Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttaakohan hahmotushäiriö työnsaantiin?
25.06.2018 |
Tätä olen miettinyt kohta jo useamman vuoden, asia stressaa minua valtavasti enkä tiedä, mitä edes haluaisin tai pystyisin tehdä työkseni. Hahmotushäiriöni vaikuttaa ainakin näköön, etäisyyksien, syvyyden ja matkojen hahmottamiseen, en osaa lukea karttaa, olen kömpelö, matematiikka on hankalaa, ajan hahmottaminen on vaikeaa sillä tavalla, että käytän vääriä aikamuotoja, en todennäköisesti voi ajaa ajokorttia. Minulla on myös keskittymisvaikeuksia.
Stressi on välillä äitynyt niin pahaksi, että kärsin unettomuudesta, sairastuin ilmeisesti stressin takia ja sain ärtyvän suolen, kärsin rytmihäiriöistä ja stressiin reagoin niin, että saan kausittaisia ahmimis/oksentamiskohtauksia. Syksyllä aloitan lukion, mutta en tiedä, miten tulen siellä pärjäämään. Kielissä olen hyvä, samoin lukuaineissa. Tuskaa tuottavat matemaattiset aineet, maantiedon karttatehtävät sekä kuvaamataito ja liikunta. Olen miettinyt myös paljon, mitä voisin opiskella lukion jälkeen. Olen kiinnostunut kielistä ja yhteiskuntatieteistä, mutta en tiedä, pärjäisinkö ja miten hahmotushäiriö vaikuttaisi opiskeluun.
Onko täällä aikuisia, joilla olisi samanlaisia ongelmia kuin minulla? Voisitteko kertoa miten olette löytäneet töitä ja miten opiskelu on sujunut? Minkälaista tukea olette saaneet?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Kommentit (27)
Tuo lista sulkisi jo lähes kaikki työt pois. Onneksi suurimmaksi osaksi nämä ovat yleensä kuvittelua ja epävarmat ihmiset luokittelevat itsensä jo valmiiksi joka asiaan soveltumattomiksi, jotta voivat sillä tavalla selittää itselleen ja muille miksi ei halua edes yrittää mitään. Näin yritetään suojella itseä epäonnistumisilta ja pettymyksiltä. Mutta jokainen menestyjä tietää, että menestymistä edeltää aina myös suuri määrä epäonnistumisia jotka on vain läpikäytävä, otettava niistä opikseen ja sitten jatkettava eteenpäin entistä kokeneempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans diagnosoitu kyseinen juttu, ja kyllähän se rehellisesti ammatinvalintaa vaikutti... Olishan se ollut mukavaa opiskella vaikka lääkäriksi, mutta ku on niin Tahvo esim. kaikessa käsityössä niin ei ei siitä olisi mitään tullut, matikasta puhumattakaan. Nyt toimin lastenhoitajana, tää sopii mulle kun tätä tehdään enimmäkseen omalla persoonalla, korkeintaan jotain lankaa neulapäähän tarvitsee pujottaa :-)
Tuota juuri mietinkin. Olen parikin kertaa jo harkinnut itsemurhaa tämän takia. Ajatus siitä, että eläisin pelkkien tukien varassa työttömänä ja toimettomana koko ikäni on tuskainen, niin tuskainen, että se vie viimeisetkin halut elää. Olisin mieluummin vaikka kehitysvammainen tai raajaton pyörätuolipotilas, kuin tällainen väliinputoaja.
Mieluiten tietysti kuollut tai kokonaan syntymättä jäänyt.
Ap
Mikä sinua kiinnostaa? Mitä harrastat? Kiinnostaisko sinua kaupallinen ala/kauppatieteet? Ne yhdistettynä kielten osaamiseen voisi tuoda hyvän uran. Olet vielä nuori, moni asia hahmotuksessakin voi vielä kehittyä paljon ja elämänkokemus tuo varmuutta.
Ja tosiaan lukioon oli mentävä siksi, että amikseen olin "liian typerä". En siis osaa edes mitään käytännön hommia. Olen eskarista asti tiennyt jollain tavalla syrjäytyväni ja ensimmäisen kerran aloin pelätä syrjäytymistä ja työttömyyttä jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Tämä on kuin jonkinlainen kuolemantuomio minulle. Olen täysin hyödytön ja turha ihminen. Jo lapsena ajattelin, ettei minusta ole mihinkään. Tätä mielikuvaa ovat opettajat ja ammattilaiset vain vahvistaneet, mutta vanhemmat sentään tukevat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään lukemalla mietin, ovatko nämä ongelmasi oikeita vai pelkästään pääsi sisällä. Oletko kääntynyt ajattelemaan itsesäsi ettet vain kykene mihinkään/olet huono/ et osaa sen sijaan, että kaikki nämä ongelmat olisi oikeita.
Omat aivoni toimivat eritavalla kuin valtaosalla ihmisiä, joten opiskelu oli vaikeampaa koulussa, en oppinut samalla tavalla ja tahdilla kuin muut. Se tarkoitti sitä, että minun itseni piti etsiä oikeasti toimiva opiskelutapa ja laittaa kunnolla aikaa opiskeluun. Esim yleisemmin päivässä menee 2-4h ja koeviikkona yli 5h+ opiskelua päivä. Näihin ei ole laskettu mukaan sitä koulussa oloa. Kyllä ne numerot muuttui 7 tasosta 9/10.
En harrasta mitään ja rehellisesti sanottuna mikään ei enää edes jaksa kiinnostaa, kun on sellainen olo, että tästä suosta ei enää nousta.
Kaupallinen ala ei kiinnosta, koska en pärjäisi sielläkään. En osaa edes yksinkertaisia peruslaskuja. Ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on se, miten täältä pääsisi pois. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En harrasta mitään ja rehellisesti sanottuna mikään ei enää edes jaksa kiinnostaa, kun on sellainen olo, että tästä suosta ei enää nousta.
Kaupallinen ala ei kiinnosta, koska en pärjäisi sielläkään. En osaa edes yksinkertaisia peruslaskuja. Ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on se, miten täältä pääsisi pois. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Ap
Jos haluat oikeasti päästä ongelmistasi pois niin se lähtee ensimmäiseksi sinun ajattelutavasta. Olet jämähtänyt siihen, että ajattelet itseäsi ja kykyäsi huonona ja kyvyttömänä tekemään mitään. Se on ihan sama mitä me täällä sanomme, tilanteestasi et mihinkään pääse jos et ole valmis muuttamaan miten ajattelet itsestäsi ja kyvyistäsi.
Vierailija kirjoitti:
En harrasta mitään ja rehellisesti sanottuna mikään ei enää edes jaksa kiinnostaa, kun on sellainen olo, että tästä suosta ei enää nousta.
Kaupallinen ala ei kiinnosta, koska en pärjäisi sielläkään. En osaa edes yksinkertaisia peruslaskuja. Ainoa mikä tällä hetkellä kiinnostaa on se, miten täältä pääsisi pois. Ei tämä ole elämisen arvoista elämää.
Ap
Jos et osaa yksinkertaisia peruslaskuja niin ethän sinä lukion ensimmäisestä matikankurssistakaan pääse sitten lävitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin ongelmasi on selvästikin huono itsetunto. Lukio voi olla hyvinkin oikea paikka sinulle, jos kerran pärjäät kielissä ja lukuaineissa. Vielä on siis hyvin aikaa miettiä, mitä alkaisit tehdä isona. Minäkin olen huono kaikissa käytännön asioissa, ja amis olisi varmaan ollut tuskaa. Nyt opiskelen yliopistossa juuri sitä mikä minua kiinnostaa (teoreettinen ala, missä hyvin vähän kytköstä käytäntöön). Vaikken tiedäkään miten tästä työllistyn. Mutta eiköhän asiat jotenkin ratkea, pakko uskoa niin.
Kyllä minä koulussa olen pärjännyt kielissä 9-10 tasoisesti, lukuaineissa 8-9 yleensä. Yleensä vieläpä todella pienellä vaivannäöllä. Matemaattisia aineita taas en millään ymmärrä, niistä sain yleensä 5-7 tyylisiä numeroita. Muutamista matematiikan kokeista jopa 8 tai 9, mutta se oli erittäin harvinaista. Ala-asteella viimeksi sain kympin matikasta. Tämä näkyy myös arkielämässä esimerkiksi siten, että eksyn helposti tutuissakin paikoissa. Etenkin isoissa kaupoissa, kuten Prismassa käyminen on helvettiä. :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon oli päättötodistuksen keskiarvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisillä joilla on hahmotusongelmia on elämä edessä! Ja sinulla varmasti myös. Juttele koulupsykologille, he auttavat myös näissä asioissa. Voit saada arjen/opintojen hallintaan apua ja vinkkejä. Työkkärissä on ammatinvalintapsykologi ja voi esittää toiveen pääsystä sellaiselle henkilölle joka ymmärtää kyseisiä ongelmia. Oletko huomannut joistakin oppimismenetelmistä apua? Kuvat/ranskalaiset viivat/kuuntelu/..? Juttele opettajille avoimesti asiasta, pienillä jutuilla voidaan helpottaa sun suoriutumista esim liikkatunneilla. Muista että älyssä ei ole vikaa, kun kärsii hahmotushäiriöstä! Se on neurologinen häiriö ja vaikuttaa moneen eri elämän osa-alueeseen yksilöstä riippuen. Suoriutuminen eri tehtävistä tai arkisista asioista vaatii tavista enemmän ponnisteluja. Opi tuntemaan omat piirteesi ja hae niihin apua. Toimintaterapia voisi olla yksi hyvä mistä lähteä liikkeelle. Toivotan sinulle super paljon tsemppiä elämään ja opintoihin! Älä vaivu noin syvälle synkkyyteen, ole aktiivinen ja löydät varmasti oman polkusi!
-Pienten hahmotushäiriötyyppien kanssa töitä tekevä
Tunne siitä, että sinusta ei tule mitään, ei ole tosiasia. Mutta sitä alkaa uskoa niin, kun on jokin rajoittava tekijä, joka syö itseluottamusta ja luo kuilua ”normaaleiden, pystyvien” väliin.
En tekstisi perusteella näe, miksi et selviytyisi esimerkiksi yhteiskunnallisen alan opinnoista. Minulla on ystävä, joka osaa matematiikkaa sen verran, että pääsi juuri ja juuri ja vähän säälistä kurssit läpi, mutta kielissä hän loistaa ja opettaa niitä nykyisin työkseen.
Et ole mitenkään menetetty tapaus, päinvastoin tekstisi perusteella vaikutat fiksulta ja pohdiskelevalta.
Jos et osaa yksinkertaisia peruslaskuja niin ethän sinä lukion ensimmäisestä matikankurssistakaan pääse sitten lävitse. [/quote]
Minulle järjestetään lukiossa enemmän tukiopetusta ja lisäksi saan ilmeisesti käydä erityisopella joskus.
Ap
Puheesi menee jotenkin ristiin. Sanot,ettet osaa yksinkertaisia peruslaskuja mutta olet kuitenkin saanut jopa 7 matematiikasta. Tuntuu, että ehkä ongelmasi on enemmän se, että teet omista ongelmistasi suurempia kuin mitä ne ovat.
Ja kyllähän kaikki välillä isoissa kaupoissa "eksyvät", varsinkin kun eivät ajattele tai on uusi kauppa kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
8,4
Ap
Tuohan on tosi hyvä. Et voi olla mitenkään typerä. Tsemppiä lukioon ja elämään! Selviät varmasti. Ja pyydä apua, äläkä jää yksin murehtimaan, kuten nro 15 sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Jos et osaa yksinkertaisia peruslaskuja niin ethän sinä lukion ensimmäisestä matikankurssistakaan pääse sitten lävitse.
Minulle järjestetään lukiossa enemmän tukiopetusta ja lisäksi saan ilmeisesti käydä erityisopella joskus.
Ap
Lukion lyhyessäkin matematiikassa tarvitaan huomattavasti enemmän taitoa kun peruslaskut, joten jos et edes kuvailemasi mukaan osaa perusasioita, niin miten olet kyennyt oppimaan ne muut?
Oletko ehkä vajonut itsesääliin.
Olisi kiva kuulla myös vanhempien kokemuksia, jos joidenkin lapsilla samankaltaisia ongelmia!
Ap