Synnytystuskia

Hurjasti onnea koko perheelle! Luen tätä ääneen nauraen kättärillä oma nyytti kainalossa. Epiduraalia kaikille - mahtavaa :)

Löysin blogin sattumalta joskus ennen joulua ja luettu on koko paketti. Ja odoteltu viimeisintä kirjoitusta. Onnea hirveästi koko teidän perheelle. Mielestäni fiksun näköisen ja söpön pojan maailmaan toitte. Vieläpä ihan sellaisen miksi olin Minin kuvitellut! Toivottavasti blogi jatkaa kertoilua teidän yhteiselon käyntiin lähtemisestä.



Kaikkea hyvää teille ja onnelisia hetkiä sinne :) Täällä vielä haaveillaan!

En tiedä, mutta mun silmissä tämä oli hyvin rohkaiseva kertomus. Ei pelota tuo toukokuu enää ollenkaan niin paljoa.

Kiitos siis kokemuksen jakamisesta (ja koko mainiosta blogista), ja lukuisia onnitteluhalauksia koko perheelle!

Onnea teidän perheelle! Mullakin synnytys tuntui kestävän ikuisuuden, vaikkei supistukset niin kovin kivuliailta tuntuneetkaan. Kiitos mahtavasta blogista! Vähän väliä pitää stalkata, josko löytyisi uutta tekstiä. ;)

Kiitos, että halusit jakaa tämänkin kokemuksen meidän lukijoiden kanssa! Helppo oli eläytyä tilanteisiin ja tunnelmiin :D. Vauvat kyllä tuntuvat osaavan tuon ajoituksen loistavasti ;). Ihana nyytti teille tuli, todella kaunis lapsi.

Oikein paljon onnea !

Olen löytänyt blogisi vasta loppumetreilläsi - kiitos Facebookin - mutta seurannut sitä siitä lähtien mahdollisimman tiheästi.

Itselläni on yksi, 5 v. tytär. Sen lisäksi olen saanut nyt uusioperheemme myötä 16 ja 14 v. tytöt sekä 10 v pojan.. Usko tai älä, ollaan tässä isännän kanssa tehtailemassa viidettä, omaa!!! Vaikka ongelmia kyllä riittää, varsinkin teini-ikäisten kanssa, jotka eivät siis kuuntele minua (2 v sitten taloon saapunutta "ämmää") yhtään, kun ikäeroakin on suurin piirtein kun heillä ikää.. ja kuitenkin, se YHTEINEN OMA lapsi olisi niin tervetullut..

Että palaathan aiheeseen, eli blogin kirjoittamiseen mahdollisimman pian..? ;)

Kun tuolla sun kirjoittamistyylillä kaikki tuntuu niin läheiseltä ja jostain kumman syystä helpottaa tätä omaakin arkea.

Eli tsemppiä ELÄMÄÄN (uuteen arkeen) ja jatkoja odotellaan !

(Muista: lapsen kanssa (jopa vielä teini-iässäkin) KAIKKI ON VÄLIAIKAISTA !!! ja muuten "Elämää, ei sen enempää.." tästä Irvinin kappaleesta on isännän ja minun välille syntynyt lentävä lause, joka toimii tilanteessa kun tilanteessa ;) )

Valtavasti onnea pikkuisesta. :)

Aivan mahtava synnytys kertomus omat synnytykset tuli mieleen.

Ihanan realistinen synnytyskirjoitus, samat fiilikset olivat minullakin oman synnytyksen kanssa. Parasta oli se, että kipu loppui kuin seinään kun pieni ihminen on pihalla :) Sitä ennen, epiduraali ruletaa ja kovaa! Suloinen pieni peikkopoika <3

Tuhinoittain onnea teidän vauvantuoksuiseen pesäänne!! Mini on suloinen kuin mikä - ja aika päättäväisen näköinen myöskin. Taitaa kaveri tietää, mitä tekee ;) Teit, Kulta, naisen työn ja siitä saa olla ylpeä!!!

Kiitos tästä tarinasta, aivan mahtavaa :) Ja Onnea vielä ihan älyttömästi!

Hyvä tietää että heti vaan ku mahollista niin sitä epiduraalia peliin!

Onneksi teidän isäntä sai naurut pidettyä sisällään, veikkaan että meidän isännällä se nokka tosiaan murtuu :) Ihan tässä lähipäivinä..

Voi Onnea koko perheelle :) hyvin kuulosti menneen synnytys ja poika on vähintään yhtä suloinen kuin meidän pikkumies <3



Ja minäkin repesin siinä epiduraalia joululahjoiksi kohdassa :D pakko taas kerran todeta, että olet loistava kirjoittaja.



Itse kyllä synnytyksessä koin sen avautumisvaiheen pahimpana ei se itse ponnistusvaihe sit enää niin paha ollu. kai se oli ku tiesi et se kipu loppuu ku tän puskee ulos. avautumisvaihe kun on kokonaan pois sun hallinnasta etkä voi ite vaikuttaa kivun kestoon mitenkään.



MUTTA vielä kerran onnea, onnea, ONNEA Minin synytmän johdosta :)

Paljon onnea koko perheelle! Blogi on aivan huippua luettavaa, vaikka itse vasta toiveita elättelen :)



Auringonpaistetta ja pitkiä yöunia! toivottelen :)

Lämpimät onnittelut ihanasta pojusta! Meillä 3,5 viikkoa laskettuun aikaan ja niinkuin joku mainitsikin, niin synnytyskertomuksesi antoi uskoa omaan koitokseen, että ehkä siitä selvitään hengissä. :)



Ihanaa vauva-arkea teille! :) :)

Rutkasti onnea! Ja suurkiitos mahtavasta blogista, sulla on upea kirjoitustyyli! Ja usko tai älä - täälläpäin ei ole vielä koskaan podettu vauvakuumetta mutta tämän blogin seurauksena sitä alkaa olla ilmassa! :)

Paljon Onnea kauniista poikalapsesta!!



Sinun kirjoittamisen taito on aivan uskomaton!! Toivottavasti saamme lukea tulevaisuudessakin kertomuksiasi yhteisestä taipaleestanne pikkumiehen kanssa.

Hurjan suloinen pikkumies! Onnea ihan hirveästi. En ole moneen viikkoon päässyt lukemaan blogia, kiitos hajonneen mokkulan ja vieroitusoireet on olleet melkoiset. Melkein arvasinkin minin syntyneen. Itsellä alkoi äitiysloma (2viikkoa aiottua aikaisempaan, kiitos koulun oppiaineiden...). LA on vajaa 7viikkoa ja kovasti jo tyyppiä odottelen. Tosin hommaa tässä vielä olisi ennen kaverin syntymää! Joten josko syntyisi sitten vasta kun on täysin kypsä! Kiitos muuten ettet tehnyt tuosta synnytystarinasta kovin järkyttävää! Ei iskenyt meille vielä odottaville ainakaan hirveän isoa paniikkia! =)

Onnittelut Minin syntymästä! Sattumalta luin tarinasi ja täytyy sanoa, että kolmen pienen lapsen äitinä nauraa hykersin. Vaikka synnytys on tosiaankin järisyttävä tapahtuma, oli kertomuksessasi koko ajan ihana keventävä ote, ja jotain niin samaa kuin omissa kokemuksissani, että nautein todella lukemisesta. Kipu todella unohtuu lapsen synnyttyä ja vaikka sen jollain tasolla aina tietää kokeneensa ja muistaa oman hätänsäkin kaiken sujumisesta, on homma niin palkitsevaa että siihen kyllä voi ryhtyä toistekin! Ilon hetkiä elämäänne!

Aivan mielettömästi onnea uudelle perheenjäsenelle!!

Kirjoituksesi oli aivan mahtava, niin täynnä tunnetta ja silti tuntui hyvin realistiselta.

En ole synnyttänyt, enkä edes raskaana, ja silti loppumetreillä ei voinut kyyneleiden tuloa estää! :)



(Ja kiitos että helpotit hieman synnytyspelkoani, joka on viimeisen vuoden aikana nostanut ilkeää päätään..)

Ei voinut kun nauraa ihan vedet silmissä :D Ekaa kertaa blogiisi eksyin ja hurjan hauska ainakin synnytystarinasi on. Epiduraalista täysin samaa mieltä kanssasi. Pelkäsin sitä koko raskauden ajan mutta halusin sen kuitenkin. Kun piikin aika tuli, vaadin isännän vierelle pitämään kädestä ja sitten se pisto tuntui hyttysen pistolta. HALOO!!! Mutta se ihana helpotuksen tunne.



Mamma ja mukulat 3,5 kk

luin melkein itku silmässä , onnea vielä kerran!!! äiskä ja poika, 3 kk.