Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttaakohan hahmotushäiriö työnsaantiin?
25.06.2018 |
Tätä olen miettinyt kohta jo useamman vuoden, asia stressaa minua valtavasti enkä tiedä, mitä edes haluaisin tai pystyisin tehdä työkseni. Hahmotushäiriöni vaikuttaa ainakin näköön, etäisyyksien, syvyyden ja matkojen hahmottamiseen, en osaa lukea karttaa, olen kömpelö, matematiikka on hankalaa, ajan hahmottaminen on vaikeaa sillä tavalla, että käytän vääriä aikamuotoja, en todennäköisesti voi ajaa ajokorttia. Minulla on myös keskittymisvaikeuksia.
Stressi on välillä äitynyt niin pahaksi, että kärsin unettomuudesta, sairastuin ilmeisesti stressin takia ja sain ärtyvän suolen, kärsin rytmihäiriöistä ja stressiin reagoin niin, että saan kausittaisia ahmimis/oksentamiskohtauksia. Syksyllä aloitan lukion, mutta en tiedä, miten tulen siellä pärjäämään. Kielissä olen hyvä, samoin lukuaineissa. Tuskaa tuottavat matemaattiset aineet, maantiedon karttatehtävät sekä kuvaamataito ja liikunta. Olen miettinyt myös paljon, mitä voisin opiskella lukion jälkeen. Olen kiinnostunut kielistä ja yhteiskuntatieteistä, mutta en tiedä, pärjäisinkö ja miten hahmotushäiriö vaikuttaisi opiskeluun.
Onko täällä aikuisia, joilla olisi samanlaisia ongelmia kuin minulla? Voisitteko kertoa miten olette löytäneet töitä ja miten opiskelu on sujunut? Minkälaista tukea olette saaneet?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se etten osaa, oli hieman väärin sanottu. Vaatii siis paljon enemmän aikaa minulta esimerkiksi laskea yksinkertaisia päässälaskuja, kuin "normaalilta" ihmiseltä. Olen siis erittäin hidas laskija ja vaikeuksia on.
Onneksi nykyään on kuitenkin laskimet, joita voi ainakin arkielämässä käyttää. :) Geometria oli myös todella hankalaa, inhosin sitä. Kaikki kuviot näyttivät mielestäni samalta ja piirtää en osannut ohjeista huolimatta. Geometrian osalta arvosanat jäivät sinne vitosen ja kutosen puolelle.
Ap
Todennäköisesti ongelmasi on vain se, että sinulla saattaa olla hankalampi loogisesti hahmottamiseen, mihin usein juuri kuuluu matikka ja sellaiset. Ja koska se on hankalaa, olet suurentanut omassa mielessäsi tästä pienestä ongelmasta miltei ylipääsemättömän jonka takia stressaat ihan turhasta.
Tilanteessasi on se hienoa, että sinä tiedät missä sinulla on vaikeuksia. Näin voit panostaa enemmän aikaa niihin, missä on hankaluuksia ja yrittää oppia eri tapoja oppia nämä loogiset asiat. Älä yritä opiskella niitä kuin "muut" jos se ei onnistu.
Itselleni auttaa vaikeissa asioissa se, että en ajattele "etten tätä osaa, en tajua" ja että piirrän kaiken ja laitan ne seinille ja siinä sitten tuijottelen niitä, kunnes hoksaan /ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Olo on välillä niin lohduton, että suurentelen myös asioita. Itsetuntoni on kärsinyt koko ajan valtavasti, kun kukaan ei ole juurikaan huomioinut vahvuuksiani, vaan keskittynyt enemmän heikkouksiin. Jos on pienestä pitäen opetettu, että sinussa on jotain vikaa ja olet voinut rivien välistä koko ajan lukea ja aistit jopa lastentarhanopettajan pitävän sinua saappaana, on vaikea olla tyytyväinen itseensä. Huomasin heidän turhautumisensa ja se satutti. Myös ala-asteen erityisopettaja näytti avoimesti turhautumisensa, kun en ymmärtänyt hänen tapaansa opettaa. Tämä opettaja oli itse kehittänyt jonkinlaisen pelin, jonka avulla oli muka tarkoitus oppia. Minun oppimistyyliini peli ei sopinut, ja se luultavasti loukkasi tätä opettajaa, koska hän oli varmasti nähnyt myös paljon vaivaa tämän pelin kehittämiseen. Minun kohdallani se ei toiminut, muille siitä on voinut olla apuakin. Tämä sama opettaja vihjaili jossain palaverissa, että minä saattaisin olla jopa lievästi kehitysvammainen. Käytiin sitten vaikka minkälaisia tutkimuksia läpi, tultiin siihen tulokseen, että mitään muuta vikaa minussa ei ollut, kuin pientä turvotusta aivolisäkkeessä.
Psykologin testeissä ei huomattu muuta kuin epätasainen profiili, mutta nyt yläasteen lopussa hakeuduin itse uusiin tutkimuksiin ja todettiin myös hahmotushäiriö. Aiemmin sitä ei jostain syystä huomattu tai huomioitu.
Ap
Ja todennäköisesti kuntoutuksesta olisi ollut apua, jos tämä hahmotushäiriö oltaisiin huomattu jo silloin, kun olin lapsi. Nyt sille on hankalampi enää tehdä mitään.
Ap
Meidän englannin ope ei osannut ollenkaan matikkaa tai muitakaan samantyyppisiä aineita ja silti valmistui yliopistosta ja on hyvässä työssä. Opettaa myös ruotsia. Sai vitosia aina matikasta. Minulla on toisin päin: huonohko kielipää mutta matikka sujuu hyvin ja olenkin matikkaluokalla. Älä luovuta, kaikkia tarvitaan ja varmasti sinäkin löydät paikkasi täältä. Ehkä Sinustako tulee vielä hyvä kielten opettaja tai vaikka kääntäjä. Mahdollisuuksia on monia ja nyky maailmassa kielitaito on tärkeää kun kansainvälistytään.
Aurinkoista kesää sinulle ja älä missään nimessä luovuta😃 kaikkia taitoja tarvitaan ja jokainen tukee toistaan.
Kirjoitat hyvin. Miten olisi joku kirjoittamiseen liittyvä työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi löydettiin ihan hyvään aikaan. Itselläni todettiin hahmotushäiriö talvella ja ikää on jo 40 vuotta. Kuinka toisin elämä olisi mennytkään, jos vain olisin tiennyt aiemmin...
Alakoulussa minulla oli monenlaista ongelmaa. Muistan vaikeudet ainakin kellon ja kertotaulun kanssa. Koulukaverit pitivät tyhmänä ja isä julisti, ettei minusta mitään tule. Paitsi huora. Vuosien kuluessa jätin ongelmat taakseni ja keskityin innolla tulevaan. Muistoksi jäi vain huono itsetunto, joka on ollut seuranani läpi elämän.
Lukio sujui itselläni ihan hyvin. Pärjäsin erinomaisesti kuvaamataidossa, lukuaineissa sekä äidinkielessä, josta kirjoitin ällän. Matematiikasta taistelin seiskan todistukseen, kirjoittamista en tohtinut edes ajatella. Haikailin yliopistoon, mutten uskaltanut sitä edes ajatella. Jatkoin opintoja ammattikorkeakoulussa kaupallisella alalla. Arvosanat olivat järjestään hyviä ja kiitettäviä. Sain hyvää palautetta myös muuten.
Työelämässä tein määräaikaisuuksia vuodesta toiseen. Välillä olin lyhyitä aikoja työttömänä. Kymmenessä vuodessa kyllästyin moiseen ja vaihdoin alaa. Silloin koulutettiin kaikki lähihoitajiksi, sillä heistä oli huutava pula. Niinpä minäkin päätin olla rohkea ja kokeilla jotain uutta. Sittenpä alkoivat myös ongelmat. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain opinnoistani huonoa palautetta ja olin aivan rikki. Mummojen siirtelyt eivät jostain syystä oikein sujuneet, niinpä erikoistuin hammashoitoon. Se oli virhe. Ongelmat senkun lisääntyivät ja minä masennuin entisestään. Tunsin myös suurta häpeää.
Valmistuin kuitenkin hammashoitajaksi ja tein sen alan töitäkin puolisen vuotta pienellä paikkakunnalla. Sen jälkeen jatkoin uraani kaupungissa ja sain potkut. Siinä vaiheessa kyllästyin lopullisesti ja hakeuduin neuropsykologin tutkimuksiin. Sain kuulla, että minun olisi kannattanut hakea lukion jälkeen yliopistoon ja paneutua johonkin reaaliaineeseen. Ihan kuten haaveilin.
Työtön olen ollut kohta kaksi vuotta, enkä tiedä mitä elämälläni tekisin. Olin ahkera, kilpailuhenkinen ja eteenpäin pyrkivä. Nyt olen surullinen, kateellinen ja katkera ihminen, jolla ei ole elämässä muuta odotettavaa kuin vaihdevuodet ja hautajaiset.
Tsemppiä sinulle. Löydä vahvuutesi ja käytä niitä hyödyksesi. Yritä keskittyä hyvään itsessäsi, vaikka tiedän, ettei se ole helppoa. Onneksi sinulla on hyvät tukiverkostot. Niiden tärkeyttä ei voi edes sanoin kuvailla!
Ehkä se etten osaa, oli hieman väärin sanottu. Vaatii siis paljon enemmän aikaa minulta esimerkiksi laskea yksinkertaisia päässälaskuja, kuin "normaalilta" ihmiseltä. Olen siis erittäin hidas laskija ja vaikeuksia on.
Onneksi nykyään on kuitenkin laskimet, joita voi ainakin arkielämässä käyttää. :) Geometria oli myös todella hankalaa, inhosin sitä. Kaikki kuviot näyttivät mielestäni samalta ja piirtää en osannut ohjeista huolimatta. Geometrian osalta arvosanat jäivät sinne vitosen ja kutosen puolelle.
Ap