Parisuhteessa ja ihastunut toiseen
Pohjustetaan vähän.
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä nyt n. kaksi vuotta. En ikinä kokenut ihastumisen tunnetta hänen kanssaan, tavallaan vain ajauduimme suhteeseen ja meillä oli hauskaa alussa. Seksiä on tosi harvoin nykyään, koska en vain viehäty enää miehestäni ja monet asiat hänen käytöksessään ärsyttävät (osaa olla todella lapsellinen, avuton jne). Asumme yhdessä, mutta olemme viimeaikoina käyneet usein keskustelua tulevaisuudesta, joka näyttää minun mielestäni siltä, että sitä ei meillä tule olemaan, mutta mies taas kertoo rakastavansa ja että ei pääsisi ikinä yli, jos eroamme.
No, muutama kuukausi sitten työpaikalle ilmestyi todella komea mies, joka oli puoli päivää mukanani. Tuona aikana juttelimme paljon ja kiinnitin silloin huomiota erityisesti siihen, että kadotin puhekykyni lähes kokonaan hänen kanssaan. Muutama kuukausi myöhemmin, siis eilen, hän oli taas työpaikallani. Aamulla katseemme kohtasi ja hän huikkasi: "Hei mä muistan sut! Mun piti viimeks pyytää sulta sun numeroo." Mun sydän hakkasi, kädet tärisi, mahanpohjassa kipristeli. Tällanen tunne on ollut viimeksi joskus ensimmäisessä teini-ihastuksessa. Numeroa en antanut, mutta ollaan fb kavereita nyt ja ollaan juteltu maailman asioista. Tietää miesystävästäni. Mies pyörii mielessä, mahanpohjassa tuntuu edelleen, hymy nousee kasvoille tahtomattakin. Ihana tunne. Vaan kun on tuo parisuhde tiellä enkä ketään haluaisi satuttaa. Muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (13)
Itse tekisin niin että lopettaisin nykyisen suhteen ja pitäisin hetken hiljaiseloa ja sitten pyytäisin tuota toista miestä treffeille. Älä jää epätyydyttävään suhteeseen, mietit muuten tuota miestä vielä pitkään. Oikeesti. Kyllä se sun nykyinen selviää ja löytää jonkun uuden. :)
Mä oon ihastunut mun miehen kaveriin... Kiusallista...
flakdkxkzk kirjoitti:
työpaikan oman väkeen ei kannata milloinkaan sekaantua. Siitä tulee helposti harmia ja voi maksaa toisen työpaikan vähintäänkin ja kaikinpuolin vain fiksut ja asialliset välit työkavereihin. On kokemusta ja opittu
Mihin tämä perustuu? Riippuu paljon siitäkin, miten paljon on töissä tekemisissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ihastunut mun miehen kaveriin... Kiusallista...
Ei, vaan v*ttumaista. Kaverit ja naisystävä ovat tärkeimmät miehelle. Aika p*rseestä, jos oma nainen pilaa koko homman tuolola tavalla. Miehen kannattaa olla erikseen kavereiden kanssa ja erikseen oman naisen kanssa juuri tuon takia.
Pari vuotta on aika lyhyt aika siihen, että jo kyllästyttää. Ihastumisia tulee ja menee, mutta jos omaan kumppaniin sitä ei edes ole ollut, niin mitä vielä odotat suhteeltanne? Yllätysrakastumista?
Ota puheeksi teidän tulevaisuus miehesi kanssa. Ehkä hän yllättää sinut sillä, miten huomioiva voi ollakaan. Tai ehkä saatte riittävän syyn lähteä eri teille.
Suoraan ei seuraavaan kannata hypätä. Eikä erityisestikään kesken tämän suhteen.
Ihastumisia tulee, vaikka parisuhde olisi hyvä. Minullekin, vaikka olen onnellisesti aviossa. Typerä olisin jos lähtisin jonkun muun mukaan. Tätä samaa seesteisestä ja rakkauden täyteistä suhdetta tulisi varmaan suuri ikävä ennen pitkää.
Muiden kanssa en ala pavlaamaan, ennenkuin kuolema meidät erottaa.
Haluan olla luottamuksen arvoinen.
Minulle kävi tansseissa sama homma. Katse, pari tanssia ja se oli menoa.. Ikääkin jo 50v enkä ikinä uskonut että jalat voi vielä mennä alta. Molemmat sotkeutu sanoissa jne. Ihan koko ilta tanssittiin yhdessä. No niin sekaisin olin, että jäi nimikin kysymättä tältä Porittarelta Kortesjärven Rantamajalla eilen.
Eikä edes alkoholilla ollut osuutta asiaan. Ps. Anna mennä, kerran täällä vaan eletään.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta on aika lyhyt aika siihen, että jo kyllästyttää. Ihastumisia tulee ja menee, mutta jos omaan kumppaniin sitä ei edes ole ollut, niin mitä vielä odotat suhteeltanne? Yllätysrakastumista?
Ota puheeksi teidän tulevaisuus miehesi kanssa. Ehkä hän yllättää sinut sillä, miten huomioiva voi ollakaan. Tai ehkä saatte riittävän syyn lähteä eri teille.
Suoraan ei seuraavaan kannata hypätä. Eikä erityisestikään kesken tämän suhteen.
Jos nyt se seuraava on siinä, niin pitäähän tilaisuus käyttää. Jos siis aikoo erota. Täälläkin moni itkee, ettei vuosikausien etsimisenkään jälkeen löydä ketään. Ei siis kannaata hukata tilaisuuttaan.
Oletko jäänyt 16 vuotiaan tasolle? No onneksi mies pääsee sinusta eroon, kukaan halua tollasta tuuliviiriä katsella.
Anna mennä vaan. Käy eka kokeilemassa seksiä sen kanssa. Nimittäin jos se ei sujukkaan, ja oot jo ottanu eron niin sithän homma meni päin per....ttä. Olen ollu samassa tilanteessa ja petin miestäni puol vuotta ennenkuin lähdin. Sovinnossa erottiin ja ollaan edelleenkin puheväleissä. Tais sekin haluta jotain muuta kuin minut.
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan. Käy eka kokeilemassa seksiä sen kanssa. Nimittäin jos se ei sujukkaan, ja oot jo ottanu eron niin sithän homma meni päin per....ttä. Olen ollu samassa tilanteessa ja petin miestäni puol vuotta ennenkuin lähdin. Sovinnossa erottiin ja ollaan edelleenkin puheväleissä. Tais sekin haluta jotain muuta kuin minut.
Mun ex-vaimo teki jotain tuollaista myös. Jäi kiinni ja minä otin eron. Ei olla puheväleissä, paitsi lasten asioissa, ja exä katuu tekojaan nyt myöhemmin.
Kiitos kommenteista. Pettämään nyt en tosiaankaan ole lähdössä nykyistä miestäni. Kuten aloituksessa kerroinkin, me ollaan jo keskusteltu tulevaisuudesta useaan kertaan. Minä en vain sitä tulevaisuutta näe ja mieheni tietää sen. Kolmatta kertaa jo tällaisen keskustelun jälkeen "koitetaan vielä", mutta aina me päädytään samaan tilanteeseen.
Tämä työkaveri ei siis ole vakituisesti edes samassa paikassa kanssani, vaan näen ehkä kerran parissa kuukaudessa, hän vain on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen olemuksellaan. Silti vaikka eroaisin nykyisestä niin en halua aloittaa uutta parisuhdetta heti.
Joku täällä kommentoikin, että pari vuotta on lyhyt aika ja onhan se, tosiaan kun itsekin tiedostan, että tunteet on jo katoamassa nykyisen kanssa niin eihän se tästä paranekaan ja miehellekin parempi, että pääsee elämään omanlaistaan elämää ja minä omaani. Yhdessä kun siitä ei mitään tule, kun molemmat haluaa eri asioita.
Kyllähän mulla tavallaan päätös on jo mielessä, mutta mukava kirjottaa asioita alas ja saada ulkopuolisten näkemyksiä. ap
työpaikan oman väkeen ei kannata milloinkaan sekaantua. Siitä tulee helposti harmia ja voi maksaa toisen työpaikan vähintäänkin ja kaikinpuolin vain fiksut ja asialliset välit työkavereihin. On kokemusta ja opittu