Kolmaskymmeneskahdeksas Viikko

Voi, noita aikoja:) Oli se vaan hauskaa aikaa nuo viimeset viikot:D Ja sitten se meni vielä kaksi viikkoa yli ja helmikuun puolelle:) Kyllä nauratti...

Hyvää uutta vuotta sinnekin :)! Teille on kyllä tulossa aivan mahtava vuosi, melkein kateeksi käy :). Noh, kukin ajallaan ;)



Maha on kyllä upean näköinen! Voin vaan kuvitella, millaista tuo varpaankynsien lakkaaminen tuossa vaiheessa on XD

mahtava lukea näitä juttujasi, itse tulen komlisen viikkoa perässä tämän oman mahani kanssa. yllättävän äkkiä se aika vaan on mennyt!

Hahaa! Muistan elävästi saman homman: varpaisiin et yllä mistään kulmasta kunnolla! Jos ei hengitä hetkeen, saattaa saada yhden kynnen lakattua! ;-) Meillä mieheni katseli touhua jonkin aikaa ja puuskahti sitten: "Annas kun minä!". Joten ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa armas mieheni lakkasi mun varpaankynnet! Olipa ne sitten nättinä (eipä sikäli, että siitä sen kummemmin apua hommaan olisi ollut..), kun esikoistyttäreni päätti viime heinäkuussa saapua maailmaan 3 päivää ennen laskettua aikaa. Tsemiä loppuodotukseen! :)

Jep, äläpelkää synnytystä. siinä ei tullut ajateltua pelkoa, ei kipua, eikä varpaita... vaan tulos oli mielessä :)

hei ja hyvää uutta vuotta! eilen kokeilen minäkin varpaankynsien lakkausta. jalka matalalle olkkarin pöydälle, ähkintää, kiroilua, sotkemista, huonon asennon vaihtamista vieläkin huonompaan, mutta tuloksena kuitenkin (jotenkuten) lakatut kynnet. ei o heleppoo!

tänään tasan 37+0 ja kyllähän tää vois jo tulla kohta puoliin. kipeitä suppareita tulee täälläkin aina välillä (öisin) ja mietinkin jo, et miten sit tositoimissa sitä pääsee sängystä ylös, jos siellä sattuu makaan? edelleen, ei o heleppoo. mut kai tää tästä. tsemppiä siis sinne teillekin!

Täällä mennään samoilla viikoilla, ja olo on kyllä uskomattoman norsumainen, kiitos loppumetreillä ilmaantuneen turvotuksen. Uskomattominta on, että ihmiset jaksavat ihastella ulkomuotoa adjektiivein suloinen, kukoistava, ihana. Jusht. Heh, Joulupukki toi lahjakortin jalkahoitoon kauneushoitolaan, jonne yritän kerätä rohkeutta varata aikaa. Elefanttitautisen näköisiksi turvahtaneet varpaani saattavat nimittäin säikäyttää kokemattomimmat pedikyristit..!

Tosi hauskasti kirjoitat! Kiitos yön piristyksestä, kun täällä flunssaisena valvon. Itsellä kaksi poikaa (molemmat 2 viikkoa yli) ja jotenkin muistissa nuo ähkimiset ja mahan möyrinnät. Tsemppiä!

Törmäsin blogimainokseen facebookissa ja tulin vilkaisemaan ja ilahduin runsaanlaisesti nasevasta tavastasi lähestyä aihetta (hihittäessäni neljännentoista kerran äänen avokkini ilmoitti että ottaa ja heittää tietomakompuutterin parvekkeelta jollen ole hiljaa ja käy nukkumaan). Olen itse yhden 2 v. n. 5. kk. pojan äiti, ja toiselle lapselle on tilausta. Ensimmäinen saatiin alulle melko lailla laakista, toinen antaa nyt odottaa itseään, ja koska I'm nothing if not neurotic, olen tenhyt arviolta yhdeksänsataa raskaustesiä ja juossut muuten vain ympyrää kotona miettien olenko mahdollisesti maho ja nähnyt vain aiemmin kummallista unta jostain melkein kymmenen kuukauden paisumisepisodista ja sen jälkeen mennyt TAYSiin rutiiniumpisuolenpoistoon, mutta sairaalassa on tapahtunut Kamala Erehdys ja sen sijaan että olisin saanut reissusta muistoksi umpisuoleni pienessä purkissa, kotiinviemisinä tulikin eri hieno ihmistaimi.

Sivumennen, kun mainitsit aiemmin viimeisillään raskaana olemisesta ja sen mahdollisesta tukaluudesta kesäaikaan: itsellä ensimmäisen kanssa laskettu aika heinäkuun 31. ja kaveri suvaitsi odotuttaa sen kaksi viikkoa yli vimmatun 15. päivään elokuuta. Tuolloin painoin tosiaan saman verran kuin kaikki Suurin pudottaja -kilpailijat alkupainossaan yhteensä, en ollut nähnyt jalkojani ammoisiin aikoihin, lantioni oli kivuistä päätellen löystynyt niin väljäksi että lipitäen kaiken, mitä sisuksissani löytyi sisäelimiä myöten luulisi valahtavan ulos vaivatta, ja olin valmis pahoinpitelemään pumpulipussilla hengiltä jokaisen, joka kyselisi missään muodossa kännyköitse tahi netitse "joko nyt". Riivatun tenavalla on selvästi äitinsä tilannekomiikan taju: synnytys käynnistyi omia aikojaan viideltä käynnistyspäivän aamuna, ja kestikin sitten siitä 22 ja puoli tuntia.

Joka tapauksessa, kiitos tästä ja onnea matkaan. Viihdyin ja palaan vastakin.

Vappu: Kiitos ja tervetuloa takaisin!

Saara: Toivottavasti flunssa helpottaa pian :)

Pehmis: Sain itse myös joululahjaksi lahjakortin vartalohoitoon, ja sen juuri käyttäneenä voin suositella kaikkea hemmottelua lämpimästi. Rohkeasti vaan luuri käteen ja jalat pöydälle!

elina. : Päädyin itse siihen että "jotenkuten lakattu" on aivan tarpeeksi hyvä koske en kuitenkaan näe varpaitani kunnolla ;)

Tuula: Toivotaan että pystyn itse myös pitämään ajatukset maaliviivassa, vaikka välillä tuntuu ettei siitä kyllä tule yhtään mitään...

TMa: Kiitos tsemppauksesta! Aika samoilla linjoilla näköjään kaikki raskaana olevat naiset ovat ajatelleet: itsekin yritin pienentää esteitä pidättämällä hengitystä. Ei ihan toiminut täälläkään.

tanja: ...ja yllättävän paljon se hidastuu se aika tässä loppuvaiheessa...

Marjaana: Kiitos kaunis :)

Seea: Toistaiseksi näyttää täälläkin siltä. Ei mitään aktiviteettia viime päivinä, mutta kaipa se tyyppi sieltä tulee kun tuntuu siltä.