Huumorintajuttomuudesta
Onko lähipiirissänne huumorittomia ihmisiä? Itse tunnen joitakin, jotka eivät huvitu eivätkä hulluttele.
Omilla huumorintajuttomilla tutuillani saattaa olla mt-taustaa, ja mietin, onko se on saanut elämään järki edellä... Mutta kiinnostaa, tuleeko psyykkisiä ongelmia enemmän niille, jotka eivät edes huvitu mistään, vai toisinpäin: tekeekö psykiatrinen hoito niin suuren halun "normaaliksi", "asialliseksi" ettei enää hulluttele? Muna vai kana?
(Tunnen siis myös vaikeasti sairaita joilla on ihan hervoton huumorintaju.)
Kommentit (8)
Tunnen tällaisia, ilman mt diagnoosia. Tosin luulen että he sen diagnoosin saisivat jos hakeutuisivat hoitoon.
Se on ihan uskomatonta miten jotkut ei tajua vitsejä ei naura millekään, ihanku olis tyhjää korvien välissä. Joskus mietin voiko tollasia edes olla vai hullutteleeko ne jossain yksikseen neljän seinän sisällä, sillä eihän tollasta elämää kestä kukaan.
Olen samaa mieltä. Sairaudet ja vastoinkäymiset nimittäin kestää jos on myös se huvittavuus, vaikka "partaansa" myöhäily.
Jätin aloituksesta pois ammattikunnan, jossa on (ilman tai kanssa mt-diagnoosia) harvinaisen paljon "järkeviä outoja", nimittäin insinöörit. Tosin tunnen varsinkin it-inssejä joilla on hyvä nörttihuumori.
Nämä järkevät ovat sitten elämän, pitkien vuosien varrella olla tyyliin 10 vuotta järkevänä, sitten repivät tyttöystävän vaatteet ja paiskovat telkkarin ja muita huonekaluja parvekkeelta alas, joutuvat suljetulle ja palaavat sieltä taas "järkevään elämään".
Tämä on niin vastakohtaista oman taustaryhmäni ja ammattikuntani kanssa, kun meillä on ollut ihan jatkuvaa hulluttelua, ilman sellaista raskaansarjan hullutta, kumminkin. Ap
Mä en kyllä yleensä tajua vitsejä ollenkaan, mutta monista muista asioista huvitun. Tilannekomiikka on parasta, samoin musta huumori ja brittihuumori. Mua voi moni pitää huumorintajuttomana, kun en naura vitseille, mutta en tosiaan hoksaa, mikä niissä on se juttu, mille pitäisi nauraa.
Vitsit on kumminkin eri juttu kuin vaikka tilannetaju, se komiikka. Ap
Olen ollut tekemisissä huumorintajuttomien ihmisten (tai ihmisten joilla on mielestäni suppea huumorintaju) kanssa, mutta lähipiirini, mukaanlukien lapsuudenperheeni, on huomattavan huumorintajuista.
En ole huomannut kytköstä mt-ongelmien ja huumorittomuuden / huumorintajuttomuuden välillä. Voi hyvin kyllä olla, että esim. masentuneet ja pitkäaikaisesti väsyneet ihmiset eivät jaksa "hullutella" eli viljellä huumoria itse kovin paljon, mutta näenkin huumorin lähinnä sosiaalisena asiana eli sellaisena mikä tapahtuu ihmisten välillä. Eli minusta huumorintajuinen reaktio kuuluu huumoriin. Mt-ongelmaiset ovat varmaan ihan yhtä lailla huumorintajuisia kuin mt-ongelmattomat.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jotkut mt-ongelmat varmasti näkyvät myös huumorittomuutena, ja monet mt-lääkkeet aiheuttavat mielen tylsistymistä ja zombi-efektiä.
Minustakin tilannekomiikka ja sarkastisuus on sitä parasta, valmiit vitsit ovat jotenkin vaivaannuttavia kun pitäisi nauraa vaikka ei etukäteen tiedä että onko loppuhuipennus edes hyvä. Harvemmin on.
Omilla huumorintajuttomilla tutuillani on uskonnollinen tausta.
Lienee jotain linkkiä ap:n mt-taustaisiin.
Yhtään ei naurattanut tämä aloitus.