Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaksi miestä 43v. ja 46v. olla pari tuntia keskenään mökillä?
22.06.2018 |
Juu siis kysymys otsikossa. Kaupassa pitäisi käydä, mutta miehet eivät halua lähteä mukaan. Haluaisivat jäädä mökille.
Mietittiin kälyn kanssa, että uskaltaisiko ne jättää. Lähin paikkakunta kauppoineen on n. 20 km päässä.
Veljekset ovat ikäisekseen ihan fiksuja ja järkeviä. Vähän ovat krapulaisia, mutta eivät paljon. Mökki on järven rannalla eli vesi on tuossa lähellä.
Mitä luulette.
Kommentit (467)
KAKSOISSTANDARDIT kirjoitti:
Jos naisista tehtäisiin vastaava ketju, se poistettaisiin.
Höpsis. Huomenna me naiset teemme itse tällaisen ketjun meistä naisista ja tervetuloa lueskelemaan ja toteamaan, kuinka mahtavaa itseironiaa ja sarkasmia löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua säälittää naapurin mies Marko 45v. Vaimo ei yhtään välitä ja Marko on ihan heitteillä. Marko olis sitten koko ajan tulossa meille mun miehen kanssa nikkaroimaan ja juomaan kaljaa.
Marko tulee heti töiden jälkeen meille mieheni kanssa ja juovat välikaljat, jotka olen varannut jääkaappiin. Kun tulen töistä teen ruokaa ja kutsun miehen syömään. Marko katsoo vierestä niin nälissään, että on pakko pyytää syömään.
Kotiin Marko lähtee vasta kun tiukasti sanon. Kun kysyn, että eikö vaimo kaipaa jo kotiin, niin ei kuulema kaipaa, saa olla meillä niin pitkään kun haluaa. Viikkonloppuaamuina Marko tulee soittelemaan ovikelloa heti viimeistään klo 10.
Marko haluaisi lähteä aina viikonloppuna meidän kanssa kaupoille, koska mun mies pääsee usein Motonettiin ja Clas Ohlsonille samalla kun käyn Prismassa. Onhan se tietty kiva kun mun mies viihtyy Markon kanssa niin hyvin ja heillä on nikkarointiseuraa toisistaan, mutta en aina jaksais.
Kauhean surullista tollanen kun miehistä ei välitetä. Olen yrittänyt olla vähän niinku varavaimo Markolle ja tarjota turvallisen avioliiton mallia hänelle.
Redtube pyörimään ja kossua ni ovat ihan turvassa!
Otatte sitten kaikki teräaseet mukaan!
Hankin kasvattajalta edellisvuonna ensimmäisen humanistimieheni. Aikaisemmin minulla on ollut lähinnä insinööri- ja rakennusmiehiä. Olin alkuun vähän skeptinen, mutta on pakko sanoa, että en ole katunut päivääkään. Humanistimies on leikkisä, nokkela ja erinomainen seuramies. Edelliset mieheni ovat olleet hyviä työmiehiä, mutta muuten niistä ei juurikaan ollut iloa. Kannattaa rohkeasti kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jättäisi. Miestä ei pidä hankkia, jos ei hänestä kanna elinikäistä vastuuta. Muuten on miehelle hankittava uusi koti, mikä voi olla vaikeaa eikä mies ehkä sopeudu. Riittävä ulkoiluttaminen on myös erittäin tärkeää, tietenkin kiinnipidettynä.
Älä ota kesämiestä!
Vierailija kirjoitti:
Itse en jättäisi. Miestä ei pidä hankkia, jos ei hänestä kanna elinikäistä vastuuta. Muuten on miehelle hankittava uusi koti, mikä voi olla vaikeaa eikä mies ehkä sopeudu. Riittävä ulkoiluttaminen on myös erittäin tärkeää, tietenkin kiinnipidettynä.
Älä ota kesämiestä!
Onhan tässä menty paljon eteenpäin ja valistus on purrut, muistan lapsuudessani kun oli ihan tavallista, että lapset lähtivät äidin kanssa vaikka kaupoille ja isä jäi yksin mökille, oli ihan lupa mennä naapurin miehen kanssa vaikka verkoille (pelastusliivit toki päällä) ja jopa leikata nurmikkoa. Miehet olivat jotenkin pärjäävämpiä ennen, mutta toki tapaturmiakin sattui varmaan enemmän.
Oma täytti viime vuonna 50 ja ollaan nyt tänä kesänä alettu harjoitella tuota yksinoloa, mietin että odotinko kuitenkin liian pitkään, oppineeko tuo enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jättäisi. Miestä ei pidä hankkia, jos ei hänestä kanna elinikäistä vastuuta. Muuten on miehelle hankittava uusi koti, mikä voi olla vaikeaa eikä mies ehkä sopeudu. Riittävä ulkoiluttaminen on myös erittäin tärkeää, tietenkin kiinnipidettynä.
Älä ota kesämiestä!
Onhan tässä menty paljon eteenpäin ja valistus on purrut, muistan lapsuudessani kun oli ihan tavallista, että lapset lähtivät äidin kanssa vaikka kaupoille ja isä jäi yksin mökille, oli ihan lupa mennä naapurin miehen kanssa vaikka verkoille (pelastusliivit toki päällä) ja jopa leikata nurmikkoa. Miehet olivat jotenkin pärjäävämpiä ennen, mutta toki tapaturmiakin sattui varmaan enemmän.
Oma täytti viime vuonna 50 ja ollaan nyt tänä kesänä alettu harjoitella tuota yksinoloa, mietin että odotinko kuitenkin liian pitkään, oppineeko tuo enää?
Todennäköisesti ei. Eroahdistusta pukkaa ja tulee vielä elinikäinen trauma hylkäämisestä.
Kauheaa edes ajatella miestä yksin ruohonleikkurin kanssa. Se on lähete suoraan kirran polille. 😫
Ap, kerro miten meni?!
Huolestuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua lukiessani toivoisin olevani mies, kyllä näistä paistaa läpi vaan sellaisen huumorintajuisen naisen rakkaus välillä vähän hölmöjä miehiä kohtaan :D
T. Nainen
Näin sinkkunaisena tein jo varhain päätöksen siitä, että en voi olla miehestä vastuussa 24/7 ja se huoli kalvaisi kuitenkin koko ajan.
Nyt tuntuu, että saattaisin olla valmis ottamaan miehen, mutta hänen pitäisi olla hyvin koulutettu ja sisäsiisti, sekä tottunut myös viettämään aikaa yksin ilman valvontaa. Se saattaa olla liikaa vaadittu.
Entä jos mies karkaa, eksyy ja jää petojen saaliiksi? En tarkoita tässä ns. puumia, koska he varmasti osaisivat pitää miehestä huolen. ❤
Siltikin. Miten selvitä siitä, jos jätän miehen yksin käydessäni lähikaupassa ja hän sillä välin satuttaa itsensä tai kaverinsa lyö häntä vaikka legolla päähän.
En ota näitä asioita kevyesti, olenhan ammatiltani LTO. Miesten pedagogiikka on minulle hyvin tuttua. Silti parhaimmatkaan keinot eivät aina riitä ja mies itkee lohduttomasti ikäväänsä. Ihan siinä sydän särkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä täytyy todeta, että oikein hauska ketju:) Vaan auta armias, jos tekisi vastaavan ketjun naisista, eli että voiko kahta naista jättää hetkeksi keskenään, niin tuloksena olisi apokalyptisiin mittasuhteisiin yltävä lynkkaus:)
Kokeile. Tee älykäs ja hauska aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää naapurin mies Marko 45v. Vaimo ei yhtään välitä ja Marko on ihan heitteillä. Marko olis sitten koko ajan tulossa meille mun miehen kanssa nikkaroimaan ja juomaan kaljaa.
Marko tulee heti töiden jälkeen meille mieheni kanssa ja juovat välikaljat, jotka olen varannut jääkaappiin. Kun tulen töistä teen ruokaa ja kutsun miehen syömään. Marko katsoo vierestä niin nälissään, että on pakko pyytää syömään.
Kotiin Marko lähtee vasta kun tiukasti sanon. Kun kysyn, että eikö vaimo kaipaa jo kotiin, niin ei kuulema kaipaa, saa olla meillä niin pitkään kun haluaa. Viikkonloppuaamuina Marko tulee soittelemaan ovikelloa heti viimeistään klo 10.
Marko haluaisi lähteä aina viikonloppuna meidän kanssa kaupoille, koska mun mies pääsee usein Motonettiin ja Clas Ohlsonille samalla kun käyn Prismassa. Onhan se tietty kiva kun mun mies viihtyy Markon kanssa niin hyvin ja heillä on nikkarointiseuraa toisistaan, mutta en aina jaksais.
Kauhean surullista tollanen kun miehistä ei välitetä. Olen yrittänyt olla vähän niinku varavaimo Markolle ja tarjota turvallisen avioliiton mallia hänelle.
Luin tämän ääneen aamun ratoksi miehelleni kun tyrskin naurun kourissa niin lujaa. Armas puolisoni meinasi pudota tuolilta etenkin nikkaroinnin ja Motonettiin pääsemisen vuoksi.
Kyllä, mieheni nimi on Marko. Olen pahoillani, yritän tästä edes kovemmin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää naapurin mies Marko 45v. Vaimo ei yhtään välitä ja Marko on ihan heitteillä. Marko olis sitten koko ajan tulossa meille mun miehen kanssa nikkaroimaan ja juomaan kaljaa.
Marko tulee heti töiden jälkeen meille mieheni kanssa ja juovat välikaljat, jotka olen varannut jääkaappiin. Kun tulen töistä teen ruokaa ja kutsun miehen syömään. Marko katsoo vierestä niin nälissään, että on pakko pyytää syömään.
Kotiin Marko lähtee vasta kun tiukasti sanon. Kun kysyn, että eikö vaimo kaipaa jo kotiin, niin ei kuulema kaipaa, saa olla meillä niin pitkään kun haluaa. Viikkonloppuaamuina Marko tulee soittelemaan ovikelloa heti viimeistään klo 10.
Marko haluaisi lähteä aina viikonloppuna meidän kanssa kaupoille, koska mun mies pääsee usein Motonettiin ja Clas Ohlsonille samalla kun käyn Prismassa. Onhan se tietty kiva kun mun mies viihtyy Markon kanssa niin hyvin ja heillä on nikkarointiseuraa toisistaan, mutta en aina jaksais.
Kauhean surullista tollanen kun miehistä ei välitetä. Olen yrittänyt olla vähän niinku varavaimo Markolle ja tarjota turvallisen avioliiton mallia hänelle.
Luin tämän ääneen aamun ratoksi miehelleni kun tyrskin naurun kourissa niin lujaa. Armas puolisoni meinasi pudota tuolilta etenkin nikkaroinnin ja Motonettiin pääsemisen vuoksi.
Kyllä, mieheni nimi on Marko. Olen pahoillani, yritän tästä edes kovemmin :D
Noni. Nyt se kinuaa tuolla sohvalla viikkorahaa. "Anna nyt sen verran ees että pääsen Penan kanssa sinne Motonettiin. Pena aina saa vähän rahaa. Ja kaljaa."
Kuolen.
Vierailija kirjoitti:
Näin sinkkunaisena tein jo varhain päätöksen siitä, että en voi olla miehestä vastuussa 24/7 ja se huoli kalvaisi kuitenkin koko ajan.
Nyt tuntuu, että saattaisin olla valmis ottamaan miehen, mutta hänen pitäisi olla hyvin koulutettu ja sisäsiisti, sekä tottunut myös viettämään aikaa yksin ilman valvontaa. Se saattaa olla liikaa vaadittu.
Entä jos mies karkaa, eksyy ja jää petojen saaliiksi? En tarkoita tässä ns. puumia, koska he varmasti osaisivat pitää miehestä huolen. ❤
Siltikin. Miten selvitä siitä, jos jätän miehen yksin käydessäni lähikaupassa ja hän sillä välin satuttaa itsensä tai kaverinsa lyö häntä vaikka legolla päähän.
En ota näitä asioita kevyesti, olenhan ammatiltani LTO. Miesten pedagogiikka on minulle hyvin tuttua. Silti parhaimmatkaan keinot eivät aina riitä ja mies itkee lohduttomasti ikäväänsä. Ihan siinä sydän särkyy.
Kuulostat ihan hyvältä vaimolta, varmasti kaikki menee hyvin jos jaksat nähdä vaivaa. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, meinaan kirjoituksestasi päätellen olet henkisesti jo hyvin valmistautunut miehen ottamiseen.
Minä jouduin luopumaan miehistä, neljännen misun jälkeen. Tässä ketjussa on kyllä ollut niin hyviä vinkkejä, että taas heräsi kiinnostus kokeilla. Olen ollut niin sokea, tein varmaan jokaisen virheen joita tässä keskustelussa on varoiteltu ja mieheni on ollut aivan heitteillä. Loppu onkin historiaa.
Toisaalta oloni on huomattavasti keventynyt, kun voin keskittyä vain itsestäni huolehtimiseen. Ehkä vielä joskus myöhemmin vanhempana ja viisaampana otan itselleni taas miehen.
Enemmän riski kuin mahdollisuus. Miehet on kuin koiranpennut, koskaan ei tiedä, mitä ne keksii 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sinkkunaisena tein jo varhain päätöksen siitä, että en voi olla miehestä vastuussa 24/7 ja se huoli kalvaisi kuitenkin koko ajan.
Nyt tuntuu, että saattaisin olla valmis ottamaan miehen, mutta hänen pitäisi olla hyvin koulutettu ja sisäsiisti, sekä tottunut myös viettämään aikaa yksin ilman valvontaa. Se saattaa olla liikaa vaadittu.
Entä jos mies karkaa, eksyy ja jää petojen saaliiksi? En tarkoita tässä ns. puumia, koska he varmasti osaisivat pitää miehestä huolen. ❤
Siltikin. Miten selvitä siitä, jos jätän miehen yksin käydessäni lähikaupassa ja hän sillä välin satuttaa itsensä tai kaverinsa lyö häntä vaikka legolla päähän.
En ota näitä asioita kevyesti, olenhan ammatiltani LTO. Miesten pedagogiikka on minulle hyvin tuttua. Silti parhaimmatkaan keinot eivät aina riitä ja mies itkee lohduttomasti ikäväänsä. Ihan siinä sydän särkyy.
Kuulostat ihan hyvältä vaimolta, varmasti kaikki menee hyvin jos jaksat nähdä vaivaa. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, meinaan kirjoituksestasi päätellen olet henkisesti jo hyvin valmistautunut miehen ottamiseen.
Minä jouduin luopumaan miehistä, neljännen misun jälkeen. Tässä ketjussa on kyllä ollut niin hyviä vinkkejä, että taas heräsi kiinnostus kokeilla. Olen ollut niin sokea, tein varmaan jokaisen virheen joita tässä keskustelussa on varoiteltu ja mieheni on ollut aivan heitteillä. Loppu onkin historiaa.Toisaalta oloni on huomattavasti keventynyt, kun voin keskittyä vain itsestäni huolehtimiseen. Ehkä vielä joskus myöhemmin vanhempana ja viisaampana otan itselleni taas miehen.
Kiitos rohkaisevista sanoista! Ehkä voin olla ensin ystävän miehelle miehenvahtina kauppareissun ajan ja katsoa miten se menee. Mieluiten kesy ja sisäsiisti mies, ja tietenkin soitan heti vaimolle eli ystävälleni ja päivystykseen, jos on pienintäkin aihetta huoleen.
En ole ylihuolehtiva, ainoastaan vastuullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut taas kokevat tämänkin ketjun negatiivisena miehiä kohtaan? Sisältää toki kliseistä parodiaa miehistä piirteistä...
Mutta:
Enemmän taas kyse naisten keskinäisistä karikatyyreistä: äiti, vaimo, lemmikin omistaminen...
Me naiset nauramme meille, teemme pilaa itsestämme. Nauramme hyväntahtoisesti kliselle meistä ja tavoistamme.
Koska sitä tämä on, jälleen hyvä esimerkki siitä miten vihamielisiä suomalaiset naiset ovat miehiä kohtaan.
Ok. Jännä että mun mies nauraa tuossa vieressä kun luen sille parhaita paloja tästä ketjusta, johon itsekin olen aiemmin jo kommentoinut. Ai juu, mutta sillä onkin huumorintajua eikä edes vihaa tai pelkää naisia. Suosittelen sinuakin kokeilemaan.
Miehesi onkin sitten säälittävä nyhverö jonka huumorintaju on ala-asteikäisen tasolla.
Nyt ylläpito voisi tehdä misun tästä miehestä, kai IP osoite näkyy? Ellet itse halua kertoa missä asut, niin tullaan pelastamaan. Näen kyllä ettei sinulla ole kaikki hyvin, mitä mieltä taustalla! :(
Vierailija kirjoitti:
Näin sinkkunaisena tein jo varhain päätöksen siitä, että en voi olla miehestä vastuussa 24/7 ja se huoli kalvaisi kuitenkin koko ajan.
Nyt tuntuu, että saattaisin olla valmis ottamaan miehen, mutta hänen pitäisi olla hyvin koulutettu ja sisäsiisti, sekä tottunut myös viettämään aikaa yksin ilman valvontaa. Se saattaa olla liikaa vaadittu.
Entä jos mies karkaa, eksyy ja jää petojen saaliiksi? En tarkoita tässä ns. puumia, koska he varmasti osaisivat pitää miehestä huolen. ❤
Siltikin. Miten selvitä siitä, jos jätän miehen yksin käydessäni lähikaupassa ja hän sillä välin satuttaa itsensä tai kaverinsa lyö häntä vaikka legolla päähän.
En ota näitä asioita kevyesti, olenhan ammatiltani LTO. Miesten pedagogiikka on minulle hyvin tuttua. Silti parhaimmatkaan keinot eivät aina riitä ja mies itkee lohduttomasti ikäväänsä. Ihan siinä sydän särkyy.
LTO? Tarkoitit varmaan MTO :)
Jos naisista tehtäisiin vastaava ketju, se poistettaisiin.