Hei kaikki kotosuomalaiset ja expatit! Täällä Suomi-nainen Singaporessa!

Kielet kirjoitetaan pienellä suomessa.

Kauanko olet asunut? Olen matkustellut Sporessa ja monessa muussakin kaakkoisaasian maassa. En voisi kuvitella asuvani pidemmällä tähtäimellä siellä, mutta pari vuotta ehkä.

Kiinnostaa ehkä eniten: jos täytyy yleistää, millaisia ihmiset on siellä niin keskimäärin? Muistan, että konservatiivinen pukeutuminen oli ilo silmälle ei näkynyt naisia pöksyt persevaossa tai miehiä ilman paita :'''D

Et sitten jaksanut puhua tytöille Suomea ?

Suomen kielellä ei maailmalla tee paljoakaan.

Mitkä kaikki on kiellettyjä nykyään Singaporessa?

Sun elämä kuulostaa kivalta! Varsinkin talo Englannissa.

Mitä teet päivisin? Hyväntekeväisyystyötä?

Miksi tytöt eivät puhu suomea?

Taalla toinen Suomesta katsottuna maailman toisella puolella asuva. Me olemme asuneet useissa maissa, mutta nyt jo vuosia Australiassa. Ala valita noista lasten kielia koskevista kommenteista. Me olemme monilapsinen ihan suomalainen pariskunta ja kotikielena on suomi ollut aina, mutta lapset keskenaan puhuvat englantia. Varsinkin nuorimman suomenkieli on koyhaa, vaikka olen lukenut kirjoja suomeksikin aaneen, mutta variaatio puuttuu kun han keskustelee vain kotona arkisista asioista suomeksi.  Joskus on huvittavaa kuunnella lasteni puhetta mummin kanssa puhelimessa, miten sanat "suomentuvat" joustavasti ja kieli vaihtuu lennossa huomaamatta. Onneksi mummi osaa myos englantia. Heidan elamansa on englanninkielinen ja siihen ei tarvitse puuttua. Riittaa kun arkikieli on aktiivinen ja osaa lukea suomeksi. Muutoin lapset puhuvat sujuvasti saksaa, japania ja vanhin myos espanjaa. 

Olisi kiva jutella kanssasi. Minakin kayn talla palstalla hakemassa kosketuspintaa suomalaisuuteen, vaikken usko enaa koskaan nakevani omin silmin Suomea. Viime kerrasta on jo lahes kymmenen vuotta ja luulen etta nyt vierailu olisi jo tuskainen kun kaikki on varmasti muuttunut paljon ja haluan pitaa ylla hyvat muistoni. Mieheni on kaynyt kaksi kertaa ja lapseni kerran Suomessa ja heille kokemukset olivat hyvia. Nyt vanhin poikani mietiskelee armeijaan menoa. Kaksoiskansalaisuus antaa mahdollisuuden ottaa osaa maanpuolustukseen, mutta se ei ole hanelle pakollinen. Olisihan se hauskaa, vaikka raskasta hanelle paasta viikonloppuisin mummin luo ja tutustua serkkuihin ja muihin sukulaisiin. Viela on aikaa miettia, onneksi.

Täällä ulkosuomalainen myös. Armeihaan menosta: valtio maksaa vuojran, jos poikasi mieluummin vuokraa oman asunnon kuin on kaikki vkl mummin luona. Näin meidän molemmat pojat tekivät.

Vierailija kirjoitti:

Taalla toinen Suomesta katsottuna maailman toisella puolella asuva. Me olemme asuneet useissa maissa, mutta nyt jo vuosia Australiassa. Ala valita noista lasten kielia koskevista kommenteista. Me olemme monilapsinen ihan suomalainen pariskunta ja kotikielena on suomi ollut aina, mutta lapset keskenaan puhuvat englantia. Varsinkin nuorimman suomenkieli on koyhaa, vaikka olen lukenut kirjoja suomeksikin aaneen, mutta variaatio puuttuu kun han keskustelee vain kotona arkisista asioista suomeksi.  Joskus on huvittavaa kuunnella lasteni puhetta mummin kanssa puhelimessa, miten sanat "suomentuvat" joustavasti ja kieli vaihtuu lennossa huomaamatta. Onneksi mummi osaa myos englantia. Heidan elamansa on englanninkielinen ja siihen ei tarvitse puuttua. Riittaa kun arkikieli on aktiivinen ja osaa lukea suomeksi. Muutoin lapset puhuvat sujuvasti saksaa, japania ja vanhin myos espanjaa. 

Olisi kiva jutella kanssasi. Minakin kayn talla palstalla hakemassa kosketuspintaa suomalaisuuteen, vaikken usko enaa koskaan nakevani omin silmin Suomea. Viime kerrasta on jo lahes kymmenen vuotta ja luulen etta nyt vierailu olisi jo tuskainen kun kaikki on varmasti muuttunut paljon ja haluan pitaa ylla hyvat muistoni. Mieheni on kaynyt kaksi kertaa ja lapseni kerran Suomessa ja heille kokemukset olivat hyvia. Nyt vanhin poikani mietiskelee armeijaan menoa. Kaksoiskansalaisuus antaa mahdollisuuden ottaa osaa maanpuolustukseen, mutta se ei ole hanelle pakollinen. Olisihan se hauskaa, vaikka raskasta hanelle paasta viikonloppuisin mummin luo ja tutustua serkkuihin ja muihin sukulaisiin. Viela on aikaa miettia, onneksi.

Aika jännä juttu että suomen kieli on köyhää vaikka puhutte suomea kotona. Mutta sitten taas saksa ja japani on sujuvaa vaikka olette jo vuosia asuneet englanninkielisessä maassa eikä kumpikaan kieli teillä ole kotikieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taalla toinen Suomesta katsottuna maailman toisella puolella asuva. Me olemme asuneet useissa maissa, mutta nyt jo vuosia Australiassa. Ala valita noista lasten kielia koskevista kommenteista. Me olemme monilapsinen ihan suomalainen pariskunta ja kotikielena on suomi ollut aina, mutta lapset keskenaan puhuvat englantia. Varsinkin nuorimman suomenkieli on koyhaa, vaikka olen lukenut kirjoja suomeksikin aaneen, mutta variaatio puuttuu kun han keskustelee vain kotona arkisista asioista suomeksi.  Joskus on huvittavaa kuunnella lasteni puhetta mummin kanssa puhelimessa, miten sanat "suomentuvat" joustavasti ja kieli vaihtuu lennossa huomaamatta. Onneksi mummi osaa myos englantia. Heidan elamansa on englanninkielinen ja siihen ei tarvitse puuttua. Riittaa kun arkikieli on aktiivinen ja osaa lukea suomeksi. Muutoin lapset puhuvat sujuvasti saksaa, japania ja vanhin myos espanjaa. 

Olisi kiva jutella kanssasi. Minakin kayn talla palstalla hakemassa kosketuspintaa suomalaisuuteen, vaikken usko enaa koskaan nakevani omin silmin Suomea. Viime kerrasta on jo lahes kymmenen vuotta ja luulen etta nyt vierailu olisi jo tuskainen kun kaikki on varmasti muuttunut paljon ja haluan pitaa ylla hyvat muistoni. Mieheni on kaynyt kaksi kertaa ja lapseni kerran Suomessa ja heille kokemukset olivat hyvia. Nyt vanhin poikani mietiskelee armeijaan menoa. Kaksoiskansalaisuus antaa mahdollisuuden ottaa osaa maanpuolustukseen, mutta se ei ole hanelle pakollinen. Olisihan se hauskaa, vaikka raskasta hanelle paasta viikonloppuisin mummin luo ja tutustua serkkuihin ja muihin sukulaisiin. Viela on aikaa miettia, onneksi.

Aika jännä juttu että suomen kieli on köyhää vaikka puhutte suomea kotona. Mutta sitten taas saksa ja japani on sujuvaa vaikka olette jo vuosia asuneet englanninkielisessä maassa eikä kumpikaan kieli teillä ole kotikieli.

Suomen kieli on mielestani koyhaa, koska silla puhutaan vain arkisia asioita. Sanat vain yksinkertaisesti unohtuvat, kun niita ei tarvitse. Esimerkkina yksi lapsistani selitti, etta kaarnat narisevat hanen huoneessaan ja mulla meni hetki ymmartaa, etta han puhui saranoista. Toisena esimerkkina huomasin vasta, etta kasvien, puiden ja elainten nimet ovat hukassa suomeksi, kun ne ovat asioita joista ei arkisessa elamassa juuri tarvita. Tata tarkoitan kielen koyhyydella. Japani ja saksa on sujuvaa vieraan kielen tasolla, ei aidinkielen. Lapset ovat kayneet koulua pienina noilla kielilla ja taalla on onneksi ollut mahdollisuus jatkaa koulussa niiden opiskelua. Mutta tietenkin suomen kieli on silti parempi kuin vieraat kielet. Englanti on kuitenkin vahvin, koska koko muu elama tapahtuu englanniksi ja lapset keskenaan puhuvat englantia. Mina puhun lasten kanssa suomea, paitsi jos on joku paikallinen lahella. Vaikkapa kaupan kassalla puhumme keskenamme englantia, koska se on kohteliasta etta ymparilla olevat ymmartavat puheemme. 

Me asumme Suomessa, minä mieheni ja täällä syntyneet lapset. Kahden lapsen Suomi on täydellistä, kolmannen englanti on huomattavasti vahvempi kuin suomen kieli. Joutuu usein kysymään mikä joku asia on suomeksi. Vaikea tietää mistä johtuu.