Ihastuminen ilman vastakaikua

Ei teistä naisista tiedä edes oletteko ihastuneita. Pakoilette katsetta ja olette vaikeita. Ei jaksa leikkiä näitä teidän leikkejä.

Ihastuminen on vaan omaan peilikuvaan ihastumista. Kun vastapoolin todellinen persoona paljastuu, ihastusis gone.825

Pari vuotta. Luulin sitäkin pitkäksi ajaksi. Ihastus on loppunut, kun altistus kohteelle on loppunut, eli opiskelupaikan/työpaikan vaihtuessa.

Pisin kesti aikoinaan yli kymmenen vuotta. Siinä oli kaikki prinsessaunelmat, joista en olisi halunnut luopua. Onneksi on ohi.

Olen sosiaalisesti kömpelö ja estoinen (mutta ilmeisesti katseenkestävä) mies joka ei pääse naisten kanssa pitkälle. Tarvitsen aina liian paljon aikaa päästäkseni ns. vauhtiin ja huomannut kyllä tuon, ettei naisilla teetä viikon/parin alkuihastuksen jälkeen vaikeuksia kytkeä ihastus pois päältä kuin nappia painamalla. Ensin tuijotellaan intensiivisesti yms. ja sitten se vaan ykskaks loppuu juuri silloin kun olen itse saamassa rohkeutta alkaa tekemään jotain vastaeleitä. Joten vaikutat kyllä aika oudolta, mitä niin erikoista siinä miehessä voi olla.

4 vuotta.

Tätä viimeisintä on kestänyt noin vuoden. En edes kuvittele ilmaisevani tunteitani kohteelle, ja jos se jotenkin saisi sen tietää, en tiedä, vajoaisinko maan sisään vai ampuisinko itseni kuuta kiertävälle radalle silkasta häpeästä. Nautin tunteesta, mutta en halua kenenkään muun tietävän siitä - on turvallista ihastua täysin mahdottomiin kohteisiin, niin ei ole vaaraa joutua vastakaiun kohteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalisesti kömpelö ja estoinen (mutta ilmeisesti katseenkestävä) mies joka ei pääse naisten kanssa pitkälle. Tarvitsen aina liian paljon aikaa päästäkseni ns. vauhtiin ja huomannut kyllä tuon, ettei naisilla teetä viikon/parin alkuihastuksen jälkeen vaikeuksia kytkeä ihastus pois päältä kuin nappia painamalla. Ensin tuijotellaan intensiivisesti yms. ja sitten se vaan ykskaks loppuu juuri silloin kun olen itse saamassa rohkeutta alkaa tekemään jotain vastaeleitä. Joten vaikutat kyllä aika oudolta, mitä niin erikoista siinä miehessä voi olla.

Sitä on vähän vaikea selittää, hänessä vain on sitä jotakin. En kyllä ymmärrä tuollaista, että ihastus loppuu ihan ykskaks parissa viikossa. Omat ihastumiseni eivät ehdi edes käynnistyä noin lyhyessä ajassa.

Eikö kenelläkään muulla ole kokemusta tällaisesta? :(

t. AP

On kokemusta. Kyseessä voi olla sielunpari.

Kuuntele Hukka&Maman Selja.

Juu. Olen 21 ja itken vielä joskus yläasteajan ihastuksen perään. Haikailen myös miestä jonka näin joskus noin vuosi sitten. Koen olevani naurettava. Minkäs teet. Ei vaan pääse eteenpäin, vaikka muita olen tapaillut :(

Jookyllä. En tiedä kehtaanko edes kertoa kuinka kauan tätä on kestänyt... No nuoruusvuosista asti. Nyt olen reilusti yli 30v.

En vain ole päässyt yli. Meillä oli aivan ihana suhde ja se kaikki päättyi aivan yhtäkkiä ilman mitään selvää syytä. Asiat jäi tavallaan roikkumaan.

Elämä on mennyt kuitenkin eteenpäin ja jossain vaiheessa aloin ajatella, että hän tuskin enää minua ajatteleekaan, joten yksipuolista haaveilua tämä enää on. Ei vaan lähde mielestä eikä sydämestä. On niin vaikeakin päästää täysin irti toiveista/haaveista, kun takaraivossa hakkaa, että jos sittenkin vielä joskus.

Koko ajan yritän elää normaalia elämää miehen ja lasten kanssa, mutta kyllä sydämeni on aivan toisella ja näyttää, että on koko loppu elämän.

Joo.. naiivi romantikko sisälläni on onneksi jo kuollut, tilalla on asteen realistisempi ja hitaammin kiintyvä rakastuja.

Itselläni viisi vuotta on pisin aika, jonka olen ollut yksipuolisesti ihastunut johonkuhun. En ole kai täysin vieläkään päässyt hänestä ylitse.

Mulla ihastumiset on aina ikuisuusihastumisia. Ekaan olin ihastunut viisi vuotta, tokaan kolme vuotta ja nyt tämä uusin on pyörinyt mielessä melkein vuoden. Vastapuoli on aina tiennyt fiiliksistäni, eipä vaan kukaan ole koskaan kiinnostunut takaisin.

Voisipa kytkeä tunteet pois päältä.

Kyllä mulle tulee aina joskus mieleen ylä-aste aikainen ihastus, ja muistan kaikki muutkin ihastumiset.

Ikinä en ole mitään vastakaikua saanut eikä naiset muutenkaan pidä minusta.

Itselle ainakin on käynyt kalliiksi ihastuminen ilman vastakaikua. Olin vuosia ihastunut yhteen kauniiseen työkaveriin. Hänelle tuli ero pari vuotta sitten ja tiesin hänellä olevan taloudellisesti todella tiukkaa niin lupasin jeesata systeemillä, että hän voi halutessaan maksaa joskus takaisin.

Aluksi hän ei suostunut ottamaan apua vastaan, mutta vähitellen alkoi rohkaistua..

Olin silloin hyvä palkkaisessa projektissa mukana joten lupasin että hän voi käyttää luottokorttiani niin kauan kuin on tarvetta.. Virhe..

Nyt tulot ovat pudonneet, vaikka ok ovat edelleen ja hän höylää korttia kuukausittain muutamalla sadalla eurolla. Olen jo joutunut ajamaan viikonloput taksia maksaakseni hänen kulut.. Alkaa lupaus kaduttamaan.

Yritin puhua hänelle asiasta niin sanoi vaan että vuosia pyysit saada ostella jotain niin nyt kun suostuin niin saat maksaa, vaikka raataisit kaiken vapaa-ajan.

Olen edelleen niin ihastunut, että en pysty sulkemaan korttia vaan mietin kokoajan mistä lisätienestiä.

Mitä tehdä asian kanssa?

On kokemusta. Kyseessä ensimmäinen ihastukseni. Meillä oli juttuakin mutta toisen tunteet katosivat, mikäli niitä siis oli koskaan ollutkaan. Itselläni jäi ihastus todella voimakkaana päälle. Olen alkanut uskoa, etten pääse tästä koskaan yli enkä tule enää ihastumaan keneenkään toiseen. Olen ihan ok asian kanssa.

Jaa no muistelen kyllä edelleen yhtä tyyppiä johon olin ihastunut vuoden ajan noin 10 vuotta sitten (emme olleet siis suhteessa). Mutta en toki ole aktiivisesti ihastunut kun en ole nähnyt häntä 10 vuoteen tai tiedä onko elossakaan.