Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan rakastunut kehenkään, en koskaan rakastanut ketään. Kohtalotovereita?
19.06.2018 |
Vanhempiani tietysti rakastan, mutta lapsuuskodin ulkopuolella ei kukaan ihminen ole herättänyt minkäänlaisia tunteita koskaan. Olen ainoa lapsi ja sukulaisiin ei oikeastaan ole mitään kontakteja. Oon nainen, 34v.
On minulla kavereita, töissä ja muutenkin. Olen myös ollut parisuhteissa. Mutta kukaan ei herätä mitään tunteita. En osaa tuntea ikävääkään lainkaan. Tämä koskee siis sekä romanttista rakkautta että ystävyyttä. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu tavata joku ihminen ja sitten kokea, että hän on minulle tärkeä, kaivata häntä ja hänen seuraansa.
Ristiriitaista ehkä, mutta haluaisin kuitenkin lapsen. Mulla on usein kova vauvakuume, tälläkin hetkellä. Lastani rakastaisin varmasti, aivan kuten omat vanhempani rakastavat minua. En koe olevani tunnekylmä enkä välinpitämätön, olen hyvin empaattinen esimerkiksi hädässäolevia, köyhiä, syrjäytyneitä yms. kohtaan.
Onko muita sivullisia, joille rakkaus ja rakastaminen on jäänyt vieraaksi tässä elämässä?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on tuollainen. Hän rakastaa minua, lapsiani ja äitiämme, mutta hän ei ole koskaan rakastanut ketään muuta. Ei läheisiä ystäviä, ei ensimmäistäkään parisuhdetta. Hän on hyvin miellyttävä, henkinen, kaunis ihminen, mutta ei vain tunne rakkautta. Hän joskus vertasi että elämä on kuin ihana kangaskauppa, jossa yksikään kangas vaan ei koskaan tunnu omalta.
Minulla on aikuinen poika,paljon naisia,olen ollut naimisissa,kihloissa..... mutta en ole koskaan rakastanut ketään.olen jo 62v.veikkan että mussa on jotain vikaa.
Sit on niitä jotka tuntee samoin, mut ovat silti olleet monesti kihloissa ja naimisissa ja lapsiakin on monelle jne. Se se vasta surullinen tilanne on. Vedättäneet monia.
Minä olen rakastunut ja rakastanut mutta en ole koskaan saanut kokea vastarakkautta. Edes seurustelusuhteessa, kyse oli miehen puolelta käyttämisestä. Että enpä tiedä oletko menettänyt mitään, paitsi mahdollisesti helvetin paljon tuskaa ja surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et koe kaipaavasi rakkautta ja et tiedä, mistä jäät paitsi, onko se välttämättä huono asia.
Toisaalta, koska on rakastanut ja rakastunut niin tietäen, mitä voi menettää niin toivoo, että osaisi nauttia ajasta, mitä on ja ei liian usein miettisi, millaista on rakkaus menettää.
Mitä on rakastumisen tunne? Itse koen sen niin, että toinen ihminen saa perhosia vatsanpohjaan. Odottaa toisen näkemistä. On hyvä olla toisen vierellä. Halu koskettaa toista.
Mitä muuta rakastaminen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuo on kovin yleistä. Pariutuminen ja rakkaus on todennäköisesti selviytymisstrategia, joka siis on kautta historian auttanut meitä paremmin säilymään hengissä ja lisääntymään.
Se, että ei tunne ikävää kertoo kiintymyssuhteen jonkinlaisesta vauriosta. Yleensä ihminen oppii kiintymään toiseen, joka tuo turvallisuutta, ja tämän henkilön poissaolo aiheuttaa ikävän. Jos ihmiselle, alunperin lapselle, toisen poissaolo tai läsnäolo ei aiheuta yhtään mitään, hän ei ole oppinut kiintymään normaalisti. Tällainen poissa silmistä, poissa mielestä -ilmiö on yleinen esim narsisteilla, mutta häiriö voi olla joku muukin. Termi oli objektijonkun puuttuminen tms. mutta nyt en jaksa googlettaa.
Minulla on samankaltaisia tunteita. Tunnen jonkinlaista kiintymystä ja sitoudun tiettyihin ihmissuhteisiin mutta en tunne rakkautta. Aidosti ja palavasti rakastan vain lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään eikä minuakaan ole rakastettu. Kulkee meillä suvussa näköjään.
Sama mulla. Minulla ei ole tunteita ollut ketään ihmistä koskaan. Sama vaikka joku tuttu kuolee niin en menisi hautajaisiin edes koska ei se olis tärkeä ihminen ollut minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä on rakastumisen tunne? Itse koen sen niin, että toinen ihminen saa perhosia vatsanpohjaan. Odottaa toisen näkemistä. On hyvä olla toisen vierellä. Halu koskettaa toista.
Mitä muuta rakastaminen on?
Niin, mietin samaa. Minulla on nyt hyvä suhde. Ei ole perhosia, mutta lähellä on todella hyvä olla ja seksuaalista vetovoimaa löytyy.
Mutta kun hän sanoo ikävöivänsä, en tunne samoin. Enkö siis rakasta?
Olen ollut myös pitkässä, hyvässä parisuhteessa, ja näin jälkikäteen mietin, että rakastinko sittenkään koskaan, vaikka jotain sielunkumppanuutta oli.
Mitä ihmettä se rakkaus on ja mistä sen tietää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on rakastumisen tunne? Itse koen sen niin, että toinen ihminen saa perhosia vatsanpohjaan. Odottaa toisen näkemistä. On hyvä olla toisen vierellä. Halu koskettaa toista.
Mitä muuta rakastaminen on?
Niin, mietin samaa. Minulla on nyt hyvä suhde. Ei ole perhosia, mutta lähellä on todella hyvä olla ja seksuaalista vetovoimaa löytyy.
Mutta kun hän sanoo ikävöivänsä, en tunne samoin. Enkö siis rakasta?
Olen ollut myös pitkässä, hyvässä parisuhteessa, ja näin jälkikäteen mietin, että rakastinko sittenkään koskaan, vaikka jotain sielunkumppanuutta oli.
Mitä ihmettä se rakkaus on ja mistä sen tietää??
Entä jos lähtee hyvästä suhteessa sitä oikeaa rakkautta etsimään eikö se itselle ole muuta? Siinähän etsii ikänsä.
Joku puhui, että voisi johtua lapsuuden kiintymyssuhdetraumasta. Tämä kyllä pätisi minuun. Turvattomuus ja hylkäämiskokemukset tuhoavat kyvyn rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuo on kovin yleistä. Pariutuminen ja rakkaus on todennäköisesti selviytymisstrategia, joka siis on kautta historian auttanut meitä paremmin säilymään hengissä ja lisääntymään.
Se, että ei tunne ikävää kertoo kiintymyssuhteen jonkinlaisesta vauriosta. Yleensä ihminen oppii kiintymään toiseen, joka tuo turvallisuutta, ja tämän henkilön poissaolo aiheuttaa ikävän. Jos ihmiselle, alunperin lapselle, toisen poissaolo tai läsnäolo ei aiheuta yhtään mitään, hän ei ole oppinut kiintymään normaalisti. Tällainen poissa silmistä, poissa mielestä -ilmiö on yleinen esim narsisteilla, mutta häiriö voi olla joku muukin. Termi oli objektijonkun puuttuminen tms. mutta nyt en jaksa googlettaa.
Objektikokemuksen puuttuminen? Mitä se siis tarkoittaa?
64 ikää en ole koskaan rakastanut ketään. Kaikkia on ollut lapsi monta naista.
Uskomatonta etten ole ainoa! En merkittävästi rakasta edes lapsiani. Äitini hautajaisissa en tuntenut oikeastaan mitään.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on rakastumisen tunne? Itse koen sen niin, että toinen ihminen saa perhosia vatsanpohjaan. Odottaa toisen näkemistä. On hyvä olla toisen vierellä. Halu koskettaa toista.
Mitä muuta rakastaminen on?
Niin, mietin samaa. Minulla on nyt hyvä suhde. Ei ole perhosia, mutta lähellä on todella hyvä olla ja seksuaalista vetovoimaa löytyy.
Mutta kun hän sanoo ikävöivänsä, en tunne samoin. Enkö siis rakasta?
Olen ollut myös pitkässä, hyvässä parisuhteessa, ja näin jälkikäteen mietin, että rakastinko sittenkään koskaan, vaikka jotain sielunkumppanuutta oli.
Mitä ihmettä se rakkaus on ja mistä sen tietää??
Annathan nykyisen mennä menojaan, jos et tunne nykyisen kohdalla enempää. Ei ole oikein toista kohtaan olla suhteessa, jossa välittäminen ei ole aitoa. Jatka etsimistä. Sinä ja kaltaisesi löydätte kyllä sopivat.
Alue: Aihe vapaa
Se nyt on vielä normaalia, jos ei ole koskaan ollut rakastunut. Kuulostaa kuitenkin erikoiselta, jos et ole koskaan rakastanut muita kuin vanhempiasi. Ehkä haluaisit selvittää, onko sinulla jokin persoonallisuushäiriö. Niitähän on monenlaisia, ja on mahdollista olla empaattinen ja hyväntahtoinen ihminen vaikka ei olisikaan mikään mestarikiintyjä.