Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan rakastunut kehenkään, en koskaan rakastanut ketään. Kohtalotovereita?
19.06.2018 |
Vanhempiani tietysti rakastan, mutta lapsuuskodin ulkopuolella ei kukaan ihminen ole herättänyt minkäänlaisia tunteita koskaan. Olen ainoa lapsi ja sukulaisiin ei oikeastaan ole mitään kontakteja. Oon nainen, 34v.
On minulla kavereita, töissä ja muutenkin. Olen myös ollut parisuhteissa. Mutta kukaan ei herätä mitään tunteita. En osaa tuntea ikävääkään lainkaan. Tämä koskee siis sekä romanttista rakkautta että ystävyyttä. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu tavata joku ihminen ja sitten kokea, että hän on minulle tärkeä, kaivata häntä ja hänen seuraansa.
Ristiriitaista ehkä, mutta haluaisin kuitenkin lapsen. Mulla on usein kova vauvakuume, tälläkin hetkellä. Lastani rakastaisin varmasti, aivan kuten omat vanhempani rakastavat minua. En koe olevani tunnekylmä enkä välinpitämätön, olen hyvin empaattinen esimerkiksi hädässäolevia, köyhiä, syrjäytyneitä yms. kohtaan.
Onko muita sivullisia, joille rakkaus ja rakastaminen on jäänyt vieraaksi tässä elämässä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen rakastunut elämässäni useita kertoja, mutten ole koskaan saanut vastarakkautta. Olen 6-kymppinen, koulutettu mies.
Tarkoitan siis, että elämäni olisi ollut helpompaa, jos en olisi koskaan rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kamalaa päätyä yhteen henkilön kanssa, joka ei minua rakasta. Parempi yksin, kuin suhteessa, josta puuttuu yksi tärkein osa.
Aika näyttää olenko suhteessa, jossa toinen osapuoli ei minua rakasta. Jos näin on, en jää suhteeseen.
Aromantismi (aromantic) on ihan olemassaoleva juttu. Suosittelen tsekkaamaan, et ole yksin!
Rakkaus voi myös olla asia mikä tuhoaa elämän. Moni ihminen on kirjaimellisesti vaipunut masennukseen koko loppuelämäkseen esimerkiksi kun on eronnut ensirakkaudestaan (jos se on kolahtanut lujaa)
Vähän vaikea sanoa onko se edes asia mitä kannattaa 100% tavoitella. Siis lähinnä parisuhteita ajatellen.
Jos ihan totta puhutaan niin harva suhde nykypäivänä edes kestää.
Rakastan lapsiani, vanhempiani. Ketään miestä en ole koskaan rakastanut.
Yli 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin ensimäisen kerran 33 vuotiaana. Aloin myös päätäpahkaa suhteeseen. Eihän siitä mitään hyvää seurannut, vaan mies käytti hyväksi naiviuttani ja uskoa, että tämä oli nyt tässä. Oli pahemmanluokan narsisti, joka sai säälillä minut ostamaan hänelle kaikenlaista kallista. Hups, noin puolessa vuodessa olin käyttänyt häneen 25 tuhatta euroa, eli säästöni asunnon käsirahaan. Mies osti asunnon... itselleen. Sain hänestä paljon selville ihan hirveitä asioita, ihan seuraamalla miehen liikkeitä. Miehellä oli tietenkin paljon muita naisia ja hänen tulonsa koostuivat kaikenlaisesta hämäräpuuhasta. Lapsiakin oli jokapuolella, vaikka väitti olevansa lapseton. Jälkikäteen selitti sen sanomalla, että ei laske kännisekoiluista tai yhden illan jutuista syntyneitä lapsikseen. Kumpa olisin edes ihastunut nuorena ja siten seurustellut, niin olisi kertynyt edes kokemusta. Ruma en ole ollut, että siitä ei ole ollut kiinni, eikö yrittäjiä olisi ollut.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen rakastunut elämässäni useita kertoja, mutten ole koskaan saanut vastarakkautta. Olen 6-kymppinen, koulutettu mies.