Onko tämä epävarman miehen käytöstä parisuhteessa?

Isoisäni oli komea, viisas, kiltti, huomaavainen, hauska...

Kunnes sitten kännipäissään ampui isoäitini.

Hänelläkin oli tapana aina naljailla jostakin.

Alistaa haluaa, ja on ilkeä - eikä ilkeys parane. Älä ole tuollaisen kanssa. Mitä se hyödyttää jos muutut vaan alistuvammaksi?

Todellakin on epävarma mies, joka tuntee itsensä paskaksi ja säälittävästi haluaa, että niin tuntee muutkin hänen lähellään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä samanlainen kokemus, paitsi että mies alussa oli (siis esitti!) aivan ihanaa ja kehui minut maasta taivaaseen. Sitten alkoi pikkuhiljaa naljailu, sarkasmi, suoranainen haukkuminen, armoton lyttääminen ja kaikki hyvä ja ihana mikä minulle tapahtui piti mitätöidä ja tehdä täysin selväksi minulle, että olen täysin kelpaamaton, ruma, hölmö, vanha, luonnevikainen jne. ja että kukaan ei ikinä haluaisi minua.

Mies oli oikeasti aivan totaalinen kusipää ja en todellakaan ollut ensimmäinen, jolle teki temppunsa. Kaverinsa pääsivät myös nauttimaan tästä käytöksestä ja viina pahensi sitä. Kyseessä oli ihan tavallisen, tai ehkä tavallista hieman rumemman, näköinen mies, josta paljastui, että hän kuvitteli olevansa taivaan lahja kaikille naisille, täydellinen, komeampi kuin kukaan muu, ja oli siis totaalisen täynnä itseään. Narsismi diagnoosin oli saanut ihan mielenterveysammattilaiselta terapiassa.

Mitä itse opin on, että sillä ei ole mitään väliä, miksi joku käyttäytyy noin. Itse en halua vastaavaa enää koskaan kokea, eli teen omat valintani sen perusteella.

Ei sillä tavalla samanlainen etteikö lukuisia eroja aloituksen tilanteeseen. Miehen kuvailemani käytös ei todellakaan ole jatkuvaa, tai näyttäisi myöskään olevan pahenevaa...sanoisin että jopa päinvastoin ekan vuoden jälkeen on vähentynyt tuollainen kuvailemani käytös syystä tai toisesta.

Mies ei myöskään ole missään vaiheessa esittänyt olevansa muuta kuin on tai yrittänyt luoda itsestään mitenkään ruusuisempaa vaikutelmaa.

Tiedän myös ettei mies ole narsisti, vaikka jotain narsistisia piirteitä voikin hänessä ajoittain ilmetä, mutta sehän ei kenestäkään sellaista tee.

ap

jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Pyydän ottamaan huomioon tuota aloitusta lukeneille, etten itsekään ole mikään maailman helpoin ihminen ja että miehen tekemä vastine lista voisi hyvinkin saada ainakin osan teistä hänen puolelleen. Joten pyydän ettette täysin lyttäisi häntä aloitukseni perusteella.

ap

Näin minäkin nykyään ajattelen. Olen ollut vähättelevän ja tyytymättömän miehen kanssa jo 6 vuotta. Niistä 3 hän oli ihana ja kannustava ja kehuva. Kaikki muuttui, kun menimme naimisiin, sen jälkeen muutuin tosi puutteelliseksi. Itsetuntoni on romahtanut. Välillä mietin eroa, mutta koska tiedän olevani todella kamala ihminen, niin en edes yrittäisi tutustua sen jälkeen keneenkään, vaan eläisin sinkkuna lopun elämääni. Tosin se eo vrmaan haittaidi, olin paljon itsevarmempi sinkkuna, kun vielä luulin olevani fiksu ja hyvä tyyppi. Mieheni kyllä löytäisi uuden n päivässä, hän on aina ollut todella suosittu naisten parissa.

Sä ap et ole vielä naimisissa ja nyt on jo noin paha tilanne. Se tulee vain huononemaan tulevaisuudessa. Kannattaa erota.

Oma mieheni muistaa kehua minua ja vaikka näyttäisin kuinka hirveältä, hän ei ikinä milloinkaan sanoisi sitä minulle. En voisi edes kuvitella seurustelevani ap:n miehen kanssa enkä käsitä miksi ihmeessä sietää tai pitäisi sietää, että joku puhuu itselle noin.

Mutta ehkäpä ap tuntee miehensä ja tämä eo ole ilkeä, vaan ainoastaan täysin peruskäytöstapoja vailla oleva juntti ja idiootti enkä kyllä pystyisi kuvittelemaan seurustelua sellaisenkaan kanssa. Eli ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydän ottamaan huomioon tuota aloitusta lukeneille, etten itsekään ole mikään maailman helpoin ihminen ja että miehen tekemä vastine lista voisi hyvinkin saada ainakin osan teistä hänen puolelleen. Joten pyydän ettette täysin lyttäisi häntä aloitukseni perusteella.

ap

Näin minäkin nykyään ajattelen. Olen ollut vähättelevän ja tyytymättömän miehen kanssa jo 6 vuotta. Niistä 3 hän oli ihana ja kannustava ja kehuva. Kaikki muuttui, kun menimme naimisiin, sen jälkeen muutuin tosi puutteelliseksi. Itsetuntoni on romahtanut. Välillä mietin eroa, mutta koska tiedän olevani todella kamala ihminen, niin en edes yrittäisi tutustua sen jälkeen keneenkään, vaan eläisin sinkkuna lopun elämääni. Tosin se eo vrmaan haittaidi, olin paljon itsevarmempi sinkkuna, kun vielä luulin olevani fiksu ja hyvä tyyppi. Mieheni kyllä löytäisi uuden n päivässä, hän on aina ollut todella suosittu naisten parissa.

Sä ap et ole vielä naimisissa ja nyt on jo noin paha tilanne. Se tulee vain huononemaan tulevaisuudessa. Kannattaa erota.

Lisään vielä, että tosiaan minussa on huonoja puolia paljon. Huomaan silti ison muutoksen itsessäni sihteen alkuun verrattuna ja että olen jotenkin ehdollistunut olemaan tässä. Nimittäin yksi kollegani on diagnosoitu paha narsisti ja ennen olin napit vastakkain hänen kanssaan aina. Pidin hänen pomoiluaan ja muiden alistamistaan vastrnmielisenä. Nyt olen yhtäkkiä alkanut pitää häntä todella åuoleensabetävänä ja koen voimakkaasti, että mun pitäisi miellyttää höntä, tarvitsen tunnetta, että hän on tyytyväinen. Jännon ruma kuin mikä, mutta olen alkanut haluta häntä seksuaalisesti. Olen myös alkanut huomata hänellä samoja ilmeitä huomattavan paljon kuin mitä miehelläni on. Tässä täytyy olla kyse siitä, että minun päässäni on jotain muuttunut ja sen huomaa vain kaukaisempaan vertailukohtaan, oma suhde on liian lähellä.

ajatteleva kirjoitti:

Minäkin ole aikoinaan tavannut tällä tavoin käyttäytyvän miehen. Olimme jo tutustuneet toisiimme muutaman kerran. Sitten hän kutsui minut luokseen käymään. Painoni ja pituuteni olivat ihan OK suhteessa toisiinsa, olin normaalin kokoinen. Hän sanoi, että minun tulee laihduttaa viisi kiloa ja hän tulee sitten vahtimaan, että näin tapahtuu. Sitten hän tarjosi minulle juotavaa ja leipää + voita, leikkeleitä yms. leivän päälle ja vahti millin tarkasti, jotta paljonko levitän voita leivälle.

Eipä siitä sitten yhteiseloa syntynyt. Enkä jäänyt laihdutuspöytäkirjaa pitämään.

Aloittaja kyseli, jotta onko tällainen epävarman miehen käyttäytymistä. Minun mielestäni tällainen on sellaisen ihmisen käyttäytymistä, joka ei ole vielä varttunut henkisesti aikuiseksi.

Uskomatonta, että kontrollointi alkaa noin räikeänä jo ensitapaamisella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mietinkin nyt mistä tuollainen käytös voisi kieliä? Jos kerta ein ulkoisesti miellytä ja tyhmäkin olen, niin miksi sitten on mun kanssa?! On myös tullut mieleen josko hän olisi joltain osin epävarma. Vai mikä olisi teidän diagnoosinne?

Diagnoosini tilnteestasi: Oikea kysymys kuuluu: Miksi sinä olet hänen kanssaan?

Koska rakastan häntä ja mielestäni ajoittainen huono käytös ei riitä mitätöimään sitä kaikke muuta hyvää. Lisäksi olen tehnyt paljon virheitä itsekin tässäkin parisuhteessa ja toimin edelleenkin joltain osin vastoin oikeita ja rakentavia toimintatapoja. Moni meistä on rikki, ja vaikka tiedän ettei kaksi rikkinäistä tee yhtä kokonaista, niin uskon että kahden rikkinäisen voi korjata kahdeksi ehjäksi jos vain on sille muutokselle valmis.

ap

Ok. Kukaan ei todellakaan ole täydellinen, eihän epätäydellisyys estä rakastamasta.

Keskustelkaa ja listatkaa hyvät ja huonot puolet toisissanne. Sitten arvioitte yhdessä, mitä kielteistä kummankin on mahdollista muuttaa, kehittää tai korjata käytöksessänne toisianne kohtaan.

Sovitte siis parisuhteenne säännöistä.

Oon kyllä usein sanonut, ettei mun kanssa ole pakko olla, mut kuulemma haluaa.

ap[/quote]

:D TOTTA KAI HALUAA!  Olet ihanteellinen nöyrä mollaamisen ja lyttäyksen kohde. Otat kiltisti vastaan ja vielä varmaan "rakastatkin" niiiiiiin kamlasti ja on se niin ihanakin kun se on kiltti ja.......

Olet ihannekohde miehelle joka haluaa - ja saa- pyyhkiä saappansa naamaasi ja nuolettaa peräreikänsä. Olette varmasti onnellinen pari.

Nuo ovat alistamista ja kontrollointia. Ne voivat olla tapa omasta lapsuuden kodista.

...tai muuta.

Olennaista olisi, että vakavasti keskusteluterrorisi nuo läpi. Voi olla, että mies muttaa käytöstään, jos se on ollut tahatonta ja tajuaa jutun.jos ei muuta käytöstä, niin ei kannattane jatkaa?

Alistaminen ja kontrollointi on ikävää.

Itsekin kyllä yritän väliin miestäni määrätä kontrolloida, mutta hän ei suostu.

Ulkonäön arvostelu on asiatonta ja loukkaavaa. Kehua saa.

Voit myös näyttää tuon tekstisi miehelle. Se oli hyvin kuvailtu.

No huhhuh sentään- onpa todella rakastava ja rakastettava mies! Jos sinulle ap tuollainen kelpaa niin pidä toki hyvänäsi ettei jonkun toisen naisen elämää pääse pilaamaan. Mutta älä tee lapsia hänen kanssaan, voin

kuvitella kuinka lyttää heidätkin mennen tullen ja sinä hymistelet vieressä että kun se muuten on niin hyvä

mies...

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut parin vuoden verran todella ihanaa miestä, josta kuitenkin jo aika suhteen alkuvaiheessa alkoi paljastumaan ei niin mukavia piireitä, jotka ovat panneet miettimään ja jotka nyt laiskuuttani listaan ranskalisilla viivoilla tähän alas:

- mies ei koskaan kehu ulkonäköäni, ei kuulemma kannata etten men piloille ja saattaa jopa naljailla ja vähätellä jos kerron hänelle saaneeni kehuja tai positiivista huomiota joltakulta toiselta

-mies saattaa todeta että onpas sinulla pehmeät ja paksut reidet tai oletpas luiseva

-ei hyväksy mun herkuttelua ja sanoo ettei suklaata sovi alkaa ahmimaan ettei liho...

-...ja toisinaan taas sanoo että olen liian laiha

-mies antaa käänteiskehuja liittyen ulkonäkööni tyyliin: "sinulle sopisi tosi hyvin..." ja sitten jotain jota minulla ei ole, kuten vaikka 5cm pidemmät sääret tms.

-hän saattaa myös vitsailla etten taida olla penaalin terävin kynä tai en varmaan taas tätäkään juttua tajua jne.

Mietinkin nyt mistä tuollainen käytös voisi kieliä? Jos kerta ein ulkoisesti miellytä ja tyhmäkin olen, niin miksi sitten on mun kanssa?! On myös tullut mieleen josko hän olisi joltain osin epävarma. Vai mikä olisi teidän diagnoosinne?

Hän yrittää saada sinut täysin pihteihin. Olin tuollaisen ihmisen kanssa 5 vuotta. Pikkuhiljaa hän sai uskomaan minut, että ei minun kannata oikeastaan edes ajatella itsenäisesti. Huomasin yhdessä vaiheessa, että minulla ei mihinkään asiaa omaa mielipidettä vaan toteutin ja elin niin kuin mies halusi. Se kaikki tapahtui vaiheittan ja olin täysin vietävissä. Aina pidin itseäni ihmisenä, joka ei todellakaan hairahdu tuollaiseen, mutta kun se tapahtuu salakavalasti niin sitä ei edes huomaa. Havahduin, kun olin ystäväni kanssa pitkästa aikaa ja hän ihmetteli miksi minulla ei ole mielipidettä mihinkään. Miksi ajattelen mieheni kautta kaikkea. Ei kauaa menny, kun otin eron. Kun muutin omaan asuntoon, niin siellä vasta kaikki valkeni minulle ja mietin että miten se oli mahdollista.

Nykyisen miehen kanssa kaikki on erilaista. Alussa kun suunniteltiin asioita, niin se vanha tottumus tuli esiin. Eli annoin miehen päättää.. Nykyinen mieheni sanoi, että no mitäs oot nyt mieltä, koska yhdessä nämä päätetää ja sun sanomisilla on yhtä paljon painoarvoa. Silloin ymmärsin, että minun pitää uskaltaa elää ja tuoda omat asiat ja mielipiteeni esille. Muuten tämä suhde kaatuu. Kerroin miehelleni edellisestä suhteesta, niin onneksi hän ymmärsi. Nyt on onneksi asiat hyvin.

Sinuna juoksisin.