Lue keskustelun säännöt.
Yksin, koska en saanut unelmieni miestä
20.06.2018 |
Olen tässä pohdiskellut tilannettani. Rakastuin nuorena tulisesti mieheen, joka ei kuitenkaan vastannut tunteisiin. Sittemmin pariuduin ihan mukavan miehen kanssa ja pidimme yhtä vuosikymmenen ajan. Suhde päättyi moniin ongelmiin, mutta minun puoleltani yksi vaikuttava tekijä oli tämä salainen ihastukseni. Nyt sinkkuna olen alkanut pelätä, että seuraavassakin suhteessa ihonalaiseni alkaisi kummittella enkä ehkä koskaan edes rakastuisi kehenkään muuhun. Onko minun vain tyydyttävä vanhapiikaelämään ja kannettava särkyneen sydämen taakkaa hautaan saakka? Onko täällä muita, jotka pysyvät sinkkuina siksi, että unelmien rakkaus meni sivu suun? Auttakaa, kohtalotoverit!
Kommentit (8)
Onko suurin osa pariskunnista yhdessä vain siksi ettei ketään muutakaan saanut eli ei saanut sitä johon oli rakastunut? Olen aina tätä miettinyt. Alapeukkuja odotellessa.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinkkumiehenä kyllä taitaisi haluta parisuhteeseen naisen kanssa, joka perustelee omaa käytöstään ja elämänkulkuaan sillä, että hän aikanaan ei saanut kumppanikseen sitä unelmiensa miestä. Itsekin varmaan synnyin väärällä vuosikymmenellä, kun Marilyn Monroe ehti kuolla, ennen kuin koskaan ennäätti tavata minua. Minä olisin ollut hänelle varmasti se yksi ja oikea ja hänen kumppanikseen tarkoitettu mies.
Ap välttyy lapsilta ja se on suuri lahja. Yksin ei tietenkään ole hyvä olla, mutta voihan sitä vielä myöhemmin pariutua. Kunhan ei niitä lapsia hanki.
Mitä romanttista on rypeä "entäs jos.." ajatuksissa? Etkö haluaisi kuitenkin elää täysillä?
Parisuhde ei ole mitenkään välttämätön, mutta itse en ainakaan jaksaisi tuntea olevani riivattu ajatuksella jostain menneisyydestä. Varmaan kävisin terapeutilla keskustelemassa siitä, miksi en uskalla rakastua kuin tavoittamattomaan kohteeseen.
Kiitos ajatustenvaihdosta! On ihan totisinta totta, että turha rypeä. Tietysti olen mielessäni rakennellut pilvilinnoja yhteiselostamme ja tästä miehestä on tullut mielikuvissani ihan liian täydellinen. Vaikka suhteeseen olisimme päätyneet, mistä voisin tietää, mitä siitä olisi pidemmän päälle tullut. Ehkä toivun, ehkä en mutta yksin en ainakaan tule ketään loukanneeksi. Sinkkumies on oikeassa, ei olisi kovin reilua olla suhteessa samalla haikaillen jonkun toisen perään. Mutta niin kuin täällä arveltiin, varmasti moni päätyy ihan hyvään liittoon sen lievemmin kolahtaneen kanssa. Koska elämä nyt vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumáláuta? Aika reilua miestä kohtaan? "Olin nyt sun kanssa kun ketään muuta ei kiinnostanut". Et sitten ajatellut että mies olisi voinut löytää itselleen paljon paremman? No, eihän se sinua kiinnosta. Oma píIIu on tärkein.
Tiesin ihan hyvin koko ajan, etten ollut myöskään puolisoni suurin rakkaus. Kyllä kiinnosti myös hänen tunteensa, oma alapää taitaa puolestaan kiinnostaa sinua kovin kun ihan piti tulla tänne kertomaan. :D
Ap
Samoja tunnelmia täällä.. ärsyttää etten tunnu pystyvän unohtaa sitä vaikka haluaisinkin ja tiedostan ettei juttu olisi tuskin loppujen lopuksi toiminut.
Ainoa ratkaisu mitä keksin on vaan yrittää löytää joku vielä parempi ja yrittää päästä noista vanhoista tunteista jotenkin eroon.