Olemme niin erilaisia kaikki! Tapahtuu puistossa...
Ärsyttää suunnattomasti yksi rau-hal-li-ses-ti ja hyvin artikuloidusti puhuva rau-hal-li-nen äiti, jolla kaksi rau-hal-lis-ta poikaa n 3-v ja 5-v. Pojat haravoivat NIIN asiallisesti ja nätisti puistossa ETTÄ! Äiti ollut kotona nyt siis yli 5-vuotta ja nysvää kahden nynnerönsä kintereillä koko ajan. Ahistaa!! Ei siinä mitään, mutta kun oma energinen poikani käy hoidossa, niin ilmeistä ja alentuvista kommenteista (erittäin rau-hal-li-sel-la äänellä) päätellen säälii poikaani, joka ei saa olla ihan oman äitinsä kanssa jakamassa jokasekuntista elämäänsä. Siis ei voi olla, että kyseinen äiti ei itse tiedosta omaa riippuvaista ja yliholhoavaa suhdetta omiin lapsiinsa - kun se paistaa kilometrien päähän! Kyllä kai lapsilla on hyvä olla muitakin kiintymyksen kohteita ja omaakin elämää, kuin järtsi äidissä kiinni roikkuminen. Kaikki puistopuuhat tehdään puolen metrin säteellä äidistä. Kyllä se äiti sitten on tärkeä! ...Että voi se mennä överiksi näinkin päin.
Se, että oma poikani 2 v 8 kk käy hoidossa 6 tuntia päivässä (9-15), ja minun pitää käydä ihan töissä siinä välillä, on aivan todella hyvä järjestely omasta mielestäni. Ja olen onnellinen pienen ihanan poikani toimeliaisuudesta, itsenäisyydestä ja ennen kaikkea hyvästä itsetunnosta.
Kommentit (39)
Tuli mieleen alkuvkosta sattunut juttu kun hiekkalaatikkolla tutuksi tullut tyttösten äiti " ihmetteli" ääneen sitä ettei poikani heittele ikinä hiekkaa, töni toisia, osaavat pyytää anteeksi jne kun " eikös kaikki pojat käyttäydy niin" hänen sanojaan lainatakseni.
Juu ei, ei käyttäydy eikä se ole sukupuolisidonnainen ominaisuus. Kräääh!
kuin Bowlby kirjoitti (viesti nro 6). Olen täysin samaa mieltä!
" Ap:kin olisi voinut kirjoittaa juttunsa hieman erilailla mutta totuttuun tyyliinsä (ei millään pahalla ap) kirjoitti hyvinkin kärkevästi ilkeillen ja melkeinpä jotain sappinesteitä tihkuen, syistä joista en tiedä, jotka eivät kiinnosta eivätkä minulle kuulu. "
Kyllä - olen samaa mieltä että ap:n tyyli on hyökkäävä ja " kiukkuinen" - eikä minuakaan kiinnosta miksi, mutta silti minä en nähnyt tuossa tekstissä niinkään tuota lasten arvostelua, kuin heidän äitinsä " ylemmyyden" arvostelun.
Jos tuon asian kääntää toisinpäin niin eikös nimenomaan se toinen äiti arvostellut - ja pahinta minusta ääneen - Maanmainion valintoja - ja lapsia. Maanmainio purki mielipahansa täällä kirjalliseen muotoon mutta tuskin alkoi siellä puistossa lasten kuullen arvostelemaan...?
Tuo on mun ap:n näkökannan ymmärtämiseni ydin.
Tuon lasten luonteen ja olemuksen arvostelun ja onko " hyvä lapsi" aktiivinen vai vähemmän aktiivinen ymmärrän ja allekirjoitan toki. Oman kirjoitukseni pointti ei ole ollutkaan se, vaan se että täällä niin kovin kärkkäästi taas hyökättiin erään kirjoittajan kimppuun näkemättä sitä toista puolta (ja ehkä sitä ydintä) asiasta.
Moment:
Äiti " nysvää kahden nynnerönsä kintereillä"
" oma energinen poikani" , " olen onnellinen pienen ihanan poikani toimeliaisuudesta, itsenäisyydestä ja ennen kaikkea hyvästä itsetunnosta"
Jos joku (ap) tähän tyyliin kirjoittaa toisista, niin kyllähän se saa hieman ihmettelemään ja hämmästelemään, että mikä kumma mahtaa olla taustalla. Siis miten ihmeessä voi niin ärsyyntyä toisten pelkästä olemassaolosta - vain siksi että nämä ovat erilaisia kuin itse ja omat lapset!? Ja mitä ilmeisimmin eivät oikeasti häiritse ketään.
Omat lapset ovat vilkkaan mukavia, mutta toiset, rauhalliset, ovatkin nynnyjä. Ja mainitut vauhtihirmut sun muut eivät käsittääkseni ole ollenkaan mitään haukkumasanoja. Nehän voivat esiintyä hyvinkin positiivisessa mielessäkin - nynny sen sijaan on nynny. Surkea nyhverö.
Minkähänlaisia alentuvia kommentteja tämä äiti-ihminen sitten ap:n pojalle laukoo? Vai onko se se pelkkä äänensävy joka saa ap:n hyppimään seinille? Minulta meni hiukan ohi oliko naisen käytöksessä oikeastikin jotain moittimista, vai oliko se vain koko perheen olemus joka nyppii. Valitan, mutta tältä pohjalta täytyy sanoa, että ymmärrys ap:tä kohtaan on vähissä, ja tällaisella kirjoituksilla antaa itsestään aika epäkypsän ja ikävän vaikutelman. Minkälaista mielikuvaa äitikin antaa lapsilleen erilaisuudesta, jos hiljaisemmat ja rauhallisemmat lapset ovat automaattisesti ärsyttäviä nynnyjä?
Jokainen hoitaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee. Ja kannattaisi ennen kaikkea muistaa, että omat lapset ovat omia, ja jotkut jopa pitävät automaationa että omat lapset hoidetaan itse. Minusta on aika kauheaa jos lapsensa kotona hoitavaa rauhallista äitiä syyllistetään jostain lasten kanssa liiasta nyhväämisestä. Kai sitä jokainen lapsi oppii sen meluisassa ryhmässä oleskelun sitten viimeistään koulussa...
Mukaellen Pusituuterin viestiä:
Entäpä oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi sitä että ap:n käytöksen taustalla saattaa olla myös hänen omat kokemuksensa omasta lapsuudestaan?
Joku voi olla niin satutettu ja loukattu että jo senkin vuoksi kokee toisen arvostelun kovin raskaasti.
Ja silti olemme ihan yhtä " normaaleja" ja hyviä äitejä lapsillemme, tavat, käytännöt, tunnetilat kaikki erilaisia mutta hyviä ja oikeita/oikeutettuja.
Ja niin myös oikeus kirjoittaa tänne palstalle mitä lystää.
Rantanplan lakkaa nyt saivartelemasta asiaa joka ei oikeastaan minulle edes kuulu... Ap:han on ollut hiljaa jo pitkään.
Kunhan kommentoin. ;-p
Se oli elävä esimerkki kaveripiiristäni, jossa taivasteltiin, kun yksi (joka ei tietenkään ollut silloin paikalla) oli saanut 8kk lapsensa potalle. Siis että sellaista pitää puida ja vielä jotenkin paheksuen. Sitä mä tässä taivastelen.Tarkoitus oli selventää sitä " äiti on toiselle äidille susi" -juttua, sekä sitä, että kaikkia lapsia ei tarvitse kasvattaa samalla kaavalla, mutta provosoitumisestasi päätellen epäonnistuin.
Minä olen se kotiäiti, joka en ole saanut lastani (1v4kk) vielä potalle sekunnin sadasosaa pidemmäksi aikaa. En silti koe, että se on minulta pois, jos joku toinen on onnistunut aikaisemmin. Enkä ymmärrä miksi jotkut kokivat sen negatiivisesti.
Missäköhän asutte....? Meillä täällä pikkukaupungissa puistossa on kaikki ok. Ihmetellään ääneen lastemme erilaisuutta, kadehtien tai kehuskellen mutta sulassa sovussa. Ikinä ei oo jääny mitään hampaankoloon. Mulla vilkkaat lapset ja ylpeä heistä. Mutta rauhalliset kuitenkin kadehdituttaa...joskus.
ani, jotka olen hoitanut kotona, he kun eivät pääse päiväkotiin sosiaalistumaan ja hankkimaan virikkeitä. Ja puhuvatkin vielä ärsyttävän rauhallisesti ja selvästi."
Niinpä niin. Sitähän voi vetää herneen nenäänsä ihan mistä vaan. Herne menee erityisen helposti nenään silloin, kun toisen olemuksessa ja esiintymisessä jokin saa tuntemaan olon epävarmaksi, ehkä herää kalvava epäilys jostakin omasta avuttomuudesta, epätietoisuudesta, huonommuudesta.
Minullakin on mennyt hiekkalaatikolla herne nenään monista syistä.
Mutta liekö nyt käynyt niin, että olen kasvanut ihmisenä, naisena ja äitinä - kuten on tapana sanoa - siellä hiekkalaatikon reunalla sen verran, että aika kovaa saapi tölviä että jaksan korvaani lotkauttaa.
Kannattaa tosiaan muistaa, että meitä on onneksi niin monenlaisia.
Että grow howta vaan sinne äideillekin!
koska viestejä lukiessa vatsalihakset saivat jo vahvistusta aika mojovasti...
Kiitos kuitenkin muutamille nimimerkeille!, jotka suomensivat alkuperäisen viestini. Voin vielä vääntää rautalangasta tuon " arvoituksen" .
1. Olen saanut osakseni vihjailua, kommentteja, katseita ja ilmeilyä ao äidiltä, joka roikkuu lapsissaan kiinni tavalla, joka minun mielestäni ei ole normaalia. (Olkoonkin syy mikä tahansa omaan kokemukseen perustuvaa plääh..)
2. Olin viestiä kirjoittaessani tuohduksissa ao käytöksestä ja aiheutetusta mielipahasta. Vai eikö ole sallittua tuntea mitään?
3. Nyhverö tai nynnerö eivät ole synonyymeja sanalle rauhallinen tai hiljainen, vaan ennemminkin pikkuvanhalle aikuistenmiellyttäjälle (joka tosiaan ei ole lapsen oma vika). En arvostele lapsia lapsen näkökulmasta KOSKAAN,vaan kyseenalaistin äidin käytöksen vaikutusta lapsen käyttäytymiseen.
4.Hyvä jos kirjoitukseni sohaisi muurahaispesää,sillä ilman tunteenomaista reagointia tähän ilmiöön, juuri TE mahtavat urakotiäidit
(kuinka tuohon yhteyteen voi muuten liittää sanan ura?), jotka ääneen kommentoitte muiden perheiden " valintoja" hiekkalaatikolla/puistossa, voisitte ottaa jotain onkeenne ja pitää sen leipäläpenne joskus myös kiinni. Koska vaikka olen tyytyväinen omaan elämääni, pahoitan silti mieleni ja samalla ihmettelen, kuinka pieniä ihmiset ovatkaan.
5. Koska en halua OIKEASTI loukata ketään, pistin ajatukseni tälle palstalle sen sijaan, että olisin ladellut hieman totuuksia suoraan äidille.
6. Loukkaako se jotakuta, että silleen nimimerkillä pistää niinkö jotain mielipidettä jollekin vauva-lehden palstalle??? Haloo???
kysymys ei ole kotiäitien ja työssäkäyvien äitien vertailusta vaan, käytöksestä. Sitäpaitsi aina oletetaan, että työssä käyminen on " oma valinta" tai " halu" tai jotain muuta... ei se aina ole niinkään. Eikä kotiäitiyskään aina ole oma valinta taikka halusta kiinni. Elämä johdattelee joskus enemmän kuin itse toivoisi. Ja juuri siksi, koska koskaan ei voi olla varma ihmisten motiiveista elämän edessä - ei pitäisi puistossa pahoittaa toisten mieltä tahallaan. Siellähän nimenomaan/myös ollaan olemassa lasta varten. Itse en viihdy hiekkalaatikolla kovinkaan pitkään, sillä en jaksa niitä samoja hölötyksiä päivästä toiseen. Mutta kunnioitus kunniaan!
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että se mikä itseä ärsyttää toisessa ihmisessä, ei kerro mitään siitä ärsyttävästä kohteesta. Eniten se kertoo juuri tästä ärsyyntyneestä ihmisestä itsestään. Eihän mikään asia ole objektiivisesti ärsyttävä. Kertomalla mikä toisissa eniten ärsyttää, ihminen paljastaa samalla itsestään hyvin paljon. Ihmisessä itsessään on myös tämä ärsyttävä puoli, mutta hän on jostain syystä joutunut sen peittämään ja kohdatessaan sen muissa ihmisissä, hän ärsyyntyy.
kuules elliliina, oli sellaista osittain järkevää osittain täyttäsoopaa. Objektiivisesti ärsyttävää on olemassa, esimerkiksi kuseva juoppo on ärsyttävä tai vaikkapa se että joku sanoo, että onpas teillä vanhanaikaiset housut tai vaikkapa jos joku räkii kadulla ja esimerkkejähän löytyy. Eli ei se aina nyt siitä toisesta osapuolesta paljoa kerro, että tommonen ärsyttää. Ja se mitä kerroin,oli objektiivisesti huonoa käytöstä eli aika ärsyttävää. Tottakai ymmärrän pointtisi, mutta meni vähän överiksi...
MrsH - en provosoitunut jutustasi, se oli vain esimerkki siitä kuinka samassa lauseessa kun keskustellaan asiallisesti provosoidaan toisia.
Minäkö muka provoisoituisin mistään! ;-))) Ei maksa vaivaa, mähän olen täällä vaan saivartelemassa ja keksimässä teidän jutuista ristiriitaisuuksia - kun sattui sellainen päivä tänään että se huvitti.
Ja herne pois nenästä siellä! ;-)
Moi LuruLude - GrowHowta sullekin - vink vink! Eikö tää olekin hauska palsta?? Mihin sä olet hävinnyt meidän omalta palstalta??
Olen itse ollut väsynyt, ymmärtänyt toisen ihmisen väärin tms. Ja saman virheen jaksan toistaa usein ja usein. Enää en viitsi hirveästi mennä tulkkailemaan muiden jutusteluja, saati jos ihminen, joka keskustelee ei ole kovin tuttu minulle. Jopa koko ikäni tuntemiani ihmisiä (läheisiä tai ei, pystyn todistetusti ymmärtämään täysin pieleen..
Vielä kun me mammat ollaan ; ) vähän mitä ollaan, niin koitan erilaiset kommentit katsoa aina mahdollisimman positiivisiksi. - Koska sitä ne useimmiten ovatkin! Muistan, kun tuossa yksi isoäiti naapurista yhden kerran sitä lapsen lastaan hoitaessa (ja itseasiassa, toisenkin kerran, kolmannen ja neljännen..) ja meidän muksun kanssa leikittäessä kehui kuinka hienosti tämä muksu pärjää tarhassa ja vanhemmat hienosti työssä etc. Juttelimme juuri eri hoitomuodoista (taas ja hänen aloitteestaan) ja siitä kuinka minun lasta ja tätä toista hoidetaan. (Eli lapsen lapsensa siis tarhassa, omani oli tuolloin vielä kotona, vasta nyt 3v:nä meni tarhaan.) - Mielestäni vihjaili kaikinpuolin, että huonompi homma lasta - saati tällaista isompaa - kotosalla hoidella, sanoi suoraan ettei ne sosiaaliset taidotkaan kotosalla kehity. Eräänä iltana hihkaistiin sitten iloiset heit tuon pyöräillessä tonttimme ohi jo kovin myöhään jonnekin. Kysäisin, että minnes menet.. rouva huusi, että töihin, pitäähän sitä JONKUN EDES työssä käydä!
Tämä onkin oikeastaan ainut kerta, kun olen herneen tapaisen nenuuni kiskaissut. Kerroin jutusteluistamme puolisolleni, joka ystävällisesti ilmoitti, että hän on tuntenut rouvan siitä asti (nähnyt enemmänkin), kun täytti 6v. ja rouva on suorapuheinen, mutta huumoripersoona, joka aidosti välittää muista immeisistä! Vaikken ollut kovin vakuuttunut heti : ) niin uskoin kuitenkin puolisoani. - Joka oli oikeassa : ). Mukava rouvahan se on ja tuossa kun raskaana olen esikoinen mukanani puhisten ja yökkäillen työnnellyt kauppakassivuoren alla suuria mäkiämme rattaita ylös, on ollut kovin huolissaan.. ; ).
Kaikki ei oikeasti ole aina ihan sitä miltä vaikuttaa. - Aivan kuin itsekin sanoit! Mitä jos sinä Maanmainio, aidon kiinnostuneena vaikka seuraavalla kerralla menisit jutustelemaan ko. äiteen kanssa ja virittelemään keskustelua erilaisista aiheista? - Saattaisit vaikka saada yhden uuden ystävän?! Mamma voi yksinkertaisesti haluta vain sinusta juttuseuraa. - Eikä ne muksutkaan (saati mamma) ole välttämättä niin RAU-HAL-LISIA, vaan se tilanne, jonka näät voi olla seurausta, kun joku/jotkut (eivät tässä tapauksessa siis selkeästi tarhantädit tms.) on nähnyt/näkee ihan hirveästi vaivaa saadakseen villin jälkikasvunsa edes puistossa käyttäytymään asiallisesti.. ; )
Ja jos nyt oikeasti sattuisi, että toinen on ilkeä immeinen, joka pahaa oloaan purkaa viattomiin läsnäolijoihin ; ) niin muistathan seuraavan kerran tavatessanne sulkea myös mahdolliset hetkelliset/pysyvät omat pahat olosi pois kommunikointinne ajaksi.. saattaa helpottaa yhteiseloa?!
En muuten tiennytkään, että on olemassa niin yksinkertaisia, päällepäin terveenoloisia 3v. ja 5v. lapsia, joilta se äiti (niin, miksi taas äiti?) pystyy tappamaan halun itsenäistyä ja sitoo heidät itseensä ; ). - Vai oliskohan nyt niin, että pahimman aliarvioinnin ja panettelun kohteeksi tässä keskustelussa ovatkin joutuneet ne LAPSET?! Ja mitäs, jos se äiti ihan oikeasti muutakin puuhailee/harrastaa kuin näitä lapsiaan (jos ei muuten niin yöllä), tai peräti jakaa teille aamuyöllä ne lehdet?
Tutustukaa ja oppikaa toisiltanne : ).
T. Tiina, joka näkee niin koti- kuin muissa lastenhoitomuodossa kummassakin sekä hyviä että huonoja puolia.
sanonpa aivan sinun itsesi parhaaksi, että voit MYÖS katsoa peiliin etkä AINOASTAAN nähdä vikaa ja vitsiä muissa. Sinä itse et tällä kertaa ole kirjoittamisissasi kovinkaan mainio. Mielestäni on varsin merkillistä, jos esimerkiksi bowlbyn tekstit naurattavat sinua niin, että vatsalihakset ovat kipeänä.
Katsopa huvikseen sivistyssanakirjasta, mitä tarkoittaa projektio.
Viestissäsi mainittiin yhdessä virkkeessä rauhallisen äidin kommentit (joita et kuitenkaan mitenkään eritellyt) sekä ilmeet ja eleet (joiden tulkintakykyysi en tosiaankaan luota, kun melkoisen vihamielisesti tunnut sinäkin häntä/heitä puistossa mulkoilevan). Viestisi pitkän kappaleen pääsisältö ja kaikki KOHOSTEISESTI ilmaistut painosanat liittyvät nimenomaan siihen, että sinua inhottaa äidin ja lasten rauhallisuus. Ja tekstissäsi erittäin selkeästi laitat vastakkain huonon kotiäitiyden ja oikean työssäkäyvän äitiyden.
Diagnooseja (esim. läheisriippuva, ylivilkas, huono itsetunto) ei kannata aivan satunnaisen puistokohtaamisen perusteella tuntemattomille ihmisille lätkiä ja hutkia. Niiden tekeminen kuuluu ammattilaisille perusteellisen seurannan jälkeen.
Minun tekee mieli arvata, että kävikö näin, ennen kuin tulit viestiäsi kirjoittamaan: Puistopäiväsi oli tavallista rankempi. Olitte kaikki väsyneitä ja lapset tavallista villimpiä. Sinulla alkoi harmittaa, kun toiset vain sulassa sovussa ja kaikessa rauhassa haravoivat. Huonon päivän fiilikset ryöpsähtivät jonkun toisen niskaan, niin kuin joskus meillä ihmisillä valitettavasti sattuu käymään.
On aika yksioikoista ja ymmärtämätöntä ajatella, että viestiketjun lukijoista " sinun puolellasi" olisivat työssä käyvät äidit ja " sinua vastaan" olisivat " urakotiäidit" . Eräät viisaita kirjoittaneet nimimerkit ovat tulleet minulle jo tutuiksi, ja voin luottamuksellisesti kertoa, että *yllätys-yllätys* he käyvät töissä. Hui!
mutta ei se mitään. Hyvää vappua vaan kaikille ja ollaan kaikki sulassa sovussa!
Kuseva juoppo tai kadulle räkiminen eivät ole objektiivisesti ärsyttäviä. Ne ovat sinun mielestäsi ärsyttäviä asioita. Objektiivisuus tarkoittaa subjektista riippumatonta eli onko kuseva juoppo joka ainoan ihmisen mielestä ärsyttävä? Onko kuseva juoppo omasta mielestään ärsyttävä, onko hän vieressä kusevien juoppojen mielestä ärsyttävä entäpä esimerkiksi kehitysmaassa asuvasta, hengissä pysymisestään kamppailevan ihmisen mielestä ärsyttävä? Mietin tänään, että onko kuseva juoppo edes minun mielestäni ärsyttävä enkä välttämättä kokisi sitä niin. Omalle pihalleni kuseva juoppo saisi minut vihaiseksi, muualla kuseva ei varmasti aiheuttaisi kovin suuria tuntemuksia. Mieheltäkin kysyin ja mies sanoi ihan huumorilla itsekin joskus kännissä kusevansa mihin sattuu eli ei ärsytä.
Kannattaisi ihan oikeasti miettiä, miksi niin monet asiat ärsyttävät. En sano tätä ärsyttääkseni enää lisää, reagoit varsin hyökkäävästi kaikkien sanomisiin. Olen itse ollut nuorempana paljon ärsyyntyneempi moniin asioihin. Nyttemmin on elämässä tullut kaikenlaisia läheisten sairastumisia ja muita, mitkä ovat saaneet ajattelemaan asioita vähän uudelta kannalta. Myös oman itsetuntemuksen lisääntyminen on auttanut paljon. Olen opiskellut sitä ryhmässä ja ihan itseksenikin ja vaikka se peiliin katsominen välillä satuttaaikin, on siitä saanut ihan hurjasti hyvääkin omaan elämäänsä.
Miksi muuten ärsyttää, jos joku sanoo, että onpas teillä vanhanaikaiset housut?
Mutta alkuperäiseen viestiin sen verran, että jos ajattelen itseäni vastaavaan tilanteeseen (siis, että joku katsoisi asiakseen kommentoida asioitani pyytämättä) niin en itsekään sietäisi mitään sanallista kuittailua joltain sivulliselta mammalta sen paremmin kuin papaltakaan. Eivät ole minuun nähden kasvatusvastuussa eivätkä perheeni valintojen hyväksyjiä tai hylkääjiä. Informoisin varmaan saman tien ja suoraan tällaista asiantilasta epätietoista.
Naamaansa saa jokainen pitää ihan siinä asennossa kuin haluaa ja omana tykönään funtsata mitä huvittaa. En ole enää pariinkymmeneen vuoteen yrittänyt arvailla kenenkään ajatuksia. Jos on jotain asiallista asiaa (olen syönyt jonkun eväät, seison keskellä kulkuväylää, olen unohtanu maksaa vippini, mukulani syöttävät hiekkaa pienemmilleen ilman että älyän tms.), pitää se sanoa selvin päälausein. Semmoinen sanominen pitää käsittääkseni itse kunkin hyväksyä.
Ei tähän muuta.
Kyllä minun luetunymmärtämisella ap juuri lapsia arvosteli. Ja se ehkä sai eniten sapen kiehumaan aloituksessa:
" kaksi rau-hal-lis-ta poikaa n 3-v ja 5-v. Pojat haravoivat NIIN asiallisesti ja nätisti puistossa ETTÄ!"
-ikäänkuin hyvin käyttäytyvät lapset olisivat jotenkin ärsyttäviä.
Äiti " nysvää kahden nynnerönsä kintereillä"
-Niinpä niin, mitä hyvin käyttäytyvät lapset muuta olisivatkaan, kuin nynneröitä. Varsinkin jos sattuu olemaan vielä ylihuolehtiva äiti.
Mutta sen sijaan:
" oma energinen poikani" , " olen onnellinen pienen ihanan poikani toimeliaisuudesta, itsenäisyydestä ja ennen kaikkea hyvästä itsetunnosta"
-Hyvä niin. Mutta kait niillä esimerkkitapauksen lapsillakin voi hyvä itsetunto olla. Tuollaiset aloitukset ovat juuri sellaisia jotka kielivät siitä, että itse ei ole sinut omien päätöksiensä kanssa ja sen vuoksi on pakko alkaa arvostelemaan muita.