Olen perheestä, jossa akateemiset vanhemmat, joiden vaatimustaso ollut korkea ja ajatus, että olemme ylempää luokkaa kuin muut. Nyt suuri ahdistus ja takaraivossa jyskyttää edelleen nuo opit. Piti harrastaa soittamista, kulttuuria, jne. Kaverit piti olla

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Kirjoitustyylistä päätellen et kovin korkealle kouluttautunut. Vai oletko kännissä?

No voi kun sinulla on ollut niiiiiin vaikea elämä. 🙄

Omat vanhempani ovat mt-ongelmaisia alkoholisteja, toisella ammattikoulupohja, toisella ei mitään koulutusta. Haukkuivat ja ivasivat minua kun hakeuduin yliopistoon, luulen kuulemma olevani jotain. Samaa vittuilua saa kuulla yhä kun noita näkee, läpeensä katkeroituneita ja muita ihmisiä kyttääviä ja haukkuvia otuksia. Eli näinkin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

Suurin osa tuntemistani korkeasti koulutetuista on rasisteja. Täsysin sama arvomaailma kuin Trumpilla.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa jo mieltä painava asia. Kavereina ei saanut olla prole -perheiden lapsia, piti istua sievästi pitkillä illallisilla aikuisten seurassa, piti harrastaa kahden instrumentin soittamista, urheilujoullueisiin ei ollut asiaa, koulutusta arvostettiin eikä tullut kuuloonkaan, etten olisi mennyt lukioon, aina vertailtiin muihin, kuinka "ovat fiksujen perheiden lapsia, kun soittavat huilua ja pianoa, ovat kirjoittaneet L:n paperit, opiskekevat yliopistossa, ja xxxx meni naimisiin kemian tohtorin kanssa, xxx oli illallisella xxx suvun luona". Annettiin ymmärtää että muut ovat hyviä kun ovat tietynlaisia, harrastavat tiettyjä asioita ja minunkin kuuluu tehdä niin, jotta olisin "fiksun perheen lapsi". Ihmisiä arvostettiin sen mukaan, mitä tekevät työkseen, mitä sukua ovat ja mikä on koulutus. Merkitystä ei ollut ihmisten luonteella, vaan edellä mainituilla ulkoisilla tekijöillä. Vähävaraisuutta ei ymmärretty, ihmeteltiin luokallani olevia lapsia, jotka on "huonosti puettu", eli ehkä rikkinäisiä tai liian pieniä vaatteita. Äidilleni ei tullut mieleenkään, että ehkä vanhemmilla ei ole rahaa edes ruokaan, niin lapsilla ei siksi ole Lewiksiä jalassa. Lukiossa oli pakko pitää pitkää villakangastakkia, koska vyötärömittaiset toppatakit olivat alemnan yhteiskuntaluokan vaatteita.

Yritän päästä tuosta kaikesta eroon. Puen lapseni todella puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin, kun on iskostunut ajatus, että ihmisiä arvioidaan vaatteiden perusteella. Haluan pois ajatuksen, että minun pitää olla fiksumpi, sivistyneempi ja kultturellimpi, kuin muut. Tuntuu hirveältä, miten lapsuuden opit on aivopesty mieleeni ja kuinka vaikea niistä on päästä eroon.

Kohtalotovereita?

Vähän kuulostaa tekaistulta jutulta, vaikka ainahan sitä yksittäisiä poikkeuksia joka asiaan mahtuu. Jos oikeasti jossain perheissä tuollaista esiintyy, niin kyseessä on yleensä kuitenkin enemmänkin alemman sosiaaliluokan nousukasperheet, jotka ovat vähemmän koulutettuja tai sukunsa ensimmäistä jollain tavalla kouluttautunutta aineista. Useimmiten kuitenkin ovat matalammin koulutettuja, mutta perinnön tai muun pikavoiton myötä äkkirikastuneita. Sitten halutaan nopeasti päivittää oma elämäntapa sellaiseksi, mitä omassa mielikuvituksessa ajatellaan korkeasti koulutettujan ja omalla työllään ja osaamisellaan korkean elintason hankkineiden elämän olevan. Omassa perheessä ja tuttavapiirissä ja suvussa on lähinnä vain hyvin korkeasti koulutettuja ja varakkaita ihmisiä. Kuvailemasi vanhempien määräämät harrastukset ja kiellot ym. seikat eivät kuulu asiaan ja lapset ovat hyvin kasvatettuja ja muut huomioon ottavia, kavereiksikin kelpaavat kaikkien taustojen lapset aivan yhtä lailla ketään syrjimättä. Jutun kuvaamat oikut kuuluvat enemmän elämänkoulun käyneiden tosielämän Hyacint Bucketien elämäntyyliin.

Onko perheesi mahdollisesti suomenruotsalainen?

Jos ap olisi todellinen, hän tietäisi, että farkkumerkki on Levi's, ei Lewis. 

Jotkut pitävät kiinni lapsistaan aikuisuuteen asti ja vaativat heiltä mahdottomia jatkuvasti. Pakottavat, jos ei muuten tapahdu. Epäinhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa jo mieltä painava asia. Kavereina ei saanut olla prole -perheiden lapsia, piti istua sievästi pitkillä illallisilla aikuisten seurassa, piti harrastaa kahden instrumentin soittamista, urheilujoullueisiin ei ollut asiaa, koulutusta arvostettiin eikä tullut kuuloonkaan, etten olisi mennyt lukioon, aina vertailtiin muihin, kuinka "ovat fiksujen perheiden lapsia, kun soittavat huilua ja pianoa, ovat kirjoittaneet L:n paperit, opiskekevat yliopistossa, ja xxxx meni naimisiin kemian tohtorin kanssa, xxx oli illallisella xxx suvun luona". Annettiin ymmärtää että muut ovat hyviä kun ovat tietynlaisia, harrastavat tiettyjä asioita ja minunkin kuuluu tehdä niin, jotta olisin "fiksun perheen lapsi". Ihmisiä arvostettiin sen mukaan, mitä tekevät työkseen, mitä sukua ovat ja mikä on koulutus. Merkitystä ei ollut ihmisten luonteella, vaan edellä mainituilla ulkoisilla tekijöillä. Vähävaraisuutta ei ymmärretty, ihmeteltiin luokallani olevia lapsia, jotka on "huonosti puettu", eli ehkä rikkinäisiä tai liian pieniä vaatteita. Äidilleni ei tullut mieleenkään, että ehkä vanhemmilla ei ole rahaa edes ruokaan, niin lapsilla ei siksi ole Lewiksiä jalassa. Lukiossa oli pakko pitää pitkää villakangastakkia, koska vyötärömittaiset toppatakit olivat alemnan yhteiskuntaluokan vaatteita.

Yritän päästä tuosta kaikesta eroon. Puen lapseni todella puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin, kun on iskostunut ajatus, että ihmisiä arvioidaan vaatteiden perusteella. Haluan pois ajatuksen, että minun pitää olla fiksumpi, sivistyneempi ja kultturellimpi, kuin muut. Tuntuu hirveältä, miten lapsuuden opit on aivopesty mieleeni ja kuinka vaikea niistä on päästä eroon.

Kohtalotovereita?

Vähän kuulostaa tekaistulta jutulta, vaikka ainahan sitä yksittäisiä poikkeuksia joka asiaan mahtuu. Jos oikeasti jossain perheissä tuollaista esiintyy, niin kyseessä on yleensä kuitenkin enemmänkin alemman sosiaaliluokan nousukasperheet, jotka ovat vähemmän koulutettuja tai sukunsa ensimmäistä jollain tavalla kouluttautunutta aineista. Useimmiten kuitenkin ovat matalammin koulutettuja, mutta perinnön tai muun pikavoiton myötä äkkirikastuneita. Sitten halutaan nopeasti päivittää oma elämäntapa sellaiseksi, mitä omassa mielikuvituksessa ajatellaan korkeasti koulutettujan ja omalla työllään ja osaamisellaan korkean elintason hankkineiden elämän olevan. Omassa perheessä ja tuttavapiirissä ja suvussa on lähinnä vain hyvin korkeasti koulutettuja ja varakkaita ihmisiä. Kuvailemasi vanhempien määräämät harrastukset ja kiellot ym. seikat eivät kuulu asiaan ja lapset ovat hyvin kasvatettuja ja muut huomioon ottavia, kavereiksikin kelpaavat kaikkien taustojen lapset aivan yhtä lailla ketään syrjimättä. Jutun kuvaamat oikut kuuluvat enemmän elämänkoulun käyneiden tosielämän Hyacint Bucketien elämäntyyliin.

Kyllä, vanhempani ovat sukujensa ensimmäiset korkeasti koulutetut, itse ovat duunariperheistä, sosiaalidemokraattitaustaisia. Tosiaan tuntuu että ovat ns. pyrkyreitä, ainoa oikea puolue Kokoomus, sosialidemokraatit olivat suuri naurun kohde ja halveksunnan aihe. Jossain vaiheessa he jättivät vanhojen ystäviensä seuran ja pääsivät ns. "piireihin". Siitä lähti tuo jonkun osuvasti sanlma Hyacinth Bukee -mainen tyyli. Todella ahdistavaa oli elää siinä ilmapiirissä ja yrittää olla "rnemmän kuin mitä oli".

Ja joku sanoi, että kirjoitustyylistäni näkee, etten ole korkeasti koulutettu. En jaksa enää esittää "sivistynyttä fiksun perheen tytärtä". Ja jos joku ei usko tätä todeksi, niin ei haittaa. Itse tiedän, mikä on totta ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

Suurin osa tuntemistani korkeasti koulutetuista on rasisteja. Täsysin sama arvomaailma kuin Trumpilla.

Tarkennetaan niin, että kaikenlaisten humanististen huuhaa-alojen akateemisen (puhun teistä, "sukupuolentutkijat" ym.) ovat innokkaasti siirtämässä kaikki kehitysmaalaiset elämään länsimaisten veronmaksajien siivellä eivätkä näe asiassa pienintäkään ongelmaa. Hyvin avoimesti muukalaisvastaiset ja perusteettomasti aidosti rasistiset ihmiset taas tahtovat olla enimmäkseen matalasti koulutettuja tai elämänkoululaisia. Sen sijaan ne akateemiset, jotka ovat oikeasti kovien tieteiden alojen päteviä tutkijoita näkevät kyllä nykyisen maahanmuuttotouhun ongelmat, riskit ja todennäköisen lopputuloksen. Suomessa ja muissa länsimaissa vallitsevan ilmapiirin takia asiasta ei kuitenkaan voi keskustella avoimesti ja esittää edes hyvin tutkimuksella perustelua asiallista kritiikkiä, koska silloin saa rasistin leiman. Siksi suurin osa näistä ihmisistä uskaltaa keskustella asioista vain suljettujen ovien takana keskenään, mutta joutuu vaikenemaan julkisuudessa ja seuraamaan sivusta kun Titanic ajaa koko ajan kiihdyttäen jäävuorta kohti.

Mulla kanssa isä palvoo pelkkiä titteleitä ja on aina vaatinut hyviä suorituksia lapsilta. En ole kokenut itseäni rakastetuksi, olen ollut vain " kilpahevonen" jolla pitää kerskua. Onneksi äiti on rento tyyppi eikä lainkaan tärkeilijä. Omasta perheestä toivon sivistynyttä junttiperhettä. Missä lapsille esitellään monenlaisia asioita, mutta voidaan olla omia itsejä.

AP, ei täällä saa sanoa olevansa paremmasta perheestä, se aiheuttaa muille epämääräisiä kaunan tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa jo mieltä painava asia. Kavereina ei saanut olla prole -perheiden lapsia, piti istua sievästi pitkillä illallisilla aikuisten seurassa, piti harrastaa kahden instrumentin soittamista, urheilujoullueisiin ei ollut asiaa, koulutusta arvostettiin eikä tullut kuuloonkaan, etten olisi mennyt lukioon, aina vertailtiin muihin, kuinka "ovat fiksujen perheiden lapsia, kun soittavat huilua ja pianoa, ovat kirjoittaneet L:n paperit, opiskekevat yliopistossa, ja xxxx meni naimisiin kemian tohtorin kanssa, xxx oli illallisella xxx suvun luona". Annettiin ymmärtää että muut ovat hyviä kun ovat tietynlaisia, harrastavat tiettyjä asioita ja minunkin kuuluu tehdä niin, jotta olisin "fiksun perheen lapsi". Ihmisiä arvostettiin sen mukaan, mitä tekevät työkseen, mitä sukua ovat ja mikä on koulutus. Merkitystä ei ollut ihmisten luonteella, vaan edellä mainituilla ulkoisilla tekijöillä. Vähävaraisuutta ei ymmärretty, ihmeteltiin luokallani olevia lapsia, jotka on "huonosti puettu", eli ehkä rikkinäisiä tai liian pieniä vaatteita. Äidilleni ei tullut mieleenkään, että ehkä vanhemmilla ei ole rahaa edes ruokaan, niin lapsilla ei siksi ole Lewiksiä jalassa. Lukiossa oli pakko pitää pitkää villakangastakkia, koska vyötärömittaiset toppatakit olivat alemnan yhteiskuntaluokan vaatteita.

Yritän päästä tuosta kaikesta eroon. Puen lapseni todella puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin, kun on iskostunut ajatus, että ihmisiä arvioidaan vaatteiden perusteella. Haluan pois ajatuksen, että minun pitää olla fiksumpi, sivistyneempi ja kultturellimpi, kuin muut. Tuntuu hirveältä, miten lapsuuden opit on aivopesty mieleeni ja kuinka vaikea niistä on päästä eroon.

Kohtalotovereita?

Otsikossasi  on aivan liian pitkä teksti enkä  jaksanut lukea enää muuta sepustustasi. Opettele tiivistämään otsikko.

Minulla oli sekä villakangastakki että vyötärömallinen untuvatakki.

Olisi mielenkiintoista kuulla vanhempiesi ajatukset kirjoituksestasi, jos tämän ketjun heille näyttäisit.

Vähän sama. Olen kuitenkin itse näin komekymppisenä arvoiltani ja asenteiltani melkeinpä täysin vastakkainen nykyään. Olen myös tajunnut, että osittain kyseessä on ollut myös ikäkausi. Siis 50- ja 60- luvulla, jolloin omat vanhempani viettivät lapsuuttaan niin tärkeää oli ylläpitää kulisseja, ja pelkona oli mitä muut ajattelee.

Lisäksi suvussa on myös korkeasti koukutettuja ja uskonnollisia, jotka ovat kuitenkin kaikista suvaitsemattomampia.

Itselläni nykyään särähtää korvaan, jos kuulen arvostelua liittyen jonkun toisen elämäntyyliin tai mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Itselläni on porvarillinen ja vanhoillinen kasvatus, tosin emme olleet rikkaita. Samaa jatkaa siskoni, joka arvostelee mielellään maahanmuuttajiamutiaisiksi ja muita vähempiarvoisia mustavalkoisin patavanhoillisin asentein. Itse olen täysin päinvastainen arvomaailmaltani.

Tämä on aika harvinaista. Yleensä korkeasti koulutetut eivät puhu mitään muukalaisvastausia juttuja, se on enemmän huonosti koulutettujen heiniä.

Suurin osa tuntemistani korkeasti koulutetuista on rasisteja. Täsysin sama arvomaailma kuin Trumpilla.

Sama kokemus. Etenkin kauppatieteilijät ja DI:t. Toki hyväksyvät ulkomaalaiset ystävät, jotka opiskelevat tai tekevät uraa. Muuten kyllä nauravat eniten mam#jutuille.

Ap:n aloitusta en oikeastaan tunnista. Tai siis itsekin arvostan harrastuksia ja siistiä ulkonäköä, mutta lapsemme saavat toki itse valita seuransa, enkä arvostele muita ammatin tms perusteella.

Harmi kun eivät osanneet opettaa lapselleen edes kirjoittamisen alkeita.  Kuten esimerkiksi: Kuinka kirjoitetaan otsikko.