Laura Ingalls Wilderin nimi poistettiin lastenkirjapalkinnosta – syynä loukkaaviksi koetut viittaukset vähemmistöihin

Ja kirjarovio sytytettäköön Charles Baudelairen teoksella Pariisin ikävä. Se on maailmankirjallisuutta ja syrjivyydessään täysin omaa maailmanluokkaansa näinä etnisten, monisukupuolittuneiden, poliittisten, kulutukseen, syömiseen, juomiseen  ja elämän tarkoitukseen liittyvien suuntautuneisuusnäpertelyjen aikoina - onhan siinä proosaruno "Pieksäkäämme köyhät!"

Myös varmaankin kohta tutkimusmatkailijat ja samoin tieteen edustajia myöskään tuoda niinkään opetuksessa esille kun vain edustavat valkoista ylivaltaa.

Jos nyt palattaisiin faktoihin. Kirjoja ei ole kielletty, vaan yhden kirjallisuuspalkinnon nimi muutettu. Hirveää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palattaisiin faktoihin. Kirjoja ei ole kielletty, vaan yhden kirjallisuuspalkinnon nimi muutettu. Hirveää?

Mutta miksi?

Miksi Laura Ingals Wilderin melko mittava elämäntyö tässä kuitenkin käytännössä kuitattiin rasistiseksi (miksi?????) vaikka hänellä on ollut aika mittava merkitys lastenkirjallisuudessa ja kirjat ovat yhä edelleen rakastettuja ja luettuja. Joitain kohtia on myös Lauran tahdosta ennen hänen kuolemaansa muutettu, koska hän koki me epäkorrekteiksi. Esim. tuo "siellä ei ollut yhtään ihmistä, oli vain intiaaneja". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Kirjoituksessasi on yleinen virhepäätelmä, että kirjat kuvaavat Lauran lapsuutta totuudenmukaisesti ja objektiivisesti. Kirjat ovat fiktiivisiä, vaikka ne perustuvat löyhästi Laura Ingalls Wilderin lapsuuden kokemuksiin. Se ei ole kirjoittajan vika eikä niitä pidä lukea kirjaimellisesti. Vikaa sen sijaan on lukijoissa, jotka pitävät niitä liian usein historian oppikirjana eivätkä ota huomioon aikakautta, jonka ajatusmaailmaa (valkoisten uudisraivaajien näkökulmasta) kirja heijastelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistankin ihmetelleeni jo lapsena, kun Lauran äidin mielipide oli "ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani". Mutta muutenkin äidistä jäi kirjojen perusteella aika hirveä kuva.

No kun ottaa huomioon sen, mitä intiaanit valkoisille tuohon aikaan tekivät, niin tuo mielipide lienee ollut perusteltu ja ennen kaikkea hyvin yleinen?

Voi olla, mutta 70-luvun Suomessa kun noita kirjoja luin niin ihmettelin. Ihan tietämättä edes sitä, että intiaanit oli aika hirveällä tavalla alakynnessä.

Minusta on ihan sopivaa, että kirjapalkinnon nimeä ajoittain päivitetään. 1930-luvun jälkeenkin on ollut hyviä lastenkirjailijoita.

Pikagooglauksen tuloksia: kirjoissa on poikettu todellisuudesta monissa kohtaa, osaksi siksi että kirjat on kirjoitettu lapsille sekä sujuvan juonen vuoksi. Kirjoissa edetään päättäväisesti kohti länttä, kun todellisuudessa perhe ei kulkenut aina länteen vaan suhasi moneen suuntaan. Kirjoissa on fiktiivisiä tapahtumia ja henkilöitä. Osa todellisista henkilöistä taas on jätetty pois, kuten Lauran pikkuveli, joka kuoli pienenä. 

Kirjoissa on ihana tunnelma, mikä saattaa johtua siitä, että Laura Ingals Wilder näki lapsuuden perhettään todella vähän naimisiin mentyään. Kirjoissa korostuu perhekeskeisyys ja  varsinkin tv-sarja on jo ylitunteellinen.

Valistunut lukija kertoo lapsilleen historiasta myös intiaanien näkökulmasta ja hankkii sitä varten luettavaksi ja keskustelun aiheeksi myös muita kirjoja ja aineistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Nykykäsityksen mukaan pitää. Mielellään kaikentaustaisia, joku neljäsosa vois olla kiinalaisia Suomessa. Ettei ne pöyristy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Kirjoituksessasi on yleinen virhepäätelmä, että kirjat kuvaavat Lauran lapsuutta totuudenmukaisesti ja objektiivisesti. Kirjat ovat fiktiivisiä, vaikka ne perustuvat löyhästi Laura Ingalls Wilderin lapsuuden kokemuksiin. Se ei ole kirjoittajan vika eikä niitä pidä lukea kirjaimellisesti. Vikaa sen sijaan on lukijoissa, jotka pitävät niitä liian usein historian oppikirjana eivätkä ota huomioon aikakautta, jonka ajatusmaailmaa (valkoisten uudisraivaajien näkökulmasta) kirja heijastelee.

Tottakai ne ovat osin fiktiivisiä ja fiktiivisinä teoksina niitä tulee käsitelläkin. Mutta ne kuvastavat sitä aikaa ja Laura Ingals Wilder kuitenkin todistetusti eli tuolloin ja asui suurin piirtein noina aikoina noissa paikoissa. Henkilöhahmoja on muutettu ja yhdistelty.

Mutta ne kuitenkin kertovat siitä ajasta. Kuten vaikka Kaari Utrion monet kirjat kertovat vuosisadan alusta ja perustuvat osin historiallisiin faktoihin, vaikkei kirjailija niitä ole kokenut.

Ne ovat ajankuvaa. Miksi sen ajan ajattelutapa pitäisi kieltää olemasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistankin ihmetelleeni jo lapsena, kun Lauran äidin mielipide oli "ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani". Mutta muutenkin äidistä jäi kirjojen perusteella aika hirveä kuva.

No kun ottaa huomioon sen, mitä intiaanit valkoisille tuohon aikaan tekivät, niin tuo mielipide lienee ollut perusteltu ja ennen kaikkea hyvin yleinen?

Voi olla, mutta 70-luvun Suomessa kun noita kirjoja luin niin ihmettelin. Ihan tietämättä edes sitä, että intiaanit oli aika hirveällä tavalla alakynnessä.

70-luvulla TB:n huoltamoilla keskusteltiin lähinnä niistä moninaisista ja mielikuvituksellisista tavoista, millä venäläiset olivat menettäneet henkensä muutama vuosikymmen takaperin. Mitäs olivat alakynnessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Kirjoituksessasi on yleinen virhepäätelmä, että kirjat kuvaavat Lauran lapsuutta totuudenmukaisesti ja objektiivisesti. Kirjat ovat fiktiivisiä, vaikka ne perustuvat löyhästi Laura Ingalls Wilderin lapsuuden kokemuksiin. Se ei ole kirjoittajan vika eikä niitä pidä lukea kirjaimellisesti. Vikaa sen sijaan on lukijoissa, jotka pitävät niitä liian usein historian oppikirjana eivätkä ota huomioon aikakautta, jonka ajatusmaailmaa (valkoisten uudisraivaajien näkökulmasta) kirja heijastelee.

Tottakai ne ovat osin fiktiivisiä ja fiktiivisinä teoksina niitä tulee käsitelläkin. Mutta ne kuvastavat sitä aikaa ja Laura Ingals Wilder kuitenkin todistetusti eli tuolloin ja asui suurin piirtein noina aikoina noissa paikoissa. Henkilöhahmoja on muutettu ja yhdistelty.

Mutta ne kuitenkin kertovat siitä ajasta. Kuten vaikka Kaari Utrion monet kirjat kertovat vuosisadan alusta ja perustuvat osin historiallisiin faktoihin, vaikkei kirjailija niitä ole kokenut.

Ne ovat ajankuvaa. Miksi sen ajan ajattelutapa pitäisi kieltää olemasta? 

Ei kai kukaan kiellä. Nyt meidän pitäisi sen sijaan osata olla kriittisiä sitä kuvaa kohtaan, mitä kirjat välittävät intiaaneista. Se kuva kertoo kirjoittajan asenteista, ei intiaaneista. Aivan kuten Tuulen viemää -kirja välittää romantisoitua käsitystä orjuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistankin ihmetelleeni jo lapsena, kun Lauran äidin mielipide oli "ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani". Mutta muutenkin äidistä jäi kirjojen perusteella aika hirveä kuva.

No kun ottaa huomioon sen, mitä intiaanit valkoisille tuohon aikaan tekivät, niin tuo mielipide lienee ollut perusteltu ja ennen kaikkea hyvin yleinen?

Takaisin historiantunneille. Intiaanien kulttuuri hävitettiin ja intiaaneja joukkomurhattiin. Järkyttävää, että joku ei tätä tiedä. Intiaaneilta riistettiin maat ja kaikki sopimukset heidän kanssaan petettiin.

Kukaan ei muuten ole kieltämässä Ingalls-Wilderin kirjoja. Sen sijaan olisi korkea aika, että kirjat asetetaan oikeaan kontekstiin. Ne ovat lastenkirjoja, jotka heijastelevat kirjoittajan arvomaailmaa. Historian oppikirjoja ne eivät ole.

Eihän intiaaneilla ollut mitään maita. Ne oli juuri intiaanit jotka hyökkäsivät uudisraivaajien kimppuun kun ne sinne tulivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Kirjoituksessasi on yleinen virhepäätelmä, että kirjat kuvaavat Lauran lapsuutta totuudenmukaisesti ja objektiivisesti. Kirjat ovat fiktiivisiä, vaikka ne perustuvat löyhästi Laura Ingalls Wilderin lapsuuden kokemuksiin. Se ei ole kirjoittajan vika eikä niitä pidä lukea kirjaimellisesti. Vikaa sen sijaan on lukijoissa, jotka pitävät niitä liian usein historian oppikirjana eivätkä ota huomioon aikakautta, jonka ajatusmaailmaa (valkoisten uudisraivaajien näkökulmasta) kirja heijastelee.

Tottakai ne ovat osin fiktiivisiä ja fiktiivisinä teoksina niitä tulee käsitelläkin. Mutta ne kuvastavat sitä aikaa ja Laura Ingals Wilder kuitenkin todistetusti eli tuolloin ja asui suurin piirtein noina aikoina noissa paikoissa. Henkilöhahmoja on muutettu ja yhdistelty.

Mutta ne kuitenkin kertovat siitä ajasta. Kuten vaikka Kaari Utrion monet kirjat kertovat vuosisadan alusta ja perustuvat osin historiallisiin faktoihin, vaikkei kirjailija niitä ole kokenut.

Ne ovat ajankuvaa. Miksi sen ajan ajattelutapa pitäisi kieltää olemasta? 

Ei kai kukaan kiellä. Nyt meidän pitäisi sen sijaan osata olla kriittisiä sitä kuvaa kohtaan, mitä kirjat välittävät intiaaneista. Se kuva kertoo kirjoittajan asenteista, ei intiaaneista. Aivan kuten Tuulen viemää -kirja välittää romantisoitua käsitystä orjuudesta.

Ne sinun intiaanit oli kaikkia muuta kuin rauhallisia ja sivistyneitä. Ne tappoivat toisia enemmän kuin yksikään valkoinen.

Kannattaisi lukea 1800- ja 1900-lukujen historia ennen kuin tulee tänne haukkumaan Pohjois-Amerikan intiaaneja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettu 1800 luvulla... oliko maailma pikkuisen erilaisempi paikka ja prioriteetit esim hengissä pysyminen....Pitäiskö nyt samalla perusteella korjata esim Raamattu ?

Olet kyllä väärässä tuon kirjoittamisajankohdan kanssa. 

Mutta se kertoo 1800-luvun lopun elämästä. Laura on syntynyt vuonna 1867 ja oli ekojen kirjojen aikaan (kun niitä intiaaneja niissä kirjoissa oli). Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan 1869-1873 ja Luumujen poukama 1873-1879. Hopeajärven rannalla ja Onnen kultaiset vuodet sijoittuvat vuosiin 1879-1885.

Vaikka ne on kirjoitettu vuodesta 1935 eteenpäin, oli maailma silti hyvin erilainen. Tosiasiahan on, että kirjassa on kuvattu esim. intiaanit varmaan juuri sellaisena uutena, täysin vieraana juttuna, mitä ei oltu koskaan tavattu. Kirjoissahan Lauran isä on hyvin avarakatseinen, äiti enemmänkin pelokas ja ennakkoluuloinen. Mielestäni Lauran kokemuksia intiaaneista kuvataan aika realistisesti ja positiivisestikin. Esim. kun hän näkee intiaanivauvan ja haluaisi sen omakseen (on siis silloin jotain 3,5-vuotias).

Ja miksi ei saisi kuvata sitä aikaa jolloin kaikki tapahtui? Jos minä kirjoittaisin romaaniin, joka sijoittuu Suomessa vaikka vuoteen 1880, niin pitäisikö siihen sijoittaa esim. afgaaneja ihan normaaliin elämään kuuluvina seikkoina, vaikka näin ei todellakaan ollut? Eli muuttaa historiaa?

Kirjoituksessasi on yleinen virhepäätelmä, että kirjat kuvaavat Lauran lapsuutta totuudenmukaisesti ja objektiivisesti. Kirjat ovat fiktiivisiä, vaikka ne perustuvat löyhästi Laura Ingalls Wilderin lapsuuden kokemuksiin. Se ei ole kirjoittajan vika eikä niitä pidä lukea kirjaimellisesti. Vikaa sen sijaan on lukijoissa, jotka pitävät niitä liian usein historian oppikirjana eivätkä ota huomioon aikakautta, jonka ajatusmaailmaa (valkoisten uudisraivaajien näkökulmasta) kirja heijastelee.

Tottakai ne ovat osin fiktiivisiä ja fiktiivisinä teoksina niitä tulee käsitelläkin. Mutta ne kuvastavat sitä aikaa ja Laura Ingals Wilder kuitenkin todistetusti eli tuolloin ja asui suurin piirtein noina aikoina noissa paikoissa. Henkilöhahmoja on muutettu ja yhdistelty.

Mutta ne kuitenkin kertovat siitä ajasta. Kuten vaikka Kaari Utrion monet kirjat kertovat vuosisadan alusta ja perustuvat osin historiallisiin faktoihin, vaikkei kirjailija niitä ole kokenut.

Ne ovat ajankuvaa. Miksi sen ajan ajattelutapa pitäisi kieltää olemasta? 

Ei kai kukaan kiellä. Nyt meidän pitäisi sen sijaan osata olla kriittisiä sitä kuvaa kohtaan, mitä kirjat välittävät intiaaneista. Se kuva kertoo kirjoittajan asenteista, ei intiaaneista. Aivan kuten Tuulen viemää -kirja välittää romantisoitua käsitystä orjuudesta.

No siis millainen on todenmukainen kuva intiaaneista 1800-luvun lopulla? Kirjassa kuvataan miten intiaanit elivät, heillä oli leirit, liikkuivat isossa joukoiss, siirtyivät puhveleiden perässä laidunmailta toisille. Kirjassa ei viitata missään muussa kohtaa intiaanien väkivaltaisukkisiin, kuin siinä mitä Lauran äiti sanoo. Toki heitä pelättiin, kuten uutta aina. Samalla tavalla he taatusti pelkäsivät uudisraivaajia. Mutta mikä muu siinä on epätotta siitä, miten intiaanit elivät vuonna 1870? Kun ne uudisraivaajatkin kulkivat hevosvankkureilla, vaelsivat, rakensivat alkeellisia mökkejä jne.