Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen on määriteltävä uhrin kokemuksen kautta!
19.06.2018 |
Jos MITÄ TAHANSA toimintaa jatketaan sen jälkeen kun toinen on käskenyt lopettaa, kyse on kiusaamisesta. AINA. Tähän ei ole YHTÄKÄÄN poikkeusta.
Jos toiminta loukkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä toiselle ihmiselle, se on yksiselitteisesti väärin.
Kommentit (20)
En tiedä, miksi kiusaamisen kohdalla puhutaan yleensä pahasta mielestä tai loukkaantumisesta. Kaikki me pahoitamme mielemme ja loukkaannumme vaikka millaisista asioista. Kiusaamisessa on kyse paljon vakavammasta, se on psykologisesti äärimmäisen vahingollista ja traumatisoivaa toimintaa.
En itse asiassa ymmärrä, miksi ylipäätään puhutaan kiusaamisesta eikä teoista? Vainoaminen, pahoinpitely, vahingonteko... Nämä ovat yhteiskunnassamme RIKOKSIA. Miksi ne muuttuvat "kiusaamiseksi" kun niitä tehdään koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim seksuaalirikoksista syy on muka uhrissa, ja tekijä saa lain mukaan olla kertomatta totuutta. Hän on se jonka kokemus muka oikeuttaa.
Pitäisi kaikkien tajuta että syy on vain tekijässä, ja uhrin kokemusta ei voi kukaan muu määritellä. Kuitenkin hänen kokemuksensa on yhtä arvokas.
Mutta elämä on epäoikeudenmukaista: lyötyjä lyödään, kusipäät kukoistaa, paha ei saa palkkaansa.
Pitää vaan jaksaa
Miten kiusaaminen voidaan määritellä uhrin kokemuksen kautta? Jos jonkun tiedetään olevan kiusaamisen uhri, silloin tiedetään jo että kiusaamista on tapahtunut. Jos ei tiedetä, onko kiusaamista tapahtunut, ei voida myöskään tietää onko kyseessä uhri vai ei. Joudutaan kehäpäätelmään.
Pahimmat kiusaajat ovat POLIISI ja LAKITUPA
Suomessa
Ruskeassa talossa ollaan karhun sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi työelämässä. Alisuorittamiseen on voitava puuttua.
Mutta jos joku sanoo, että hänen tietynlainen kohtelunsa on lopetettava, niin millä oikeudella katsot saavasi jatkaa? Asioista voidaan puhua myös toista kunnioittaen, eikä siten, kuin sinä haluat.
Entä jos molemmat kokee olevansa kiusaamisen uhreja. Kumman kokemus on oikea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi kiusaamisen kohdalla puhutaan yleensä pahasta mielestä tai loukkaantumisesta. Kaikki me pahoitamme mielemme ja loukkaannumme vaikka millaisista asioista. Kiusaamisessa on kyse paljon vakavammasta, se on psykologisesti äärimmäisen vahingollista ja traumatisoivaa toimintaa.
En itse asiassa ymmärrä, miksi ylipäätään puhutaan kiusaamisesta eikä teoista? Vainoaminen, pahoinpitely, vahingonteko... Nämä ovat yhteiskunnassamme RIKOKSIA. Miksi ne muuttuvat "kiusaamiseksi" kun niitä tehdään koulussa?
No mitäpä se toisen mielen pahoittaminen sitten on, jos tilanne menee niin, että loukkaantuneen sanoessa loukkaamisesta pyöritellään silmiä, torjutaan koko väite tai muuten ei ymmärretä, että loukkasi toista? Se on kiusaamista, kun oma asenne otetaan toisen ihmisen asennetta ylemmäksi, eli ei "alennuta" selvittämään mitään mistä toinen loukkaantui.
Okei sopii. Tästä lähtien mä koen, että kaikki naiset kiusaa mua, ja erityisesti rumat ja feministit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos molemmat kokee olevansa kiusaamisen uhreja. Kumman kokemus on oikea
Millä lailla? Miten toisen työnteosta sanova voi kokea olevansa kiusaamisen uhri? Vai mitä tarkoitat?
Minun opiskelijakaverini pyöritteli kerran silmiään, kun sanoin hänelle eräästä asiasta. Hän alkoi aivan vainoharhaisesti selittää minulle jostain tietokoneen levykkeestä jotain, en edes ymmärtänyt mikä oli ongelma, sen tiesin, etten ollut tehnyt mitään tahallani väärin tai häntä vahingoittavaa, niin tämä sekopää hyökkäsi sanallisesti minua kohtaan ja alkoi syyttää minua jostain hänen töihinsä liittyvistä. Kyseessä joku kanditutkinnon 2. vuosikurssin pikku teelmä, eli ei todellakaan mitään valtionsalaisuuksia.
En muista mitä sanoin vastaukseksi, mutta tämä vain jatkoi. Sanoin siihen sitten, että koen hänen puheensa loukkaavina, koska ajattelin, että hän ei itse tajua sitä, niin tämä idiootti ainoastaan kehtasi pyöritellä minulle silmiään! Ttu mikä tampio.
Häntä ei siis kiinnosta se, että hän on loukkaava, ai että ois pitänyt siinä hetkssä servata se ääliö vielä hiukan tarkemmin. En vain halunnut olla näkyvästi ilkeä takaisin.
Mutta luottamus tätä ihmistä kohtaan loppui siihen paikkaan.
Hänkin hölisi jotain luottamisesta, no, ois kannattanut tarkistaa, että mä en tahallani tehnyt sitä jotain, mitä hän vainoharhaisesti kuvitteli, joten jos hän ei voi luottaa ihmisiin, koska nämä eivät toimi kuten hän olettaa, niin sehän on tasan hänen ongelmansa. Se olisi ollut ERI ASIA, jos hän ei olisi voinut luottaa minuun, koska tein tahallani jotain väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumaailmassa vain turhan usein näkee sitä, että itse kiusaaja kokee olevansa kiusattu. Esim henkilö 1 haukkuu ensinhenkilö 2, joka sitten haukkuu takaisin. Se, joka valittaa että on kiusattu on henkilö 1. Tai henkilö 1 on ilkeä koko luokalle ja sitten kun nämä toiset ei enää ota mukaan leikkeihin, kokee henkilö 1 olevansa kiusattu.
Eli jos meillä on mielenterveysongelmista kärsivä vainoharhainen työntekijä joka on sitä mieltä että koko firma on häntä vastaan on hän oikeassa koska hänen oma kokemuksensa ratkaisee. Ja jos esimiehenä joudun puuttumaan jonkun työn tekemiseen koska tekee sen väärin tai jättää velvollisuuksiaan hoitamatta olen kiusaaja jos hän sen kokee kiusaamisena?
Jep jep, ei mulla muuta kysyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskelijakaverini pyöritteli kerran silmiään, kun sanoin hänelle eräästä asiasta. Hän alkoi aivan vainoharhaisesti selittää minulle jostain tietokoneen levykkeestä jotain, en edes ymmärtänyt mikä oli ongelma, sen tiesin, etten ollut tehnyt mitään tahallani väärin tai häntä vahingoittavaa, niin tämä sekopää hyökkäsi sanallisesti minua kohtaan ja alkoi syyttää minua jostain hänen töihinsä liittyvistä. Kyseessä joku kanditutkinnon 2. vuosikurssin pikku teelmä, eli ei todellakaan mitään valtionsalaisuuksia.
En muista mitä sanoin vastaukseksi, mutta tämä vain jatkoi. Sanoin siihen sitten, että koen hänen puheensa loukkaavina, koska ajattelin, että hän ei itse tajua sitä, niin tämä idiootti ainoastaan kehtasi pyöritellä minulle silmiään! Ttu mikä tampio.
Häntä ei siis kiinnosta se, että hän on loukkaava, ai että ois pitänyt siinä hetkssä servata se ääliö vielä hiukan tarkemmin. En vain halunnut olla näkyvästi ilkeä takaisin.
Mutta luottamus tätä ihmistä kohtaan loppui siihen paikkaan.
Hänkin hölisi jotain luottamisesta, no, ois kannattanut tarkistaa, että mä en tahallani tehnyt sitä jotain, mitä hän vainoharhaisesti kuvitteli, joten jos hän ei voi luottaa ihmisiin, koska nämä eivät toimi kuten hän olettaa, niin sehän on tasan hänen ongelmansa. Se olisi ollut ERI ASIA, jos hän ei olisi voinut luottaa minuun, koska tein tahallani jotain väärin.
Niin hän se siinä kiusaaja oli, kun alkoi syyttää mua siitä, että olin tehnyt jotain epäluotettavaa, vaikka se oli kaikki hänen päässään vain. Jos minä en tiedä jotain asiaa hänen v*tun levykkeistään, ja sen takia toimin väärin, niin ei se tarkoita, että olen epäluotettava. Jos se koski pelkoa jonkun asian vuotamisesta, jota hän ei halunnut, niin se on vähän voi voi, minkä mä asialle jälkikäteen mahdoin? Varsinkin kun en tehnyt sitä tahallaan, niin ei ois kannattanut syytellä minua mistään. Korkeintaan olisi voinut sanoa asiasta, joskin se oli niin naurettava asia, että olisinnvarmaan tyrskähtänyt ääneen, että pelkäätkö sä tuollaista? :D
Typerä tampio valitsi syyttelyn polun ja alkoi kiusaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos meillä on mielenterveysongelmista kärsivä vainoharhainen työntekijä joka on sitä mieltä että koko firma on häntä vastaan on hän oikeassa koska hänen oma kokemuksensa ratkaisee. Ja jos esimiehenä joudun puuttumaan jonkun työn tekemiseen koska tekee sen väärin tai jättää velvollisuuksiaan hoitamatta olen kiusaaja jos hän sen kokee kiusaamisena?
Jep jep, ei mulla muuta kysyttävää.
Harvemmin tällainen henkilö voi ketään kiusata, kun muuthan näkevät, että se sekopää on vainoharhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun opiskelijakaverini pyöritteli kerran silmiään, kun sanoin hänelle eräästä asiasta. Hän alkoi aivan vainoharhaisesti selittää minulle jostain tietokoneen levykkeestä jotain, en edes ymmärtänyt mikä oli ongelma, sen tiesin, etten ollut tehnyt mitään tahallani väärin tai häntä vahingoittavaa, niin tämä sekopää hyökkäsi sanallisesti minua kohtaan ja alkoi syyttää minua jostain hänen töihinsä liittyvistä. Kyseessä joku kanditutkinnon 2. vuosikurssin pikku teelmä, eli ei todellakaan mitään valtionsalaisuuksia.
En muista mitä sanoin vastaukseksi, mutta tämä vain jatkoi. Sanoin siihen sitten, että koen hänen puheensa loukkaavina, koska ajattelin, että hän ei itse tajua sitä, niin tämä idiootti ainoastaan kehtasi pyöritellä minulle silmiään! Ttu mikä tampio.
Häntä ei siis kiinnosta se, että hän on loukkaava, ai että ois pitänyt siinä hetkssä servata se ääliö vielä hiukan tarkemmin. En vain halunnut olla näkyvästi ilkeä takaisin.
Mutta luottamus tätä ihmistä kohtaan loppui siihen paikkaan.
Hänkin hölisi jotain luottamisesta, no, ois kannattanut tarkistaa, että mä en tahallani tehnyt sitä jotain, mitä hän vainoharhaisesti kuvitteli, joten jos hän ei voi luottaa ihmisiin, koska nämä eivät toimi kuten hän olettaa, niin sehän on tasan hänen ongelmansa. Se olisi ollut ERI ASIA, jos hän ei olisi voinut luottaa minuun, koska tein tahallani jotain väärin.Niin hän se siinä kiusaaja oli, kun alkoi syyttää mua siitä, että olin tehnyt jotain epäluotettavaa, vaikka se oli kaikki hänen päässään vain. Jos minä en tiedä jotain asiaa hänen v*tun levykkeistään, ja sen takia toimin väärin, niin ei se tarkoita, että olen epäluotettava. Jos se koski pelkoa jonkun asian vuotamisesta, jota hän ei halunnut, niin se on vähän voi voi, minkä mä asialle jälkikäteen mahdoin? Varsinkin kun en tehnyt sitä tahallaan, niin ei ois kannattanut syytellä minua mistään. Korkeintaan olisi voinut sanoa asiasta, joskin se oli niin naurettava asia, että olisinnvarmaan tyrskähtänyt ääneen, että pelkäätkö sä tuollaista? :D
Typerä tampio valitsi syyttelyn polun ja alkoi kiusaajaksi.
Niin että kyllä minä koin tässä tuleeni kiusatuksi, ja se on määriteltävä sellaiseksi, koska minä koin niin.
Hän ehkä kuvitteli minut kiusaajaksi, koska ei elänyt todellisuudessa, ja oletti minun ilmeisesti jotenkin tahtoneen pahaa itselleen.
No, tuon jälkeen toki tahdoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi kiusaamisen kohdalla puhutaan yleensä pahasta mielestä tai loukkaantumisesta. Kaikki me pahoitamme mielemme ja loukkaannumme vaikka millaisista asioista. Kiusaamisessa on kyse paljon vakavammasta, se on psykologisesti äärimmäisen vahingollista ja traumatisoivaa toimintaa.
En itse asiassa ymmärrä, miksi ylipäätään puhutaan kiusaamisesta eikä teoista? Vainoaminen, pahoinpitely, vahingonteko... Nämä ovat yhteiskunnassamme RIKOKSIA. Miksi ne muuttuvat "kiusaamiseksi" kun niitä tehdään koulussa?
No mitäpä se toisen mielen pahoittaminen sitten on, jos tilanne menee niin, että loukkaantuneen sanoessa loukkaamisesta pyöritellään silmiä, torjutaan koko väite tai muuten ei ymmärretä, että loukkasi toista? Se on kiusaamista, kun oma asenne otetaan toisen ihmisen asennetta ylemmäksi, eli ei "alennuta" selvittämään mitään mistä toinen loukkaantui.
Eipä sitä aikuisena tarvi loukkaantua jonkun ilkeistä sanoista tai teoista, kun ymmärtää sen että tämä henkilö kertoo itsestään. Niin hyvässä kuin pahassa ja tarkoitan että ei kehujakaan kannata ottaa vakavasti.
Jos joku kiusaaja ei kykene asiaa selvittämään, niin ei sitä voi pakottaakaan. Tekee vaan hälle selväksi, että ei jatka toimintaansa. Tekee sen selväksi teoilla, jos puhe ei riitä.
Lapset ja nuoret traumatisoituu kiusaamisesta, koska siinä iässä ei oikein ole henkistä kapasiteettia ymmärtää ja käsittää asioita, mikä on hyvin valitettavaa. Mutta kaikesta kuitenkin voi eheytyä, tapahtui mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos meillä on mielenterveysongelmista kärsivä vainoharhainen työntekijä joka on sitä mieltä että koko firma on häntä vastaan on hän oikeassa koska hänen oma kokemuksensa ratkaisee. Ja jos esimiehenä joudun puuttumaan jonkun työn tekemiseen koska tekee sen väärin tai jättää velvollisuuksiaan hoitamatta olen kiusaaja jos hän sen kokee kiusaamisena?
Jep jep, ei mulla muuta kysyttävää.
Niin se menee.
Jos haluat hedelmällisen keskustelun, sinun on lähdettävä siitä että vastapuoli puhuu totta omasta näkökulmastaan katsoen.
Diagnoosit kuuluvat lääkäreille, eivät esimiehille.
Vaikea uskoa, että kukaan ehdottaisi tuota tosissaan. Väitteet kiusaamisesta, eli väitetyn uhrin kokemus, on peruste ryhtyä tutkimaan mitä on tapahtunut, mutta väitetyn kiusaajan teot ratkaisevat ovatko väitteet totta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei toimi työelämässä. Alisuorittamiseen on voitava puuttua.