Säälitkö raskaana olevia, varsinkin esikoistaan odottavia, jotka täpinöissään höpöttävät vauvajuttuja?
Tekeekö koskaan mieli sanoa, että odotapas vaan, et tiedä mikä sinua odottaa?
Kommentit (35)
Musta on vain ja ainoastaan ihanaa, että mulla on kaksi lasta. En patistele muita lapsia tekemään, enkä valita " tilastani" koskaan.
Välillä tuntuu, että ihmiset odottavat lasten tuovan jotain ihmeellistä heidän elämäänsä. Mutta totuushan on, että laspet tuovat paljon työtä, huolta, ajanmenoa, kiukkua, huutoa ties mitä. Ja se mikä niissä lapsiss aon ihanaa, täytyy itse niihin istuttaa (kohtelemalla heitä kuitenkin oikein ja rakastaen). Koska mikäpä on ihanampaa, kuin hetkeä aiemmin kiukunnut lapsi, joka tulee sanomaan rakastavansa äitiä...
Mutta siis se lasten tuoma ihanuus ja ilo, se pitää nähdä kaikessa pienessä. Siinä elämässä, mitä lasten kanssa elää.
Vierailija:
Vierailija:Ja nyt kun vauhtiin pääsin: Miksi koko ajan toitotatte lapsettomille sitä miten he eivät voi tietää oikeesta elämästä mitään kun heillä ei ole lapsia, ja miten heidän elämänsä on tyhjää, mutta sitten jos he kuitenkin päättävät hankkia lapsen niin säälitte heitä!?
Tätä minäkin ihmettelen. Ystäväni, vannoutunut lapseton, saa kuulla näitä perheellisten paasaamisia tämän tästä. Mutta annas olla jos hän tulisi raskaaksi, sitten saisi varmaan kuulla pilanneensa elämänsä.
Ovatko vauvahelvetissä elävät kateellisia lapsettomille, vai mihin tämä ristiriitaisuus perustuu?
se kuuluu asiaan. miksi pilata toisen onnea?
Vierailija:
tällöin toivon ettei hänen tyttö ole yhtä kova puklimaan kuin meidän;)Kyllähän se joskus käy mielessä, että tietäisit vain, mutta muistaahan sen kuinka tohkuna itsekkin oli, joten suotakoon ne pilvilinnat kaikille!!!
en sääli, olen onnellinen kun saavat kokea tämän onnen ja autuuden
Hymistellä saatan jos joku oikein kovin pilvilinnoissaan leijailee.. Kyllä se sieltä alas tulee vielä rytinällä ;D
Lapset on ainakin mulle elämän ihanin ja tärkein asia. Tottakai sitä välillä väsyy, eikä kaikki ehkä mene suunnitelmien mukaan. Mutta siltikin tuppaa itsellekin tulemaan vauvakuume, kun joku tuttu odottaa tai viimeistään sitten kun sillä äidillä on ihana pieni tuhiseva nyytti kainalossa...
Silloin voisin sääliä jos äiti ei olisi onnellinen ollenkaan tai ei välittäisi itsestään tai tulevasta vauvastaan. Niille hymistelen joilla ei vielä lapsia ole ja jakelevat neuvojaan kuinka niitä lapsia pitäisi kasvattaa. T. 3 lapsen äiti.
Kyllä se vauvan odotus on niin ihanaa että suokoon hössöttäminen kaikille, niin esikoistaan kuin kuopustaan odottaville. Ja ihanaa se on sittenkin kun vauva syntyy, miksi pitäisi tulevia äitejä pelotella? Sitä paitsi tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, tyhmää on se jos ei kysy jos joku asia mieltä askarruttaa.
Raskausaikana ärsytti kaikista eniten ne kaikki " odotahan vaan" tyypit jotka povasivat kaikkea mahdollista kurjaa; miten raskausaika on p:seestä ja loppuviikot etenkin ja synnytys kamalaa ja vauvan kanssa se vasta onkin hirveetä ja sitten lopulta lähtee tukka. Kaikki on ollut paljon helpompaa kun mitä oletin. Nyt jankutetaan sitä että odotahan vaan kun se lähtee liikkeelle ja ties mitä.
Jatkossa aion olla tosi positiivinen kun tapaan esikoistaan odottavia sillä heitä pelotellaan ihan liikaa.
Mikään ei ollut niin ikävää kuin se pirujen maalaaminen seinille. Itse oli onnen kukkuloilla ja jotkut kehtasivat kertoa vain kaikesta negatiivisesta. Kyllä ärsytti, melkein itkuhan siinä pääsi. Kyllä raskaudesta ja vauvaunelmista saa nauttia täysillä! Ikinä en tee sitä virhettä itse, että yritän torpetoida toisen onnea.
Esikoisen odottaminen on ihanaa aikaa. Kai silloin saa vähän hössöttää.
Voi olla tietysti, että yllätyn siksi, että olen odottanut paljon pahempaa. Kaikilla kun ei ole aina yltiöonnellisia kuvitelmia tulevaisuudesta, joitain meistä on ehtinyt elämä aika rankastikin koulia jo ennen lapsien saamista.
T: esikoisen odottaja
Minusta he ovat suloisia, huvittavia ja paijaan heitä mielessäni päähän.
Oletko ap ajatellut, että juuri heillä kaikki saattaakin mennä todella hyvin?
Tarkoitin lähinnä vitsillä ja saapahan ainakin vaihtaa tiheään.....
Ittee harmitti kun monet ihanat vaatteet meni pilalle tosi lyhen ajan päästä ja tästä syystä olenkin ajatellut, että ehkä toisen kanssa teen jotain juttuja toisin...
3-v ja 8kk ikäiset, ja moloempien vauva-aika on ollut helppoa ja ihanaa. En ole koskaan ollut väsynyt ja lapset ovat mitä mahtavimpia tyyppejä, hassuja ja huumorintajuisia.
Olen siis onnellisessa asemassa, ja toivoisin useampien kokevan lasten kanssa elämisen tällaisena, ihan niistä ensipäivistä lähtien.
Niin ja mä yritän aina taas sanoa kaikille, että muistaisivat myös sen, että kyllä se voi ihan vaan hienostikin mennä. Nykyään kun tuntuu olevan vallalla just tollanen pelottelu kaiken suhteen.