Tyttäreni, ongelmalapsi, on raskaana

Katkaise napanuora ja lopeta rahan syytäminen pennulle. Eiköhän tule järkiinsä kun huomaa mitä yksinhuoltajan todellisuus on.

Haiskahtaa vahvasti wt-perheelle

Ei 18-vuotias "karkaa" kotoa vaan muuttaa omilleen. Kuulostat kyllä vähän siltä, että sulla on vahva asenneongelma tyttöä kohtaan ja tässä on vain kolikon kääntöpuoli. Missäs tytön isä on?

Musta kuulostaa ihan hyvälle. Siis jos sillä on työssäkäyvä mies, opiskelee itse ammattikorkeassa ja jos raha-asiat on ok (ei tarvii olla tonneja säästössä mutta kunhan on edes luottotiedot kunnossa) niin mikä on ongelma? Ei nyt miltään ihan hirveältä ongelmatapaukselta kuulosta, oisko sunkin aika tutustua tyttäreesi uudestaan eikä vaan tuomita teinisekoilujen takia

Tee tyttärellesi palvelus ja katkaise välit. Parempi hän on ilman tuollaista häiriötekijää. Ja loppuu se tyhmyyden periytyminenkin ettei lapsenlapsi saa huonoa esimerkkiä.

Millainen äiti, sellainen tytär.

-5/5

Ap:n teksti antaa jälleen uuden todisteen siitä että ongelmalapsen isoin ongelma on usein omat vanhemmat, joilta puuttuu kasvatus- ja empatiataidot. Tyttäresi siis on jo yli 20-vuotias, opiskelee ja hänen miehensä käy töissä. Ihan hyvät lähtökohdat lastenhankintaan, paremmat kuin monilla. Terkuin entinen lastenhoitaja, nykyinen opettaja.

Eli tyttö sai joko lukion/ammattikoulun käytyä loppuun, pääsi amkkiin, on vakaassa suhteessa miehen kanssa jolla on rehellinen vakityöpaikka. Mikä tässä on se ongelma?

Onneksi minun vanhempiani suhtautuivat minuun eri tavalla kuin ap, kun itse lopetin muutaman kerran koulut kesken ennen kuin löysin itselleni sopivan alan... 

Tyttäresi kuulostaa vähän minulta, teininä. Ja sinä vähän äidiltäni.

Itse "karkasin" kotoa, kun minulle ei annettu tilaa kasvaa. Äitini ohjasi minua vahvasti lukioon, olihan kaikki muutkin suvusta ylioppilaita. No lukio oli helppoa kauraa ja ihan hyvät paperitkin sain vaikkei opiskelu ja lukeminen kiinnostanut. Lukion jälkeen olinkin aivan hukassa, mitä elämältäni haluan, mitä lähtisin opiskelemaan (äitini msielestä okl oli oikea paikka, joku siisti sisätyö siis). Päädyin lopulta amk:hon mutta tajusin lopputyötä tehdessä, ettei tuleva ammatti, työelämä, sopisi yhteen äitiyden (äitiyslomat ja hoitovapaat, eli pitkät poissaolot jatkuvasti kehittyvältä ja muuttuvalta alalta) kanssa. Ihan hukkaan meni opiskelut, minä valitsin äitiyden, lapsuuden "haaveammattini".

Elämäni ei ole täydellistä. Eikä aina ihan ruusuista. Kaipaan tukea valinnoilleni, en neuvoja ja ohjaamista (ellen itse niitä kysy). Valitsin elämälleni oman tieni, kuljen omaa polkuani. Teen omat virheeni ja opin niistä. Äitini joko seuraa perässä tai jää kyydistä mutta tiennäyttäjänä hän ei ole. Hän ei valaise polkuani, ei viitoita kulkuani. Olen onnellinen valitsemallani tiellä ja onnellinen, että äitini ymmärsi minun kasvaneen aikuiseksi.

jos tytär on asunut vuosikausia jossain muualla, niin hän ei enään ole lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Haiskahtaa vahvasti wt-perheelle

Niinhän täällä kaikki.

Olisit teini-iässä pitänyt seksivalistuksen ja antanut kortsupaketin käteen 👍

Olenkohan mäkin omalle äidilleni ongelmalapsi, kun näin 22-vuotiaana olen vielä lukiossa, opinnot jääneet pariin otteeseen kesken kiusaamisen ja keskittymisvaikeuksien takia, silti olen onnellisesti parisuhteessa ja käyn koulun ohella vakituisesti töissä😂kaikilla kun ei elämä mene tasaisesti vaan saattaa tulla mutkia matkaan