Muistuttaako puolisosi toista sukupuolta olevaa vanhempaasi?

Täysin vastakohta. Niin ulkonäön kuin luonteenkin osalta. Onneksi.

Puolisoni on samanlainen kyynikko kuin isäni, mutta luonne on muuten parempi. On tosin samanlaista äkkipikaisuutta kuin äidilläni.

Eipä juuri. Perusarvoiltaan (rehellisiä, suoria, korkea moraali) heissä on paljon samaa mutta siinä missä isäni on jyrkkä, ilkeä ja ehdoton, mieheni on rento, ystävällinen, pohtiva, keskusteleva ja valmis joustamaan. 

On kyllä aivan erilainen, en löydä muuta samaa miehestäni ja isästäni kuin sen, etteivät jätä asioita roikkumaan.

Ei....mutta äitini alkoi vanhoilla päivillään seukkaamaan kansakouluaikaisen ihastuksensa kanssa. Ja tässä miehessä ja mun miehessä on yllättävän paljon samaa.

Sikäli kyllä, ettei osoita hellyyttä milloinkaan. Ehkä tunsin, etten ansaitse miestä, joka todella rakastaa minua.

Mieheni on isäni täydellinen vastakohta niin kropaltaan kuin luonteeltaan. Myös minä olen anoppini täydellinen vastakohta. 😂

Ollaan oltu yhdessä reilusti yli 10 vuotta ja välillä olen miehen käytöstä arvioidessani huomannut että saattaa olla että muistuttaa hieman alkoholisti-isääni joka sai valtavia raivo-väkivalta-kohtauksia humalassa ja oli hyvin epäluotettava; hoiti raha-asiansa huonosti, petti äitiäni jne jne.  Selvinpäin isäni oli hyvinkin asiallinen.

Mieheni ei juo kuin muutaman kerran vuodessa eikä ole humalassa väkivaltainen eikä ilkeä mutta selvinpäin käytös on ajottain hieman epävakaata ja saattaa saada ihme pulttikohtauksia hyvinkin mitättömistä asioista. Tai sanotaan että tulee töistä normaalina ja väsyneenä, juttelee kuitenkin asiallisesti jne. Sitten vetäytyy tuonne omiin oloihinsa mikä on hyvä asia raskaan työpäivän päätteeksi, mutta iltaa kohden käytös muuttuu yhtäkkiä ilkeäksi, penseäksi ja happamaksi. Joskus saattaa puhua puolileikillään että 'niin tekisi mieli kuristaa sut'.  Saattaa nostattaa verenpaineitaan ihan mitättömistä asioista joihin itse en välttämättä liity mitenkään mutta purkaa sitten olemuksellaan nuo tuntemukset minuun. Mieheni hoitaa kuitenkin työnsä, raha-asiansa ja kaikki hyvin ja on luotettava ihmisenä.

Epäilen että isälläni saattoi olla epävakaa tai bipo-sairaus jota ei siihen aikaan ole tutkittu tai diagnosoitu ja nyt vähän epäilen että mieheni olisi jotenkin vähän epävakaa tms. Mieheni äidillä on bipo. Mutta korostan että jos akuuttia uhkaa esiintyisi niin toki lähtisin tästä ja eroaisin. 

Täysi vastakohta. Samanlaisen ihmisen kanssa ei voisi yksinkertaisesti elää.

Täysi vastakohta, sekä ulkonäöltä että luonteelta. Tietoinen valinta, isäni on kauhein ihminen, jonka tiedän.

Muistuttaa huomattavasti. Tajusin sen vasta jälkiköteen itsekin hassua kyllä. Samanlaiset silmärypyt ja juuri niihin ihastuin ensinäkemältä, kun näin hänet samasta kulmasta, mistä lapsena katselin autossa isäni silmäryppyjä. Sentilleen sama pituus. Sama syntymäajankohta suhteessa sisaruksiin ja sama lapsuudenperhe ja hänen isällään sama ammatti kuin minun isälläni. Samat harrastukset jopa. Samantyyppinen luonteenlaatu ja maku esim kirjoissa. Löysin siis Sen Oikean. Minä en tosin muistuta yhuään hänen äitiään, mutta hänen ex-vsimonsa oli valokuvien perusteella ihan kopio, täysin samannäköinen kuin äitinsä.

Molemmat, isäni ja mieheni, ovat hyvin perhekeskeisiä ja lempeitä. Ulkonäöllisesti ei heissä ole juurikaan samaa, molemmat ehkä hieman keskimittaista lyhyempiä.

Miehestäni puuttuu monia isässäni olevia negatiivisia asioita ja siitä olen iloinen.

Molemmat kuitenkin ihan rakkaita minulle, en siis tietoisesti pyrkinyt etsimään erilaista tai samanlaista kumppania kuin isäni on äidilleni ollut.

Itse toivon todella, että olen erilainen kuin anoppini.

Mieheni ei muistuta oikeastaan lainkaan biologista isääni, mutta hämmästyttävää kyllä, mieheni on aivan samanlainen kuin isäpuoleni, jota olen käytännössä pitänyt aina isänäni. On ollut elämässäni jo ihan pienestä asti.

On täysin isäni vastakohta ja pitkä suhde on nyt päättymässä (otaksun, että voin vastata puolisostani, vaikka hän onkin sitä enää paperilla).

Olen miettinyt eron keskellä tätä paljon. Koska olen aina ajatellut, etten halua isäni kaltaista miestä, mutta nyt kun näitä kahta vertaa, niin ymmärrän vihdoin, miksi äitini on päättänyt hyväksyä isäni pari huonoa puolta ja saanut niin paljon.

Ei todellakaan muistuta kumpaakaan. Mutta minä muistutan poikäystäväni isää.

No onneksi ei.

Hyvän samanlainen kuin isäni. Perusarvot, huumorintaju, ulkonäkö, kaipaa seuraa jne.

Itse olen paljon tiukkapipoisempi kuin mieheni boheemi äiti.

Olen huomannut vaimoni muistuttavan sekä henkisesti että fyysisesti isäni äitiä, kun hän oli samanikäinen. Tomeria, sydämellisiä, vieraanvaraisia, pieniä mutta pippurisia ihmisiä molemmat. Vaikka ovat kotoisin eri puolilta maailmaa.

Enpä ole hirveästi vertaillut heitä keskenään. Molemmilla on pälvikalju ja hyvä huumorintaju.

Luonteeltaan vastakohdat, mutta tummapiirteisiä molemmat. Molemmat myös tupakoi ja tykkää oluesta. Miehen kännäily on onneks loppunut, silloin tuli vähän liikaa lapsuus mieleen kun hän humalassa ördäili ennen.