Surkea vakipaikka vai kiinnostava määräaikainen - kumman valitsen?
olisi mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa. päänvaivaa aiheuttaa se, että vaihtaisin vakituisen määräaikaiseen. vakityössä on suunnattomia ongelmia; jatkuva ja loputon ylityö varustettuna kiireellä, ammattitaidoton pomo jolla sadistisia taipumuksia työntekijöiden pelotteluun, työpaikkakiusaamista ja syrjimistä ym. hyviä puolia ovat kohtalaisen kiinnostavat työt ja ihanat työkaverit (joista tosin moni on irtisanoutunut edellä mainittujen seikkojen vuoksi).
uutta työtä olen etsinyt lähes koko ajan mitä tuolla olen ollut. nyt olisi tarjolla mielenkiintoinen koulutusta ja kokemusta vastaava työ, jossa voisi todella kehittyä ammattilaisena, mutta tämä on vain määräaikainen.
lainaa on ja yksi lapsi. perheenlisäystä toivomme parin vuoden sisään.
kerro, oi av-ystävä, mitä tekisit vastaavassa tilanteessa.
Kommentit (10)
Voihan olla että sinut vakinaistetaan myöhemmin ja vaikka niin ei kävisikään niin etköhän kuitenkin jotain työtä löydä. Kyllä riskejä kannattaa ottaa, ei varmasti houkuttele loppuikää tehdä ikävää työtä ikävässä työpaikassa vaikka kuinka olisi vakinainen.
Go for it, girl!! =)
jos työtilanne näyttää hyvältä, niin vaihda ihmeessä. Mutta jos työttömäksi jäämisen vaara on suuri, niin älä vaihda, jos kerran nykyinen ammattisikin on suht ok.
ihan lopussa välillä ja hermot riekaleina. viikonloput ovat menneet toipuessa työviikoista ja puolet lomista aina itken töihin paluuta. en tiedä miten jaksaisin enää kun on lapsikin. olen hoitovapaalla nyt ja paluu vanhaan aiheuttaa kylmiä väreitä. nyt vapaan aikana olen sen verran parantunut työn aiheuttamista haavoista, etten enää kunnolla muista pahimpia aikoja. olen myös löytänyt uusia taitoja itsestäni, nämä kyllä katoaisivat saman tien kun vanhaan menisin. että tutulta kuullostaa:
Vierailija:
Olisin vanhassa työpaikassa tullut hulluksi
paitsi, että kun äippälöma lähenee loppuaan, voin etsiä uutta työtä
alallani on melko huono työtilanne tai ainakin kova kilpailu. siinä mielessä vaihto epäilyttää, toisaalta uudessa saisin aika mukavan lisän ansioluetteloon.
Otin vuoden virkavapaan vakipaikastani ja menin siihen määräaikaiseen. Vuoden päätteeksi määräaikainen vakinaistettiin, ja irtisanouduin vanhasta paskasta paikasta. Enkä ole katunut päivääkään.
Aina ei voi suunnitella asioita vuosikausien periodeilla, mistä sitä tietää elääkö enää vuoden päästä. Joskus pitää vain tehdä niin kuin tuntuu oikealta. Itse luotan intuitiooni aika täysillä, ja olen viisi elämäni suurinta päätöstä tehnyt " järkisyiden vastaisesti" tehnyt sen " oikean" tunteen perusteella. Joka kerta ratkaisu on poikinut suurempaa onnea kuin olisin mitenkään osannut kuvitella, ja josta olisin totaalisesti jäänyt paitsi jos olisin valinnut sen tutun ja turvallisen vaihtoehdon.
Mutta eipä kukaan voi puolestasi tehdä ratkaisua, ja minun valintani voi olla sinulle täysin väärä. Luota vain siihen, että siivet kyllä kantaa jos niitä uskaltaa käyttää.
Miten pitkä määräaikaisuus se on?
Muuten kannattaa ottaa virkavapaata esim. vuosi vanhasta paikasta ja kokeilla sitä uutta työpaikkaa. On ihan sallittua (tosin hakiessa virkavapaata ei kannata kertoa, että on uusi työpaikka tiedossa, laittaa vaan henkilökohtaiset syyt tms.).
Vierailija:
hyviä puolia ovat kohtalaisen kiinnostavat työt ja ihanat työkaverit (joista tosin moni on irtisanoutunut edellä mainittujen seikkojen vuoksi).
Nojoo, niinhän se usein on, että vaikka moni asia mättää, niin eivät ihan kaikki sentään.
Minä sinuna ottaisin riskin ja vaihtaisin työtä. Vaikka jäisitkin vähäksi aikaa työttömäksi, niin onko se vakiduuni mielenterveyden menettämisen väärti? Ei hemmetissä.
tosi hyviä kommentteja on tullut. tällä hetkellä tuntuu, että kannattais jättää vanha työ nyt vaan menneisyyteen. tähänkin asti olen pärjännyt epävarmoissa tilanteissa ja aina oon kaikesta selvinny. jotenkin. jään miettimään...
myöhemmin vakinaistettiin. Olisin vanhassa työpaikassa tullut hulluksi