Voiko parantua masennuksesta, jos elämä on oikeasti ihan perseestä?

Ei se siinä tapauksessa ole kemiallinen epätasapaino.

Masennus on sairaus johon voi hakea hoitoa. Muuten elämässä on niin ettei olosuhteille aina voi mitään. Mutta asenteensa voi valita. Aina.

Kaikkea hyvää aloittajalle.

Masennus paranee yleensä spontaanisti ajan kanssa. Lääkkeet eivät masennusta paranna, terapiasta voi olla apua minäpystyvyyden ja copinging parantamiseen. Mikäli rumuus ja sairaus on ongelmasi, tulet ajan kanssa tottumaan niihin. Vammaisillakin voi olla erinomainen itsetunto ja läheskään kaikki vammaiset eivät ole masentuneita.

Kyse on itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, joka ei taas sovi kapitalismiin, koska ihminen joka on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, ei juuri kuluta mitään muuta kuin ruokaa ja vähän vaatteita.

Aivopesemällä ihmiset uskomaan kauneuden/urheilullisuuden/kuntoilun/terveysihanteiden/tiettyjen ruokien jne. olevan yhteiskunnan hyväksymisen kriteereitä saadaan aikaan paljon businestä. Sosiaalisuus ja kaupungistuminen ovat tätä kehitystä myös, sillä jos asut betonilähiössä kaupungissa, on sinun pakko kuluttaa rahaa liikkuaksesi, pitääksesi yllä sosiaalisia suhteita jne.

Voi. Se vaatii sitoutumista ja halua parantua, mutta mahdollista se on.

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

<3 koska vain olet valmis

Avioero, ei työtä, ei rahaa, velkaa, ei tulevaisuutta. Ulkonäön puolesta olen ruma, terveys alkaa jo vähitellen pettää, osaan lääkkeitä ei ole enää varaa. Joka päivä on nälkä, jokainen lasku aiheuttaa stressin, jokainen rikki mennyt vaate ja kodinkone on katastrofi.

Omasta mielestäni minulla täysi oikeus olla masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Kyllä myös muinaiset ihmiset ovat sekä kilpailleet että joutuneet tulemaan toimeen toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Olen samaa mieltä. Meidän kulttuuri on sairas ja se sairastuttaa ihmiset. Kaikki nämä rumuuspuheet, itsesyytökset, yksinäisyys ja riittämättömyyden tunteet, sekä se, että masennuksesta on tullut kansantauti, kumpuaa pelkästään kollektiivisesti vääristyneestä arvomaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Kyllä myös muinaiset ihmiset ovat sekä kilpailleet että joutuneet tulemaan toimeen toisten kanssa.

Ei me olla edes osaa kilpailuuyhteiskuntaaa kun mee tapatamme vanhuksemmme vanhaiiinkoteihin eikä muutoinkaaaan pärjätä globaaalissa kilpaiöussa.

Mitä kaikkea sana idol tarkoittaa suomeksi?

Se, että elämä on oikeasti oksennus on tosiasia. Voi todeta tämän täysin ilman masennusta.

Veikaisin, että jos masennuksesta paranee aikana jolloin elämä on todella typerää olosuheiden takia sitä ei "piristy" vaan tulee vihaisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Kyllä myös muinaiset ihmiset ovat sekä kilpailleet että joutuneet tulemaan toimeen toisten kanssa.

Ei ole. Metsästäjä-keräilijät ovat toimineet yhteisön hyväksi. Miehet ovat olleet metsästäjiä, naiset keräilijöitä. Vuosisadan alussa ja sotien jälkeen oli tyypillistä sanonta "puhalletaan yhteen hiileen". Tämä kuitenkin romuttui silloin kun kilpailusta tuli elinehto.

Suooomessa ykksi ongeeelma monessssakin suhteessa on siinä että täällä on liilabähän ihmidiää ja emmme elä eralkkona muusta eurooopasta jauusta maaailmasta vaaan olemme yksinäiiiisiä työtätekeviä jäseeniä jotka eivät daaa mitää kehitysstä aiksisekdi.

Kyllä ne metsästäjät on ihan samoin kilpailleet kuka on paras, kenellä hienoimmat tavarat ja kaunein nainen. Samanlaisia ihmisiä ne oli kuin mekin ja ihmiset kerta kaikkiaan luonnostaan pyrkii niin hyvään kuin pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne metsästäjät on ihan samoin kilpailleet kuka on paras, kenellä hienoimmat tavarat ja kaunein nainen. Samanlaisia ihmisiä ne oli kuin mekin ja ihmiset kerta kaikkiaan luonnostaan pyrkii niin hyvään kuin pystyy.

Eiii. Vaaan tääällä me ollaaan kateeellisia naapureillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ite oon istunut joku 15 vuotta tässä samasessa tuolissa, nähny tuhansia painajaisia yöllä ja hereillä ja odotellu että millon elämä alkaa

Terveessä yhteiskunnassa joku olisi tullut pyytämään sinua vaikka ulos kaljalle, mutta kun kalja paha ja toiset ihmiset ovat kilpailijoitasi, niin eihän se toimi. Ongelma on siis se, että samalla kun sinä kilpailet muita ihmisiä vastaan (kauneus, työpaikka, varallisuus, opiskelu, miellyttävyys you name it), tulee sinun myös tulla heidän kanssaan toimeen. Ei siis ihme miten länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa voidaan psyykkisesti pahoin.

Olen samaa mieltä. Meidän kulttuuri on sairas ja se sairastuttaa ihmiset. Kaikki nämä rumuuspuheet, itsesyytökset, yksinäisyys ja riittämättömyyden tunteet, sekä se, että masennuksesta on tullut kansantauti, kumpuaa pelkästään kollektiivisesti vääristyneestä arvomaailmasta.

Tämä on täysin laskelmoitua. Tyypillistä on syyllistää yksilöä ja hoidon lähtökohdaksi tarjotaan yksilöllistä lähtökohtaa, olkoot sitten lääkkeitä tai terapiaa. Todellisuudessa pitäisi puuttua syihin jotka sairastuttaa.

Ei se minäpystyvyys paranne sillä, että joukko ihmisiä potkii päähän ilman, että annetaan todellisia mahdollisuuksia. Rantaruotsalaisista kannattaa ottaa mallia. He sairastavat vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne metsästäjät on ihan samoin kilpailleet kuka on paras, kenellä hienoimmat tavarat ja kaunein nainen. Samanlaisia ihmisiä ne oli kuin mekin ja ihmiset kerta kaikkiaan luonnostaan pyrkii niin hyvään kuin pystyy.

Mikäli näin olisi, olisi rumat naiset kuolleet sukupuuttoon ja vain isomunaiset miehet olisivat lisääntyneet.

Mulla on vaikeaa. On työttömyyttä, ero, kuolemia, velkaongelmia. Olen masentunut tilanteeseen, mutten ole enää masentunut enää sillä tavoin, jonka koin sairaudeksi.

"Sairaassa" masennusvaiheessani muisti huononi, enkä muista joistain kuukausista lähes mitään. En haaveillut mistään tai tavoitellut mitään. Inhosin itseäni ja alitajuisesti uskoin jonkinlaiseen "karmaan", jonka mukaan olisin ansainnutkin vain pahaa. En nauttinut pienistäkään asioista juurikaan, kuten esim. musiikin kuuntelemisesta. Toisaalta en juurikaan itkenytkään, lähinnä ahdistuin.

Halusin parantua ja opettelin tietoisesti muuttamaan ajatuksiani. Nykyään olen kyllä ahdistunut tilanteeseeni ja suren. Osaan itkeä, mutta kykenen nauttimaan musiikista, urheilusta ja muista asioista. Ajatukseni ovat selvempiä ja minulla on tavoitteita tulevaisuudelle. Yritän ajatella olevani yhtä arvokas ihminen kuin muutkin, mutta olosuhteeni ovat sattumalta nyt huonot. Ansaitsisin olla onnellinen samalla lailla kuin muutkin.

Vaikka edelleen masentaa, osaan nykyään olla lohduttava ja armollinen itselleni.