Lue keskustelun säännöt.
tyhjyys ja merkityksettömyys
28.06.2018 |
Minä en ymmärrä, miksi edes opiskelin mitään, sillä eihän minusta koskaan tullut mitään. Valmistuin, mutta en työllistynyt mihinkään. Sittemmin mielenterveys ollut vähän huonoissa kantimissa ja tullut napsittua vähän sitä sun tätä ja suhteita tullut ja mennyt. Uutteruudella ja huolellisuudella ei pitkälle pötki, jos ei ole tietyn tyyppinen. Muutos iloisesta ja tulevaisuuteen uskovasta naisesta ontoksi ihmisraunioksi on ollut nopeaa. Kuka minä edes olen. Nyt otan rennosti ja elän kuin viimeistä päivää sen lyhyen jakson, joka minulla on enää jaksamisen puitteissa käytössä. Joitain ei vain ole tarkoitettu elämään tässä elämässä. En ole hyödyksi kenellekään. Olen mitäänsanomaton hyväksikäytetty herkkä hiiri 🐀. Se minä olen. En luota enää mihinkään enkä kehenkään. Yksi mies on koittanut tehdä tuttavuutta minun kanssani, mutta kun en vaan pysty luottamaan. Olen rikki, yksin ja epäluuloinen. Uskon, että minulle halutaan vaan pahaa. Muita? 🔺
Kommentit (10)
Masennukselta kuulostaa. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uikuti Uikuti. Vali Vali.
Tuliko hyvä mieli?
olen akateeminen pitkäaikaistyötön ja avioerokin uhkaa.
mutta eipä tässä ihmeempiä. netti tarjoaa mukavasti sisältöä elämään
ja onhan tuolla kesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, on muitakin.
Ei ole mitään ja vaikka olisikin se ei tunnu missään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupee pelaa tietokonepelejä :) Tai opettele vaikka neulomaan. Why so serious?
Aikalailla sama tilanne, ero tuli talvella, jäin tyhjän päälle. Tutkinto jäi kesken masennuksen vuoksi; tosin olin jo ajat sitten päättänyt, että jos pitkä liitto loppuu, loppuu minunkin elämäni.
Olen vielä viivytellyt ja tehnyt tässä kevään aikana juttuja, joista on ollut minulle iloa (matkustanut jne.), mutta nyt rahat alkavat olla finaalissa ja tulevaisuus on synkkä. Ikääkin on jonkin verran, eli siltäkään osin ei enää näytä valoisalta. Odotettavissa on vuosien työttömyys ja yksinäisyys ja lopulta surkea eläke. Ei nappaa.
En luota keneenkään, tosin en kuvittele, että kukaan minulle haluaisi pahaa, kunhan olen saamaton väliinputoaja. Aina ei voi voittaa, eikä varsinkaan minun luonteellani.
Elämällä ei ole tarkoitusta, eikä universumia kiinnosta pätkääkään, joten itse meistä kunkin on päätettävä, mitä tällä olemassaolollanne teemme, ja minun osaltani kiitos riittää.
En tarvitsisi paljoa. Vain vähän pysyvyyttä ja turvaa.
ap