Turhat riidat parisuhteessa, vertaistukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama esimerkki, ihan yhden viikon ajalta (yhdessä 7kk):

1. Kysyin, lähteekö kävelylle. Lähti. Jossain 3-4km kohdalla alkoi valittamaan hyttysistä ja oli muutenkin selkeästi kyllästynyt. Kysyin että nähdäänkö kotona, koska oltiin oltu sisällä koko päivä ja halusin vielä kävellä.

Herneethän siitä meni nenään, ja juoksi pois.

2. Pääsi eräs päivä myöhään töistä. Oltiin suunniteltu että tulee luokseni kylään, vaikka saapuminen on vasta puolenyön jälkeen. Olen kärsinyt ja jonkun aikaa epätavallisen voimakkaasta väsymyksestä. Hän itse ehdotti viestissä, että jos hän tulisikin vasta aamulla (kummallakin oli vapaapäivä).

Totesin että käyhän se, ja siitähän mies suuttui. Hän haluaa tuntea olevansa haluttu, nyt kuulemma tunsi itsensä samantekeväksi.

3. Nukahdin päikkäreille vahingossa kolmeksi tunniksi. Oli soitellut (puhelimeni usein äänettömällä), ja kun en vastannut niin laittoi viestiin että tahallani jätän vastaamatta.

---

Onko kellään vastaavaa? Miten jaksoitte? Tuliko ero vai paraniko suhde lopulta?

Miten sinä itse vastaat, jos toinen loukkaantuu?

Kahdessa esimerkissä se miten sinä vastaat loukkaa myös toista. Se voi olla pelkkä äänensävy, sinäkin kuulostat dominoivalta -> Sinä vielä haluat kävellä, sinä vielä haluat nukkua, sinulle on yhdentekevää oletteko yhdessä vai ette. Jos olisitte lesboja tai sinä mies ja loukkaantuva osapuoli herkkä nainen niin kaikki ymmärtävät tilannetta.

Ei toista saa aliarvostaa, sinäkin voit olla loukkaava ja kumppani ottaa nokkiinsa ilman että kaikki on HÄNEN vika.

Kuulostat mulkulta kumppanilta, en olisi sinun kanssa.

Tässä ei ole kyse siitä, kuka on nainen, kuka mie, kuka hetero tai lesbo. Itse uskon kompromissiin. Jos olisin ollut k***pää, olisin vaatinut häntä kävelemään kanssani. Ehdotin siis kompromissiä, mistä olisin itse pitänyt vastaavassa tilanteessa.

Minulle ei ole yhdentekevää yhdessäolo, vaan se että kummallakin olisi rento olo toisen seurassa. Kuulostat kyllä itse mulkulta.

Ap

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama esimerkki, ihan yhden viikon ajalta (yhdessä 7kk):

1. Kysyin, lähteekö kävelylle. Lähti. Jossain 3-4km kohdalla alkoi valittamaan hyttysistä ja oli muutenkin selkeästi kyllästynyt. Kysyin että nähdäänkö kotona, koska oltiin oltu sisällä koko päivä ja halusin vielä kävellä.

Herneethän siitä meni nenään, ja juoksi pois.

2. Pääsi eräs päivä myöhään töistä. Oltiin suunniteltu että tulee luokseni kylään, vaikka saapuminen on vasta puolenyön jälkeen. Olen kärsinyt ja jonkun aikaa epätavallisen voimakkaasta väsymyksestä. Hän itse ehdotti viestissä, että jos hän tulisikin vasta aamulla (kummallakin oli vapaapäivä).

Totesin että käyhän se, ja siitähän mies suuttui. Hän haluaa tuntea olevansa haluttu, nyt kuulemma tunsi itsensä samantekeväksi.

3. Nukahdin päikkäreille vahingossa kolmeksi tunniksi. Oli soitellut (puhelimeni usein äänettömällä), ja kun en vastannut niin laittoi viestiin että tahallani jätän vastaamatta.

---

Onko kellään vastaavaa? Miten jaksoitte? Tuliko ero vai paraniko suhde lopulta?

Miten sinä itse vastaat, jos toinen loukkaantuu?

Kahdessa esimerkissä se miten sinä vastaat loukkaa myös toista. Se voi olla pelkkä äänensävy, sinäkin kuulostat dominoivalta -> Sinä vielä haluat kävellä, sinä vielä haluat nukkua, sinulle on yhdentekevää oletteko yhdessä vai ette. Jos olisitte lesboja tai sinä mies ja loukkaantuva osapuoli herkkä nainen niin kaikki ymmärtävät tilannetta.

Ei toista saa aliarvostaa, sinäkin voit olla loukkaava ja kumppani ottaa nokkiinsa ilman että kaikki on HÄNEN vika.

Kuulostat mulkulta kumppanilta, en olisi sinun kanssa.

Tuo että esim. ei vastaa puhelimeen saisi olla mikään syy suuttua. Mä voin myöntää että pidän toisinaan puhelinta äänettömällä, jotta saan olla rauhassa. Onneksi minulla on niin täyspäisiä ystäviä etteivät hypi silmille, vaan suovat minulle sen rauhan, jonka haluan saada. Tietävät että soitan/tekstaan takaisin kunhan jaksan/kerkeän.

Ja tuollainen sairaalloinen huomionhakuisuus ei ole mistään kotoisin.

Toisaalta voi vikoja miettinättä ajatella vain ettei suhde joko toimi, tai koittaa keskustella ja hyväksyä se toinen sellaisenaan kuin on.

Itse en jaksaisi tuollaista suhdetta ollenkaan ja harvemmin ovat edes turvallisia suhteita.

Sepä se, oi niitä aikoja kun oli lankapuhelimet tai vanhanaikaiset kännykät. Vihaan Whatsappia ja Facebookia, joista pystyy näkemään helposti, milloin joku on ollut paikalla. Mielestäni kellään ei ole velvollisuutta päivystää puhelimen ääressä äänet päällä 24/7, koska elämä. Kyllä parisuhde perustuu toisenlaiseen luottamukseen kuin siihen, että toinen on automaattisesti paha jos ei ole puhelimeen vastaamassa.

Tiedän toki etten ole täydellinen minäkään, mutta jossain määrin pidän itseäni melko empaattisena kumppanina. Parisuhteen tulisi tuoda enemmän onnea ja iloa, kuin stressiä sen osapuolille. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Ei kehunut palkallaan, mutta muuten aika hyvin pitää paikkaansa.. Haluaisitko kertoa lisää kokemuksestasi?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Ei kehunut palkallaan, mutta muuten aika hyvin pitää paikkaansa.. Haluaisitko kertoa lisää kokemuksestasi?

-ap

Googleta paranoidinen persoonallisuushäiriö.

Tapasin miehen, jonka kanssa tulin erinomaisesti juttuun mutta jokin pieni asia häiritsi heti ensitapaamisella. Hän ei selvästi halunnut mitään syvempää suhdetta, juttu vain eteni siihen. Ei kertonut sukunimeään, ei syntymäpäivää, ei esitellyt kavereilleen. Poltti pilveä. Alkoi avautua vasta myöhemmin mutta ei täysin. Haki merkkejä kyllästymisestäni häneen. Vaikka se ettei huvittanut harrastaa seksiä sitä neljättä kertaa saman päivän aikana. Samalla halusi säilyttää riippumattomuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Ei kehunut palkallaan, mutta muuten aika hyvin pitää paikkaansa.. Haluaisitko kertoa lisää kokemuksestasi?

-ap

Googleta paranoidinen persoonallisuushäiriö.

Tapasin miehen, jonka kanssa tulin erinomaisesti juttuun mutta jokin pieni asia häiritsi heti ensitapaamisella. Hän ei selvästi halunnut mitään syvempää suhdetta, juttu vain eteni siihen. Ei kertonut sukunimeään, ei syntymäpäivää, ei esitellyt kavereilleen. Poltti pilveä. Alkoi avautua vasta myöhemmin mutta ei täysin. Haki merkkejä kyllästymisestäni häneen. Vaikka se ettei huvittanut harrastaa seksiä sitä neljättä kertaa saman päivän aikana. Samalla halusi säilyttää riippumattomuutensa.

Jotain samaa kyllä löydän, ja linkistä löytyi myös jotain, mitä aion pitää mielessä. Mies kyllä on vakavissaan kanssani, mutta alun valehtelut jäytävät jollain tasolla - vaikka on osoittanut monellakin tapaa, etten ole hänelle leikkikalu. Ehkä hänen demoninsa ovat todellakin nousseet pintaan rakastumisen takia. Mutta aikuisuuteen kuuluu myös se, ettei kaikkea voi dumpata kumppanin niskaan kuin kaatopaikalle. Tämä tyyppi ei polta eikä juuri koskaan juo, on esitellyt kavereilleen ja vanhemmilleen. Mutta tuo "haki merkkejä kyllästymisestäni häneen", kuulostaa tutulta! Kyselee hyvin usein, mitä ajattelen. Kun olemme yhdessä, niin vaatii joskus vähän liikaakin ns läsnäoloa. Jos viettää kokonaisen päivän jonkun kanssa niin en itse jaksa olla aktiivisessa kontaktissa toiseen koko ajan. 

Paljon on hyvääkin, sitä vaan valittaa silloin kun palaa hihat. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Ei kehunut palkallaan, mutta muuten aika hyvin pitää paikkaansa.. Haluaisitko kertoa lisää kokemuksestasi?

-ap

Googleta paranoidinen persoonallisuushäiriö.

Tapasin miehen, jonka kanssa tulin erinomaisesti juttuun mutta jokin pieni asia häiritsi heti ensitapaamisella. Hän ei selvästi halunnut mitään syvempää suhdetta, juttu vain eteni siihen. Ei kertonut sukunimeään, ei syntymäpäivää, ei esitellyt kavereilleen. Poltti pilveä. Alkoi avautua vasta myöhemmin mutta ei täysin. Haki merkkejä kyllästymisestäni häneen. Vaikka se ettei huvittanut harrastaa seksiä sitä neljättä kertaa saman päivän aikana. Samalla halusi säilyttää riippumattomuutensa.

Jotain samaa kyllä löydän, ja linkistä löytyi myös jotain, mitä aion pitää mielessä. Mies kyllä on vakavissaan kanssani, mutta alun valehtelut jäytävät jollain tasolla - vaikka on osoittanut monellakin tapaa, etten ole hänelle leikkikalu. Ehkä hänen demoninsa ovat todellakin nousseet pintaan rakastumisen takia. Mutta aikuisuuteen kuuluu myös se, ettei kaikkea voi dumpata kumppanin niskaan kuin kaatopaikalle. Tämä tyyppi ei polta eikä juuri koskaan juo, on esitellyt kavereilleen ja vanhemmilleen. Mutta tuo "haki merkkejä kyllästymisestäni häneen", kuulostaa tutulta! Kyselee hyvin usein, mitä ajattelen. Kun olemme yhdessä, niin vaatii joskus vähän liikaakin ns läsnäoloa. Jos viettää kokonaisen päivän jonkun kanssa niin en itse jaksa olla aktiivisessa kontaktissa toiseen koko ajan. 

Paljon on hyvääkin, sitä vaan valittaa silloin kun palaa hihat. 

-ap

Sulla tuntuu omat rajat olevan ihan hyvin hallussa. Tsemppiä jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo AP:n poikaystävän paranoidisuus ja valehtelu suhteen alussa kuulostaa omalta kohdalta turhan tutulta ja nostaa karvat pystyyn. Hänen tuskin oli tarkoitus saada sinusta mitään pysyvää. Annas kun arvaan: ei kertonut työpaikkaansa, mistä on kotoisin (ainakaan tarkkaan), kehuu palkallaan ja arvostaa aika pinnallisia asioita, vaikka onkin älykäs ja keskusteleva?

Ei kehunut palkallaan, mutta muuten aika hyvin pitää paikkaansa.. Haluaisitko kertoa lisää kokemuksestasi?

-ap

Googleta paranoidinen persoonallisuushäiriö.

Tapasin miehen, jonka kanssa tulin erinomaisesti juttuun mutta jokin pieni asia häiritsi heti ensitapaamisella. Hän ei selvästi halunnut mitään syvempää suhdetta, juttu vain eteni siihen. Ei kertonut sukunimeään, ei syntymäpäivää, ei esitellyt kavereilleen. Poltti pilveä. Alkoi avautua vasta myöhemmin mutta ei täysin. Haki merkkejä kyllästymisestäni häneen. Vaikka se ettei huvittanut harrastaa seksiä sitä neljättä kertaa saman päivän aikana. Samalla halusi säilyttää riippumattomuutensa.

Jotain samaa kyllä löydän, ja linkistä löytyi myös jotain, mitä aion pitää mielessä. Mies kyllä on vakavissaan kanssani, mutta alun valehtelut jäytävät jollain tasolla - vaikka on osoittanut monellakin tapaa, etten ole hänelle leikkikalu. Ehkä hänen demoninsa ovat todellakin nousseet pintaan rakastumisen takia. Mutta aikuisuuteen kuuluu myös se, ettei kaikkea voi dumpata kumppanin niskaan kuin kaatopaikalle. Tämä tyyppi ei polta eikä juuri koskaan juo, on esitellyt kavereilleen ja vanhemmilleen. Mutta tuo "haki merkkejä kyllästymisestäni häneen", kuulostaa tutulta! Kyselee hyvin usein, mitä ajattelen. Kun olemme yhdessä, niin vaatii joskus vähän liikaakin ns läsnäoloa. Jos viettää kokonaisen päivän jonkun kanssa niin en itse jaksa olla aktiivisessa kontaktissa toiseen koko ajan. 

Paljon on hyvääkin, sitä vaan valittaa silloin kun palaa hihat. 

-ap

Sulla tuntuu omat rajat olevan ihan hyvin hallussa. Tsemppiä jatkoon.

Kiitos, kyllä uskoisin näin itsekin. Helppoa se ei ole, samalla kun haluaa säilyttää omat rajansa niin toisella pitäisi olla turvallinen olo ja ne omat rajat. 

-ap

Älä muuta hänen kanssaan yhteen, tutustukaa kaikessa rauhassa toisiinne ensin. Kuuntele itseäsi, usein

intuitio kertoo ettei kaikki ole kunnossa. Turha tuhlata aikaa ihmiseen joka rajoittaa ja sanelee millainen

sinun pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta hänen kanssaan yhteen, tutustukaa kaikessa rauhassa toisiinne ensin. Kuuntele itseäsi, usein

intuitio kertoo ettei kaikki ole kunnossa. Turha tuhlata aikaa ihmiseen joka rajoittaa ja sanelee millainen

sinun pitäisi olla.

Kiitos, juuri tuo on se ohjenuora mitä noudatan. En muuta yhteen enkä tee vakavia sitoumuksia (esim muutto, kihlat, lapset) ennen kuin olen todella varma. Vaatii kyllä ns. hereilläoloa koska pienempiin kotkotuksiin saattaa lähteä helposti mukaan, ja niistä kasvaa pian isompi meri. 

-ap