmesti ulkomailla. Ajateltiin että on epäreilua jos ei viedä lapsia ikinä minnekään. Tämä on siis heille ensimmäinen ulkomaanmatka.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

7-11 -vuotiaita ja vielä kiukuttelevat lomalla? Ajattelin että kyse on joistain taaperoista jotka eivät aina sopeudu rutiinien muutoksiin. Mitähän tähän nyt sanoisi. Meidän 7- ja 11-vuotiaat tykkäävät kovasti matkustella ja jaksavat kävellä koko päivän kaupunkilomilla. Pienestä asti siihen on opetettu. Ei taida nyt ollaongelmana se että on loma vaan että olet kasvattanut narisevia kakaroita joille ei mikään kelpaa.

Itse pidän kyllä ihan normaalina jos 7-11 v lapselle tulee kiukkua. Olen ihan kuvitellut että tuon ikäiset eivät vielä osaa välttämättä ilmaista kaikkia tunteitaan muuten, eivätkä aina edes tiedä että miksi kiukuttaa. Meidän 7-vuotias ei varmasti jaksa kävellä koko päivää kaupungilla. No mutta pääsit kuitenkin kuittailemaan että on on kyllä huonot lapset ja vielä huonommat vanhemmat. Kiitos tämä auttoi!

t.ap