Jos toivoo elämältään pariutumista, odottaako liikoja?

Niin. Kuuluuko pariutuminen elämään?

Mä ainakin ymmärrän jos ihminen masentuu siitä ettei saa parisuhdetta. Olen itse juuri tuollainen ihminen. Suurin toiveeni elämässäni on ollut jo yli puolet elämästäni olla rakastettu ja haluttu. Koskaan en ole tuota saanut kokea. Nyt tuntuu että vaikka joskus vielä miehen saisinkin, olisi se jo liian myöhäistä. Olen ollut masentunut jo niin pitkään etten näe tästä enää ulos pääsyä vaikka mitä tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kuuluuko pariutuminen elämään?

Sanoisin että reilusti yli puolet ihmisistä pariutuu joten kyllä.

Tässä on vähän nyt sama juttu kuin kilttien miesten märinässä. Te kaikki kuvittelette, että huonokin parisuhde olisi parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Lisäksi luulette, että sitten kaikki olisi hienosti, kun on kumppani. Ei näin. Teidän omat ominaisuutenne ja ongelmanne eivät häviä mihinkään, vaikka joku muu vieressä olisikin. Keskimääräinen onnellisuus alkuun toki nousee, mutta ei se pelkkä parisuhde riitä tekemään ihmistä onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on vähän nyt sama juttu kuin kilttien miesten märinässä. Te kaikki kuvittelette, että huonokin parisuhde olisi parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Lisäksi luulette, että sitten kaikki olisi hienosti, kun on kumppani. Ei näin. Teidän omat ominaisuutenne ja ongelmanne eivät häviä mihinkään, vaikka joku muu vieressä olisikin. Keskimääräinen onnellisuus alkuun toki nousee, mutta ei se pelkkä parisuhde riitä tekemään ihmistä onnelliseksi.

"Te kaikki kuvittelette..."

Kenelle puhut? Minä olen sitä mieltä että pariutuminen ei kuulu elämään ensisijaisesti.

ap.

Joku tuossa toivoi olevansa rakastettu ja haluttu. Se on suurempi toive, kuin Ap:n kyselemä tavoite pariutumisesta. Moni, jota ei ole haluttu, on kuitenkin pariutunut kaltaisensa kanssa - silloin voi sentään saada lapsia ja toivoa olevansa edes lapsiensa rakastama.

Syy elää tarvitaan kirjoitti:

Joku tuossa toivoi olevansa rakastettu ja haluttu. Se on suurempi toive, kuin Ap:n kyselemä tavoite pariutumisesta. Moni, jota ei ole haluttu, on kuitenkin pariutunut kaltaisensa kanssa - silloin voi sentään saada lapsia ja toivoa olevansa edes lapsiensa rakastama.

Hieno vastaus! Olen samaa mieltä. Rakastettu ja haluttu voi olla muutenkin kuin parisuhteen kautta. Ei siihen välttämättä puolisoa ja lapsia tarvita. Se että on haluttu ei tarkoita välttämättä seksuaalista halua (varmuuden vuoksi sanon...). Kiitos hyvästä vastauksesta!

ap.

On se ymmärrettävää mutta aina ei saa haluamaansa edes perusasioissa.

Onhan niitä syitä elää muitakin.

Ei se liikojen odottamista ole. Ihan luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä syitä elää muitakin.

Esim?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kuuluuko pariutuminen elämään?

Sanoisin että reilusti yli puolet ihmisistä pariutuu joten kyllä.

Enemmistö ratkaisee siis? ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä syitä elää muitakin.

Esim?

No täytyy olla aika huono mielikuvitus jos ei keksi muita syitä elää.

En sanoisi että odottaa liikoja, mutta sehän nyt on fakta että aina ei saa sitä mitä odottaa. Masennus menee ohi.

Totta kai se on luonnollista. Ihan normaali tarve ihmisellä - tai no, tarpeet, sillä parisuhteessahan pystyy tyydyttämään läheisyydenkaipuun, sosiaaliset tarpeet ja seksihalut muiden muassa.

Kaikki ihmiset eivät pariudu, eivätkä kaikki edes halua. Ihminen voi olla onnellinen muutenkin, ja todella moni on onneton nimenomaan parisuhteessa.

Kannattaa mieluummin yrittää löytää ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla ja keskittyä itseensä. Kumppani löytyy jos on löytyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on vähän nyt sama juttu kuin kilttien miesten märinässä. Te kaikki kuvittelette, että huonokin parisuhde olisi parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Lisäksi luulette, että sitten kaikki olisi hienosti, kun on kumppani. Ei näin. Teidän omat ominaisuutenne ja ongelmanne eivät häviä mihinkään, vaikka joku muu vieressä olisikin. Keskimääräinen onnellisuus alkuun toki nousee, mutta ei se pelkkä parisuhde riitä tekemään ihmistä onnelliseksi.

"Te kaikki kuvittelette..."

Kenelle puhut? Minä olen sitä mieltä että pariutuminen ei kuulu elämään ensisijaisesti.

ap.

Miksi sitten yrität saada parisuhteen? Viesti oli osoitettu epävarmoille ja tyytymättömille yksineläjille kuten ap.

Tulostavoitteet elämälle menevät kaikilla munille. Toisilla suuremmin toisilla pienemmin, mutta kaikilla meillähän on rajoitteemme.

Tavoitteiden taso vaihtelee, mutta kyllä riman voi alittaa, vaikka se olisi kuinka alhaalla. Kun rima tippuu on masennus ja pahimmillaan itsemurha ymmärrettävä - melkein seuraus.

Jos vain osa tavoitteista menee munille, niin rima saattaa jäädä heilumaan. Esimerkiksi hyvät ihmissuhteet voivat pelastaa, vaikka muu menisi pieleen. Siksi halutttu, mutta puuttuva parisuhde korkeamman tason rimanalitus, kuin suurten tulojen saavuttamattomuus.

Elämän synkästä alkuhistoriasta lähtien osa on menestynyt ja osalle käynyt kalpaten. Nykyisin kun kuolleisuus on pienempi niin ehkä kuvitellaan että elämään kuuluu tietyt perusasiat mutta näin ei oikeasti ole. Väliinputoajia on paljon ja kohtalot voivat olla aika hirvittäviäkin.