Tunkeileva työyhteisö

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siltä ihmiseltä itseltään kysyä, mikä on hätänä eikä juoruilla selän takana?

Mua ainakin empaattisena ja analyyttisenä ihmisenä kiinnostaa muiden elämä. Sitten on tietty eri asia, jos joku on ilkeä ja käyttää henkilökohtaisia tietoja ilkeilyyn. Olen kuitenkin itse avoin ja puhun henkilökohtaisista asioistani. Toivon, että muut jakaisivat myös asioitaan kanssani. En juorua eteenpäin. Mielestäni ihmiset, jotka ovat vain asiallisia, ovat tylsiä ja kylmiä. 

Jaan ihmisten kanssa asioitani ja elämääni, en kuitenkaan tarvitse työyhteisöä puimaan ja analysoimaan mitä minun kannattaisi milloinkin tehdä ja mitä mikäkin sanomani tarkoittaa. Jos näytän väsyneeltä aamulla, tarkoittaa se sitä, että on aamu ja tarvitsen kahvia, ei sitä että minulla olisi automaattisesti jokin iso ongelma. Jos en halua aina antaa yksityiskohtaista selontekoa viikonlopun suunnitelmista, se tarkoittaa, että en vaan halua/jaksa sitä tehdä tai sitten minulla on siihen jokin muu järkevä selitys. Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että minulla täytyy olla jokin ongelma mitä voidaan pohtia seuraavat kaksi viikkoa, kunnes saadaan joku toinen jauhettava asia. Onko minulla siis velvollisuus kertoa kaikki asiani ja jos on, miksi? Siksikö, että töissämme työskentelee kaltaisiasi empaattisia ja analyyttisiä ihmisiä, jotka haluavat analysoida muita jatkuvasti? Entäs jos minä en halua olla analyysisi kohde, enkä ainakaan nyt tarvitse empatiaa, elämäni on ihan mallillaan.

Ja tämä on ihan todellinen tilanne ja ongelma, vaikka varmasti kuulostaa ihan älyttömälle ja nyt kun sen kirjoitan itse tähän alan itsekin tajuta miten painostava ilmapiiri töissämme vallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällä hetkellä suorittamassa opintoihin kuuluvaa harjoittelua paikassa, jossa tauoille täytyy mennä aina kimpassa vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Sitten on pakko kuunnella yhden todella katkeran ja kateellisen ihmisen juttuja kaikki tauot. Ensimmäisenä päivänä musta tuntu, että olisin ollut josssakin poliisikuulustelussa, sillä niin hyökkäävästi minua haastateltiin.

Siis siltä minustakin tuntuu! Yllättäviä kysymyksiä, yllättävissä tilanteissa. Siksi olenkin alkanut epäillä, ettei hänen elämänsä ole ihan niin upeaa kuin antaa ymmärtää ja kotona asiat eivät taida olla ihan mallillaan. Olisi äärimmäisen vaikeaa yrittää auttaa häntä tässä asiassa, joten olen vaan alkanut mennä mukana myöntelyssä ja yritän vaan vähentää omasta elämästä kertomista.

HSEn adonis kirjoitti:

Naisvaltainen paikka selvästi..

Olen insinööritoimistossa ainoa nainen. Meillä on tuollaista. Mä selaan tauoilla puhelinta tai luen lehtiä, osoittaen näin, ettei kiinnosta. Mun pomo on pahin juoruilija, jonka tunnen. Ihan miehinen mies on.

Viikkiläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tällä hetkellä suorittamassa opintoihin kuuluvaa harjoittelua paikassa, jossa tauoille täytyy mennä aina kimpassa vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Sitten on pakko kuunnella yhden todella katkeran ja kateellisen ihmisen juttuja kaikki tauot. Ensimmäisenä päivänä musta tuntu, että olisin ollut josssakin poliisikuulustelussa, sillä niin hyökkäävästi minua haastateltiin.

Siis siltä minustakin tuntuu! Yllättäviä kysymyksiä, yllättävissä tilanteissa. Siksi olenkin alkanut epäillä, ettei hänen elämänsä ole ihan niin upeaa kuin antaa ymmärtää ja kotona asiat eivät taida olla ihan mallillaan. Olisi äärimmäisen vaikeaa yrittää auttaa häntä tässä asiassa, joten olen vaan alkanut mennä mukana myöntelyssä ja yritän vaan vähentää omasta elämästä kertomista.

Mä olen kanssa miettinyt, että tämä ihminen on jotenkin pettynyt elämäänsä, koska hänen täytyy jatkuvasti arvostella muita. Varmaan pääsee helpommalla kun vaan kuuntelee ja sanoo jotakin ympäripyöreää. Niin mä ajattelin tästä eteenpäin toimia.

Sanot vain jotain typerää kunnes ne lakkaa kyselemästä.

Minä olen opetellut tyylin, että avoimesti lärpätän elämästäni näille juoruilijoille. Sellaisia pikkuarkoja asioita muka luottamuksellisesti. Ihastuvat tähän ja luulevat tietävänsä minun elämästä kaiken.

Oikeasti jos alkavat miettimään, niin saattavat huomata, että eivät oikeasti tiedä minun elämästä mitään. Mutta kun tarpeeksi silmät pyöreänä uskoutuu omista asioista, niin se riittää näille vallan mainiosti.

- on tämä parisuhde joskus vaikeaa, pelkkää kriisistä kriisiin menoa. Nyt on keski-iän kriisiä meneillään. Mitenhän tässä käy, kun lapset muuttaa pois (oikeasti parisuhde menee ihan hyvin, mutta juoruaja hämääntyy tällaisesta avautumisesta niin paljon, että sille riittää pariksi viikoksi ihmettelemistä)

-Mullakin on ollut joskus tosi pahoja masennuskausia. Ihan hirveen vaikeeta välillä, mutta aikuisena naisena sitä on kasvanut voimakkaaksi ja kasvattanut kuorta, niin enää mikään ei mene niin ihon alle (eli käytät näitä peruskliseitä ja pyörittelet ympäripyöreästi ja siunailet, niin juoruajalle tulee tunne,että häneen luotetaan erityisen paljon ja hän on taas saanut jotain tärkeää tietoa sinusta, vaikka ei oikeasti ole saanut tietää sinusta mitään)

Tälla lailla niiden kanssa pärjää ja saa pitää oman yksityisyyden omanaan. Muka uskoutuu, niin juoruajakin alkaa uskoutumaan ja kohta huomaat, että sinun ei tarvitse puhua mistään, kun juoruaja itse kertoo koko elämäntarinaansa