Masentuneen oikeudet
Mä olen usein ihmetellyt että miten voi olla näin. On olemassa yksi ryhmä kroonista sairautta sairastavia potilaita, joiden sairautta ja oireita vuodesta toiseen vähätellään, joita pallotellaan puolihuolimattomasti sinne tänne, kokeillaan loputtomiin kaikkia mahdollisia lääkityksiä joita lääketehtaat kyllä tuuttaa tasaista tahtia markkinoille, sivuutetaan surutta tarpeet hoidon riittävälle tiheydelle ja kestolle, sairaalahoitoon pääset lähinnä silloin kun olet jo siinä kunnossa ettet itse sinne enää osaa etkä ymmärrä hakeutuakaan.
Kyseessä ei edes ole mikään harvinainen sairaus. Masennus on yksi yleisimmistä sairauksista! Kyseessä ei ole kiistelty sairaus. Masennuksen olemassaolo on tiedetty jo kauan! Kyseessä ei ole vaikeasti diagnosoitavissa oleva sairaus. Yleensä masennuksen voi todeta jo lyhyen keskustelunkin perusteella, ja lisäksi on olemassa testit, ja jos on silmät ja korvat päässä niin masennuksen myös kuulee ja näkee varsin hyvin ihmisestä. Jos ei sitä ihmisestä näe ja kuule niin sen havaintokyvyttömän kannattaa käydä itse jossain testeissä, ettei itellä vaan oo jotakin pahasti vialla, psykopatia vaikka tai muuta. Masennus on pahimmillaan paitsi invalidisoiva, myöskin kuolemaan johtava sairaus. Pikku juttu vai?
Ajatelkaa jos vaikka diabetesta tai verenpainetautia sairastavilla olisi näin mahdottoman vaikeaa tulla kuulluiksi ja saada tarvitsemaansa hoitoa. Sanottaisiin vain että se on kuule ihan vaan ittestäs kiinni, otat nyt ittees niskasta ja lopetat ton itsesäälissä rypemisen, vaikeeta se on kuule ihan kaikilla, kehtaatkin kittämätön marista pienistä, vois kuule olla niin paljon pahemminkin, aina voisit elää vielä terveellisemminkin, eikä liikuntaa, sosiaalisuutta ja raitista ilmaakaan voi koskaan saada ihminen liikaa, reipastupas nyt vaan, ei pidä antaa aina noin helpolla periksi blaa blaa blaa. Niin ne loputtomat jonot silloin vaan diabeteksen ja verenpainetaudinkin hoitoon pysyisivät edes paperilla kauniimpana kun kummasti noita sairastavia heitteille jätettyjä potilaita alkaisi myös aiheuttaa ”henkilövahinkoja junan raiteilla” yms.
Harvasta muusta sairaudesta saa yhtä vapaasti kirjoittaa yhtä viihteellistä ja virheellistä potaskaa mitä masennuksesta saa kirjoittaa. Kaikenlaiset ihmiset heittäytyvät mielellään ihan mutu-pohjalta asiantuntijoiksi masennuksen suhteen. Kun onhan nyt hyvänen aika jokainen ollut joskus surullinen ja väsynyt!
Fyysiseen kipuun ja toimintakyvyttömyyteen saa apua ja ymmärrystä kymmenen kertaa helpommin kuin psyykkiseen. Miksi on näin?
Meitä masentuneita saa lyödä kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa. Kulueräksi ja resurssien tuhlaajiksi kyllä haukutaan, sairiksilla ja eläkkeillä laiskottelijoiksi.
Meillekin tarvittaisiin joku oma vuotuinen marssimme. Ei sikä oikein voisi Pride-kulkueeksi kutsua, paremminkin Shame-kulkueeksi. Muistutukseksi kaikesta siitä häpeästä, jota me masentuneet kannamme, ja jota meille sälytetään jatkuvalla syötöllä lisääkin - vaikka häpeä kuuluisi oikeasti päättäjille ja äänestäjillekin, osittain myös kaikille julkisesta terveydenhuollosta vastuussa oleville.
Kommentit (19)
Kaikenmaailman julkimoiden kahden viikon "vakavat masennukset", joista parannuttiin kun vaan päätettiin parantua ja otettiin itseä niskasta kiinni tekee aina vain vaikeammaksi sen, että masennus otettaisiin todesta ja oikeana sairautena.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman julkimoiden kahden viikon "vakavat masennukset", joista parannuttiin kun vaan päätettiin parantua ja otettiin itseä niskasta kiinni tekee aina vain vaikeammaksi sen, että masennus otettaisiin todesta ja oikeana sairautena.
Toisaalta aina on ollut näitä itsensäkorostajia. Lehdetkin antavat ehkä usein yksioikoisempaa kuvaa sairastamisesta, kuin mitä julkisuuden henkilö itse on siitä kertonut.
Kyse on puhtaasti kapitalismista.
Empaattiset yksilöt masentuvat, koska heidän tulee samaan aikaan kilpailla muita vastaan kun heidän tulisi tulla heidän kanssaan toimeen. Psykopaatit pärjäävät parhaiten. Tätä todistaa myös se, että akateemisista eniten itsemurhia tekee lääkärit ja sairaanhoitajat tulevat itse heti perässä.
Businekseen kuuluu ihmisten aivopesu. Moni edelleen kuvittelee masennuksen olevan serotoniinivajausta, vaikka väitteelle ei löydy tieteellistä näyttöä. Serotoniinivajaus voi olla masennuksen seuraus tai toistepäin. Lääkityksetkin lähtevät nykyisin kaikesta muusta kuin serotogenisen järjestelmän muokkaamisesta.
Miksi sitten lääkitys? Siksi, koska lääketieteen parissa työskentelevät siitä hyötyvät ja lääkitys on edullista. Psykologia on tehokkaampaa, mutta se maksaa enemmän ja vie pidemmän aikaa. Tarkoitus on palauttaa ihminen takaisin tuottamaan rahaa tekemällä työtä, joka käytännössä tarkoittaa eliitin ja byrokratian elättämistä.
Miksi masennuksen alkusyihin, eli stressiin, ei haluta puuttua? Mikäli puututtaisiin, vähentäisi se kulutusta ja businestä. Ihminen, joka on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja siihen mitä hänellä jo on, on käytännössä kapitalismin vihollinen. Tästä syystä mm. työttömiä tulee syyllistää. Samalla he masentuvat, kun heitä syyllistetään. Sama pätee lihaviin: ennen lihavat olivat onnellisia ja iloisia, nyt lääketiede on tehnyt heistä esisairaita yhteiskunnan loisia.
Masennus on ehkä helppo diagnosoida, mutta vaikea hoitaa. Kaikki pään sisällä tapahtuva on hankalasti kontrolloitavissa (joku saattaa jopa feikata). Ennen hoitona saatettiin käyttää jopa sähköshokkeja ja lobotomiaa, joten on jotain edistystä sentään saavutettu sillä saralla.
Tuohon feikkaamiseen liittyen masennus on varsinkin nuorilla kasvava syy työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sen takia asiassa ei luultavasti halutakaan edetä turhan ripeästi, kun potilas ensimmäisiä kertoja alkaa oireilemaan. En tahdo aloittajaa syyllistää mitenkään.
Jos ajatellaan eri tautimuotoja yleisesti, niin kyllähän aloittajan mainitsemat diabetes ja verenpainetauti ovat myös huomattavasti helppohoitoisempia, koska niiden taustalla on lähes aina joku elimellinen syy. Toki aivotkin ovat elin, mutta aivoista johtuvia vaivoja on erittäin vaikea kuvantaa. Aivoista saa kyllä magneettikuvan, mutta eihän siitä tietenkään ilmene potilaan tuntemuksia ja tunnetiloja. Jos jalka on poikki, niin sen toteamiseen ei juurikaan tarvita muuta kuin röntgenkuva.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on ehkä helppo diagnosoida, mutta vaikea hoitaa. Kaikki pään sisällä tapahtuva on hankalasti kontrolloitavissa (joku saattaa jopa feikata). Ennen hoitona saatettiin käyttää jopa sähköshokkeja ja lobotomiaa, joten on jotain edistystä sentään saavutettu sillä saralla.
Tuohon feikkaamiseen liittyen masennus on varsinkin nuorilla kasvava syy työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sen takia asiassa ei luultavasti halutakaan edetä turhan ripeästi, kun potilas ensimmäisiä kertoja alkaa oireilemaan. En tahdo aloittajaa syyllistää mitenkään.
Jos ajatellaan eri tautimuotoja yleisesti, niin kyllähän aloittajan mainitsemat diabetes ja verenpainetauti ovat myös huomattavasti helppohoitoisempia, koska niiden taustalla on lähes aina joku elimellinen syy. Toki aivotkin ovat elin, mutta aivoista johtuvia vaivoja on erittäin vaikea kuvantaa. Aivoista saa kyllä magneettikuvan, mutta eihän siitä tietenkään ilmene potilaan tuntemuksia ja tunnetiloja. Jos jalka on poikki, niin sen toteamiseen ei juurikaan tarvita muuta kuin röntgenkuva.
Tässä on ydinongelmana se, että lääketiede erottaa psyyken ja sooman. Psykiatria on käytännössä puoskarointia ja pseudotiedettä, koska esimerkiksi masennuksen etiologiaa ei tiedetä, niin miten siihen voitaisiin tehdä lääkettä? Katkennut jalka on helppo määritellä vaikka röntgenillä ja korjata siten kuin on opittu korjaamaan.
Magneettikuvasta voi näkyä tunnetilat. Tästä on meneillään tutkimus Turun yliopistossa http://www.utu.fi/fi/Tutkimus/osallistu/Sivut/osallistu-tunnetutkimukse…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on ehkä helppo diagnosoida, mutta vaikea hoitaa. Kaikki pään sisällä tapahtuva on hankalasti kontrolloitavissa (joku saattaa jopa feikata). Ennen hoitona saatettiin käyttää jopa sähköshokkeja ja lobotomiaa, joten on jotain edistystä sentään saavutettu sillä saralla.
Tuohon feikkaamiseen liittyen masennus on varsinkin nuorilla kasvava syy työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sen takia asiassa ei luultavasti halutakaan edetä turhan ripeästi, kun potilas ensimmäisiä kertoja alkaa oireilemaan. En tahdo aloittajaa syyllistää mitenkään.
Jos ajatellaan eri tautimuotoja yleisesti, niin kyllähän aloittajan mainitsemat diabetes ja verenpainetauti ovat myös huomattavasti helppohoitoisempia, koska niiden taustalla on lähes aina joku elimellinen syy. Toki aivotkin ovat elin, mutta aivoista johtuvia vaivoja on erittäin vaikea kuvantaa. Aivoista saa kyllä magneettikuvan, mutta eihän siitä tietenkään ilmene potilaan tuntemuksia ja tunnetiloja. Jos jalka on poikki, niin sen toteamiseen ei juurikaan tarvita muuta kuin röntgenkuva.
Tässä on ydinongelmana se, että lääketiede erottaa psyyken ja sooman. Psykiatria on käytännössä puoskarointia ja pseudotiedettä, koska esimerkiksi masennuksen etiologiaa ei tiedetä, niin miten siihen voitaisiin tehdä lääkettä? Katkennut jalka on helppo määritellä vaikka röntgenillä ja korjata siten kuin on opittu korjaamaan.
Magneettikuvasta voi näkyä tunnetilat. Tästä on meneillään tutkimus Turun yliopistossa http://www.utu.fi/fi/Tutkimus/osallistu/Sivut/osallistu-tunnetutkimukse…
.
En tiennytkään, että magneettikuvaus taipuu tuollaiseen. No, kaikkea en minäkään tiedä, vaikka magneettikuvia on parikymmentä takana itsellä (siis kuvattavana).
Eri asia sitten on se, että miten tuosta magneettikuvasta erotetaan pelkästään kuvamateriaalin ja äänen prosessoinnin aiheuttama aktiviteetti ja tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman julkimoiden kahden viikon "vakavat masennukset", joista parannuttiin kun vaan päätettiin parantua ja otettiin itseä niskasta kiinni tekee aina vain vaikeammaksi sen, että masennus otettaisiin todesta ja oikeana sairautena.
mua kans ottaa päähän noi julkimoiden pikamasennukset. myöntäis vaan et krapulavainoissa ollu. niiden itkut vie oikeilta masentuneilta sen pois.
Nämä sateenkaarilaiset saisivat hävetä! Eivät masentuneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman julkimoiden kahden viikon "vakavat masennukset", joista parannuttiin kun vaan päätettiin parantua ja otettiin itseä niskasta kiinni tekee aina vain vaikeammaksi sen, että masennus otettaisiin todesta ja oikeana sairautena.
mua kans ottaa päähän noi julkimoiden pikamasennukset. myöntäis vaan et krapulavainoissa ollu. niiden itkut vie oikeilta masentuneilta sen pois.
Nimim. Palstan jalo ja OIKEASTI masentunut.
Kyllähän psykiatrinen hoito on edelleen lapsenkengissään. Mielenterveyskeskuksissa hoidetaan liian vähäisellä koulutuksella vaativan erityistason psykoterapeuttista osaamista edellyttäviä ongelmia. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus ei pätevöitä terapeuttina toimimiseen. Sitten vielä ihmetellään kun ihmiset eivät kuntoudu. Kyseessä on kuitenkin hoidettavien ihmisten elämänlaatu ja tulevaisuus. Sillä ei pitäisi olla varaa leikkiä mutta näköjään on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän psykiatrinen hoito on edelleen lapsenkengissään. Mielenterveyskeskuksissa hoidetaan liian vähäisellä koulutuksella vaativan erityistason psykoterapeuttista osaamista edellyttäviä ongelmia. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus ei pätevöitä terapeuttina toimimiseen. Sitten vielä ihmetellään kun ihmiset eivät kuntoudu. Kyseessä on kuitenkin hoidettavien ihmisten elämänlaatu ja tulevaisuus. Sillä ei pitäisi olla varaa leikkiä mutta näköjään on.
Niinpä. Ihan käsittämätöntä, että ensimmäiseksi hoidon piiriin hakeutuessa lähdetään aina siitä perusopetuksesta, että oireilu on lähtökohtaisesti lievää ja toimintakyky hyvä. Vaikka oireista olisi jo kärsinyt vuosikausia ennen kuin apua alkaa hakea.
Nii-i. Vahingossakaan sen potilaan oireita ei voi ottaa vakavasti jo alusta saakka. Silloin kun potilaan usko paranemisen mahdollisuuteen on vielä korkeammalla, ja energiaa tsempata itteään on enemmän. Eijjei. Potilashan saatettaisiin saada jopa kuntoon, ja ihan liian nopeasti ja ihan liian pienin toimenpitein. Odotellaan toki mielummin että se on jo täysin pskana. Sitten voikin lyödä otsaan leiman, että no mutku tällähän on tämmönen persoonallisuushäiriö, niin eihän tämmöstä edes voikaan hoitaa. Kadulle vaan.
Turussa on Mielenterveysyhdistyksen järjestämä Pride 15.8.
Ja olen samaa mieltä, pitäisi kunnolla pureutua eri masennusten erilaisiin syihin ja ottaa jo varhaiset merkit vakavasti.
Arkipuheesta pitäisi myös kitkeä masennuksen käyttäminen synonyymina esimerkiksi harmitukselle tai pettymykselle tai väsymykselle.
Tässä on vähän uuden aallon psykiatriaa:
Tilanne sen kuin pahenee nykyhallituksen sote- ja maakuntahimmelisuunnitelmien myötä. Kelalla on nyt vastuu mm. vaativan psykoterapian järjestämisestä lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tähän asti Kela on eduskunnan myöntämällä määrärahalla pyrkinyt huolehtimaan että palveluntarjoajat ovat laadukasta kuntoutusta tuottamaan kykeneviä alalle soveltuvia korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Sote-muutoksia ennakoidessa Kela painotti ensimmäisen kerran tämän kevään kilpailutuksessa laatua enää vain 20%:lla ja hintaa 80%:lla. Lyhyen ja halvan koulutuksen hankkineet psykoterapeutit saattavat ottaa kuntouttaakseen ihmisiä joiden vakavista psyykkisistä häiriöistä heillä ei ole edes aavistusta. Vaikeimmat häiriöt eivät ole hoidettavissa millään manipulatiivisella hoidolla vaan niiden hoitoon tarvitaan syvällistä paneutumista ja laaja-alaista asiantuntemusta sekä usein pitkäaikaista sitoutumista. Pikaratkaisuja ei ole kun vaurio on vakava.
Vierailija kirjoitti:
Turussa on Mielenterveysyhdistyksen järjestämä Pride 15.8.
Ja olen samaa mieltä, pitäisi kunnolla pureutua eri masennusten erilaisiin syihin ja ottaa jo varhaiset merkit vakavasti.
Arkipuheesta pitäisi myös kitkeä masennuksen käyttäminen synonyymina esimerkiksi harmitukselle tai pettymykselle tai väsymykselle.
Hyvä! Toivottovasti mahdollisimman moni osallistuu. Myös ihan vain kannatuksen vuoksi, vaikka nämä sairaudet eivät itseä läheisesti koskettaisikaan.
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3617873/Turussa+marssitaan+mielent…
💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟💟