Lue keskustelun säännöt.
Pettäminen (paskamyrsky)
20.06.2018 |
Tiedän että tästä tulee sota, mutta haluan kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä.
Minulla on mies (lapsen isä) ja lapsi. Mies on paljon poissa kotoa töiden takia, ei tehdä perheen kesken juuri ikinä mitään, koska kotona mies haluaa vain katsoa tvtä tai nukkua, muuten käy töissä. Viikonloppuna sopii itselleen aina muita menoja tai työjuttuja. Olen puhunut miehelle että tuntuu pahalta kun ei tehdä perheenä koskaan mitään. Mies lupaa aina tsempata mutta niin ei kuitenkaan käy.
Tahtoisin myös läheisyyttä enemmän, mutta mies ei tarvitse sitä kuin nopeat panot joskus iltaisin ja sitten pyytää yöksi viereen. Muuta läheisyyttä ei ole. Tästäkin olen puhunut mutta mies ei ymmärrä asiaa. Olen koittanut puhua miehen kanssa erosta, etten jaksa ja että itselläni on tunteet alkaneet hiipumaan ja mies tuntuu lähinnä kaverilta enemmän kuin puolisolta. Mies ei halua erota eikä edes puhua siitä. Hänen mielestä meillä on kaikki hyvin.
Olin tosi epätoivoinen kun en osaa lähteä suhteesta noin vaan kun ei asiasta voida keskustella. Kaikki päivät ja joskus myös illat yksin lapsen kanssa, välillä näkee omia kavereita mutta sielläkin lapsi mukana.
Yhtenä iltana minulle tuli juttelemaan eräs entinen miespuolinen tuttu. Tuntui todella kivalta jutella hänen kanssaan kaikesta mahdollisests seuraavien vikkojen aikana, kerrankin joku kuunteli minua ja tarjosi tukea, kysyi miten voin ym. Sitten mies ehdotti tapaamista ja meillä oli kivaa. Pari kertaa nähtiin ja sitten menin hänen kanssaan sänkyyn. Olo oli jotenkin onnellinen. Jäin mieheen koukkuun, ihastuin. Nyt tapaillaan aina kun pääsen jotenkin vähäksi aikaa yksin esim kauppaan ja hyvä ystäväni katsoo lasta.
Nyt olen tutustunut uudestaan myös toiseen vanhaan tuttuun ja olen ihastunut häneenkin, ei olla nähty mutta mies puhuu minulle todella kauniisti ja piristää minua kokoajan. Jutellaan puhelimessa montatuntia päivässä.
Molemmat säädöt tietävät että olen varattu.
Minulla on toisaalta todella paska olo, kun olen tehnyt näin järkyttäviä tekoja toiselle. Toisaalta taas välillä ei kaduta yhtään. En aikonut ikinä tehdä mitään näin hirveää toiselle ja olen aina sanonut itsellenkin että jos muut kiinnostaa niin sitten erotaan ensin. Tein kuitenkin näin. :(
Haluaisin erota miehestä ja olla kertomatta hänelle, koska en haluaisi satuttaa häntä, tiedän sen tuskan kun kuulee että seläntakana tehty noin paskasti. Minua on petetty aiemmassa suhteessa, jossa todella rakastin miestä enkä olisi iki maailmassa uskonut hänestä niin. Se sattui. Olen miettinyt onko minusta tullut tämän takia niin kylmä ihminen että pystyn noin tekemään.
Haluaisin vain olla sinkku ja unohtaa kaikki miehet hetkeksi. Olla vain yksin ja miettiä.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon sitä mieltä, että eka ero ja sitten uudet säädöt, mutta sun kohdalla on maito jo kaatunut. Sinuna mä kertoisin miehelle ihan rehellisesti. Ei ole kivaa, jos asia päätyy hänen tietoonsa myöhemmin tai joltain muulta.
Ala järkätä asumiskuvioita yms ja lyö miehelle eropaperit kouraan.
Eroa. Mutta siihenhän susta ei ole, koska omillaan olo pelottaa liikaa :) Itse vaan eroaisin ja jättäisin kertomatta perseilyt. Miksi särkeä toisen itsetuntoa. Kusipäisintä ikinä olisi jatkaa kuten teet tällä hetkellä. Oi ja voi teidän kanssanne, jos on totta.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siihenhän susta ei ole, koska omillaan olo pelottaa liikaa :) Itse vaan eroaisin ja jättäisin kertomatta perseilyt. Miksi särkeä toisen itsetuntoa. Kusipäisintä ikinä olisi jatkaa kuten teet tällä hetkellä. Oi ja voi teidän kanssanne, jos on totta.
Missä vaiheessa sanoin että omillaan olo pelottaa? Haluaisin olla omillaan, mutta mies ei halua puhuakkaan erosta. Jos vain otan ja lähden, minä olen se lapsellinen joka ei osaa puhua ja lähtee noin vaan.
Niin no - voihan sitä itelleen etsiä oikeutta tehdä mitä tahansa ja selittää kaiken parhain päin, mutta. Onhan tuollainen ihan ahterista ja poikittain. Ensin jätetään ja sitten säädetään, niin sen pitäisi mennä. Tai toki monesti voi niinkin käydä, että ensin ihastutaan ja petetään, mutta sen pitäisi nopeasti johtaa vanhan suhteen päättämiseen. Sanot, että sinua on petetty - no mietipä nyt omalle kohallesi, miltä tuntuisi, jos tämä nykyinenkin tekisi niin ja miten haluaisit hänen toimivan tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulempa että miehesi tekee samaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siihenhän susta ei ole, koska omillaan olo pelottaa liikaa :) Itse vaan eroaisin ja jättäisin kertomatta perseilyt. Miksi särkeä toisen itsetuntoa. Kusipäisintä ikinä olisi jatkaa kuten teet tällä hetkellä. Oi ja voi teidän kanssanne, jos on totta.
Missä vaiheessa sanoin että omillaan olo pelottaa? Haluaisin olla omillaan, mutta mies ei halua puhuakkaan erosta. Jos vain otan ja lähden, minä olen se lapsellinen joka ei osaa puhua ja lähtee noin vaan.
No mutta jos sä olet yrittänyt puhua, mutta mies ei suostu, niin mitä tuosta enää arpomaan? Vähän minustakin haiskahtaa siltä, että oikeasti et halua lähteä, vaan käytät tuota "kun ei ole puhuttu kunnolla" tekosyynä jäädä roikkumaan. Et sinä voi toista pakottaa puhumaan, mutta itsesi voit tietysti "pakottaa" jäämään, jos et tohdi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Mutta siihenhän susta ei ole, koska omillaan olo pelottaa liikaa :) Itse vaan eroaisin ja jättäisin kertomatta perseilyt. Miksi särkeä toisen itsetuntoa. Kusipäisintä ikinä olisi jatkaa kuten teet tällä hetkellä. Oi ja voi teidän kanssanne, jos on totta.
Missä vaiheessa sanoin että omillaan olo pelottaa? Haluaisin olla omillaan, mutta mies ei halua puhuakkaan erosta. Jos vain otan ja lähden, minä olen se lapsellinen joka ei osaa puhua ja lähtee noin vaan.
Eli pelottaa.
Rinnastaisin asian elokuvaan. Olen aina ihmetellyt, miksi joku menee/ei mene katsomaan jotain elokuvaa, vain siksi että lukee siitä jonkun toisen arvostelun tai sen mukaan onko se naapurin Reiskan mielestä hyvä/tai huono. Mitä väliä on toisten mielipiteillä? Teet niinkuin hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos mies ei halua puhua erosta, et voi häntä siihen pakottaa. Mutta älä jätä tilannetta roikkumaan sen takia, että mies ei suostu keskusteluun. Tee omat ratkaisusi. Eli voit todeta miehelle, että on tosi harmi, ettei hän suostu puhumaan erosta, ja tässä tilanteessa haet sitten itse eroa. Onhan siinä sitten se kuuden kuukauden harkinta-aika, jolloin miehen on vielä mahdollista puhua asiasta.
No mitä ihmettä. Pidät sivusuhteesi ja koet onnea sen verran kun sitä kestää, etkä riko lapsesi perhettä. Eikä se lapsi mitään "aisti" jos käyt kerran viikossa panettamassa itseäsi muualla. Jos nyt lähdet ja jatkat jonkun uuden miehen kanssa, suhde häneenkin väljähtää ennemmin tai myöhemmin.
Meillä oli vastaavanlainen tilanne miehen kanssa. Minä kaipasin läheisyyttä, yhteistä tekemistä ja kunnon eläimellistä paneksintaa ja intensiivistä ottamista, mutta miehelle riitti pliisu pikapano kerran viikossa. Ilmoitin, että jos seksiä, läheisyytt ja kiihoittelua ei tule häneltä, sitä tulee jostain muualta. Rakastan miestäni, mutta minä en 23-vuotiaana rupea seksittä elämään. Niinpä aloitin sivusuhteen, johon purin niitä tarpeita, joita ei muuten huomioitu. Ei ole huono omatunto, koska mies on koko ajan tiennyt, etten saa riittävästi, mutta on päättänyt olla tekemättä asialle mitään.
Toiselta ei voi vaatia yksiavioisuutta, jos elämä on yhtä torjumista ja välttelyä, vaikka olisikin rakkautta. Fyysiset tarpeet ovat voimakkaita ja herkkiä, kaikilla meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on petetty aiemmassa suhteessa, jossa todella rakastin miestä enkä olisi iki maailmassa uskonut hänestä niin. Se sattui. Olen miettinyt onko minusta tullut tämän takia niin kylmä ihminen että pystyn noin tekemään.
Nääh, en usko. Olet vaan aina ollut samanlainen ihminen kuin exäsi, eli pettäminen sujuu kuin luonnostaan. Älä nyt etsi asialle mitään tekosyitä tai pettämiselle verukkeita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos mies ei halua puhua erosta, et voi häntä siihen pakottaa. Mutta älä jätä tilannetta roikkumaan sen takia, että mies ei suostu keskusteluun. Tee omat ratkaisusi. Eli voit todeta miehelle, että on tosi harmi, ettei hän suostu puhumaan erosta, ja tässä tilanteessa haet sitten itse eroa. Onhan siinä sitten se kuuden kuukauden harkinta-aika, jolloin miehen on vielä mahdollista puhua asiasta.
Ja todennäköisesti tsemppaa ainakin kaksi ekaa kuukautta mutta eiköhän tuo suhde ole jo nähty ettei miehellä ole aitoa halua olla a) puolison kanssa b) perheen kanssa.
On tottunut helppoon elämään pyykit pestynä, lapsi hoidettu ja ruokaa kaapissa että voi vain nukkua kotona ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä. Pidät sivusuhteesi ja koet onnea sen verran kun sitä kestää, etkä riko lapsesi perhettä. Eikä se lapsi mitään "aisti" jos käyt kerran viikossa panettamassa itseäsi muualla. Jos nyt lähdet ja jatkat jonkun uuden miehen kanssa, suhde häneenkin väljähtää ennemmin tai myöhemmin.
Meillä oli vastaavanlainen tilanne miehen kanssa. Minä kaipasin läheisyyttä, yhteistä tekemistä ja kunnon eläimellistä paneksintaa ja intensiivistä ottamista, mutta miehelle riitti pliisu pikapano kerran viikossa. Ilmoitin, että jos seksiä, läheisyytt ja kiihoittelua ei tule häneltä, sitä tulee jostain muualta. Rakastan miestäni, mutta minä en 23-vuotiaana rupea seksittä elämään. Niinpä aloitin sivusuhteen, johon purin niitä tarpeita, joita ei muuten huomioitu. Ei ole huono omatunto, koska mies on koko ajan tiennyt, etten saa riittävästi, mutta on päättänyt olla tekemättä asialle mitään.
Toiselta ei voi vaatia yksiavioisuutta, jos elämä on yhtä torjumista ja välttelyä, vaikka olisikin rakkautta. Fyysiset tarpeet ovat voimakkaita ja herkkiä, kaikilla meillä.
Yhtä en tässä kuviossa ymmärrä. Miksi roikut miehessäsi ja suhteessa, jossa et saa mitä haluat ja kaipaat?
Tiimarista vihkot loppu?