Toinen romani avautuu iltapäivälehdessä huonosta kohtelusta Tivoli Sariolassa
Ei kahta ilman kolmatta vai miten se meni? Odotellaan kaikessa rauhassa.
Kommentit (52)
Laitatko viestistäsi lyhennetyn version? En jaksa edes aloittaa lukemaan kirjoittamaasi romaania.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Yhteiskunnan säännöistä pitäisi osata välittää aikuismaiset itsetutkiskelutaidot, tunnetaidot ja älyn omaavana ihmisenä silloinkin, kun kaikki ei mene mieliksi.
Voi tietysti yrittää tehdä niin, että on vetoamassa yhteiskuntaan silloin, kun on mahdollisuus kahmia sillä itselleen hyötyjä ja etuja laillisesti ja sitten toisena hetkenä taas toimia järjestäytyneen yhteiskunnan ja yleisen moraalitajun vastaisesti esim.uhkailemalla, puhumattakaan muista epäsosiaalisista teoista.
Toki tuolla tavalla voi käyttäytyä, mutta sillä ei voi mitenkään saavuttaa todellista kunnioitusta ja luottamusta muiden kuin toisten samanlaisten keskuudessa. Aikuiselle tuota on vain enää hirveän vaikea opettaa ja aikuisen normaali kehitys punnitaan siinä, että osaa suhtautua kypsällä tavalla pieniin pettymyksiin.
Kun itseluottamus on matalalla, hyvin moni asia voi näyttää kiusaamiselta ja loukata egoa. Esim.joitakin päiviä sitten näin kaupungilla, kun joku pariskunta riiteli ja repi toistensa vaatteita ja joku ohikulkija sattui hymyilemään. Tämän pariskunnan mies sitten alkoi huutamaan, että "nauratko meille?" ja "tule tänne kasvokkain tekemään se!" ja toisti tuota monta kertaa.
Tavallaanhan tuo on ihan turhaa energianhukkaa ja hymyn voi tulkita myös positiivisesti, mutta kun henkilöä kalvaa sisällä epävarmuus omasta asemasta maailmassa, tuollaiset pikkuasiat voivat saada valtavan merkityksen, koska tämän henkilön koko itsetunto saattaa perustua siihen miten häntä ns.kunnioitetaan siinä omassa lähiympäristössä ja hänelle vaikka hymy saattaa olla epäkunnioituksen symboli. Tällaisten asioiden takia ollaan sitten valmiita pilaamaan oma elämä ja toistenkin elämä heittäytymällä hengenvaaralliseen tappeluun tai vielä säälittävämässä tapauksessa otetaan aseet käyttöön, että tämä omaa egoa uhannut objekti häviäisi.
Ja tuossa on myös annetun ja hankitun omanarvontunnon ja itseluottamuksen ero. Omassa perhepiirissä riehujalle on voitu kertoa, että muut ovat hänen palvelijoitaan ja hän on maailman paras poika ja tyttö ja antaa muita kieroja ohjeita, joihin ulkomaailma ei pysty realistisesti vastaamaan. Tämän harhan ylläpitäminen sitten vaatii oikean kunnioituksen korvaamista pelolla ja uskottelua itselle, että kunnioitus ja pelko on sama asia, mitä se ei ole. Pelkoa voi aiheuttaa ihmisessä omaamatta ainuttakaan hyvää, hyödyllistä tai miellyttävää ominaisuutta ja siihen pystyy myös bakteeri, punkki tai vaikka vesikauhuinen koira.
Hankittu itseluottamus taas tulee siitä, kun tietää tekevänsä ja toimivansa tavalla, mitä ympäröivä maailma voi arvostaa; siihen voi kuulua erilaisia töitä, koulutuksen ja tietotaidon kehittämistä, kehittäviä harrastuksia ja rakentavaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa myös välittömän lähiympäristön ulkopuolella. Tätä kautta ihmisen sisimpään rakentuu sellaista rautaa ja voimavaroja, joiden myötä se ohikulkijoiden hymy ei ole enää "vittuilua", vaan pikemminkin ajattelee, että "hän varmaan piti näkemästään". Henkilö ymmärtää, että hänellä on elämässä paljon hyviä asioita, arvostusta ja niitä ei todellakaan kannata menettää rupeamalla riehumaan jonkun väärinkäsityksen takia.
Mitä enemmän henkilö on näiden asioiden eteen tehnyt, sitä vähemmän häntä suututtaa ja huolettaa oman 'kunnian' loukkaantuminen ja päinvastoin; ihmiset, jotka eivät tee mitään nostaakseen omaa arvoaan ja arvostustaan tekojen kautta, ovat kaikkein kärkkäimpiä ryhtymään ääritoimiin naurettavista syistä.
Arvostukseen panostanut ihminen ymmärtää, että joskus joku voi kiilata jonossa eteen, joku ei ehkä moikkaa takaisin, joku humalainen baarissa voi mutista jotain epämääräistä tai jotain muuta, mikä ei loppujen lopuksi merkitse mitään ihmiselle, joka on muuten järjestänyt elämänsä kuntoon.
Novelliversio tulee ensi vuoden puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kun tuon "vitsikkään" työntekijän nimi ei ole vielä keskustelupalstojen riepoitelvana... No, tuollaisella käytöksellä on mahdottomuus pysyä somea piilossa loputtomiin. Varmaan hauskoja hetkiä tuolla tyypillä tiedossa muutenkin, sillä eihän sitä tiedä vaikka jollakin kiusatulla on esimerkiksi vähän tulisempi sukulaispoika, joka ei niin välitä kaikista yhteiskunnan säännöistä. Kannatti varmaan aloittaa romanien julkinen kiusaaminen..
Toki, väkivallalla vastataan tuollaiseen pikkujuttuun. Tyypillistä tuolle porukalle.
Onko lasten ja naisten järjestelmällinen julkinen kiusaaminen pikkujuttu?
Tuollainen käytös on käytöstä josta perinteisesti saa turpaansa. Oli kyse sit romaneista tai ei. Joten ei kyllä mitään liioiteltua.
Kyllä mä perinteitä kunnioitan, mutta aika kieroutunut ihminen saa olla jos ihan perinteen vuoksi pitää väkivaltaa käyttää.
”No Emmä muuten mutku perinteet velvoittaa”
Toisten puolesta loukkaantumisen ja uhriutumisen taustalla on itsetunto-ongelmia. Tavallisesti näitä uhriutujia vaivaa heikko itsetunto ja epävarmuus omasta pärjäämisestä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Heitä vaivaa usein myös alemmuudentunto ja syyllisyydentunto sekä jonkinlainen voimattomuus yhteiskunnan heille asettamien haasteiden edessä. Kaikki nämä negatiiviset tunteet aiheuttavat heissä enenevissä määrin taipumusta depressivisyyteen ja itseinhoon. He pyrkivät lieventämään itseinhon tuntemuksiaan samaistumalla alistetuiksi kokemiinsa ihmisryhmiin, vaikka heillä ei olekaan heistä välttämättä minkäänlaisia kokemuksia. Loukkaantumalla ja uhriutumalla näiden alistetuiksi kokemiensa ihmisryhmien puolesta he kokevat tekevänsä jotain arvokasta ja merkityksellistä ja tuntevat siitä hetkellisesti mielihyvää. He hakevat tuota hetkellistä mielihyvän tunnetta aina uudelleen loukkaantumalla jonkin toisen alistetuksi kuvittelemansa ihmisryhmän puolesta. Jos heitä arvostellaan tästä toiminnasta, he suuttuvat ja hakevat ad hoc -selityksiä motiiveilleen.
psykålogi kirjoitti:
Toisten puolesta loukkaantumisen ja uhriutumisen taustalla on itsetunto-ongelmia. Tavallisesti näitä uhriutujia vaivaa heikko itsetunto ja epävarmuus omasta pärjäämisestä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Heitä vaivaa usein myös alemmuudentunto ja syyllisyydentunto sekä jonkinlainen voimattomuus yhteiskunnan heille asettamien haasteiden edessä. Kaikki nämä negatiiviset tunteet aiheuttavat heissä enenevissä määrin taipumusta depressivisyyteen ja itseinhoon. He pyrkivät lieventämään itseinhon tuntemuksiaan samaistumalla alistetuiksi kokemiinsa ihmisryhmiin, vaikka heillä ei olekaan heistä välttämättä minkäänlaisia kokemuksia. Loukkaantumalla ja uhriutumalla näiden alistetuiksi kokemiensa ihmisryhmien puolesta he kokevat tekevänsä jotain arvokasta ja merkityksellistä ja tuntevat siitä hetkellisesti mielihyvää. He hakevat tuota hetkellistä mielihyvän tunnetta aina uudelleen loukkaantumalla jonkin toisen alistetuksi kuvittelemansa ihmisryhmän puolesta. Jos heitä arvostellaan tästä toiminnasta, he suuttuvat ja hakevat ad hoc -selityksiä motiiveilleen.
Kohtuullisen surkea selitysyritys. Osa ihmisistä nyt vaan kannattaa ihmisarvoja ja vastustaa kaikenlaista kiusaamista. Siinä ei oo sen kummempaa analysoitavaa. Enemmän analysoitavaa on sen kiusaajan psyykeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasistikortti viuhahti esiin. Huumorimusiikki kiellettävä!
Soitelkaa "huumorimusiikkejanne" tilanteissa joissa ne ei kohdistu yksittäiseen ihmiseen joka tahtoo vain olla tivolin asiakas siinä missä kaikki muutkin.
Aika paljon biisejä löytyy ja jokuhan voi kohdistaa mitä vaan itseensä. Tössö muutama, laittakaa lisää jos tulee mieleen niin niitä ei sitten saa soittaa.
Hemaiseva pörröpää, tummat silmät ruskea tukka, Charlie Brown, Teuvo sorateiden kuningas, rikoo on riskillä ruma, suihketta kainaloon.....
Vierailija kirjoitti:
Ihme kun tuon "vitsikkään" työntekijän nimi ei ole vielä keskustelupalstojen riepoitelvana... No, tuollaisella käytöksellä on mahdottomuus pysyä somea piilossa loputtomiin. Varmaan hauskoja hetkiä tuolla tyypillä tiedossa muutenkin, sillä eihän sitä tiedä vaikka jollakin kiusatulla on esimerkiksi vähän tulisempi sukulaispoika, joka ei niin välitä kaikista yhteiskunnan säännöistä. Kannatti varmaan aloittaa romanien julkinen kiusaaminen..
Hai ootsie tummii ja tulisii? Vai oletko sinä uhkailija kenties paskahousuantifantti? Uhkaile lisää, laitonta sekin on.
Vierailija kirjoitti:
psykålogi kirjoitti:
Toisten puolesta loukkaantumisen ja uhriutumisen taustalla on itsetunto-ongelmia. Tavallisesti näitä uhriutujia vaivaa heikko itsetunto ja epävarmuus omasta pärjäämisestä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Heitä vaivaa usein myös alemmuudentunto ja syyllisyydentunto sekä jonkinlainen voimattomuus yhteiskunnan heille asettamien haasteiden edessä. Kaikki nämä negatiiviset tunteet aiheuttavat heissä enenevissä määrin taipumusta depressivisyyteen ja itseinhoon. He pyrkivät lieventämään itseinhon tuntemuksiaan samaistumalla alistetuiksi kokemiinsa ihmisryhmiin, vaikka heillä ei olekaan heistä välttämättä minkäänlaisia kokemuksia. Loukkaantumalla ja uhriutumalla näiden alistetuiksi kokemiensa ihmisryhmien puolesta he kokevat tekevänsä jotain arvokasta ja merkityksellistä ja tuntevat siitä hetkellisesti mielihyvää. He hakevat tuota hetkellistä mielihyvän tunnetta aina uudelleen loukkaantumalla jonkin toisen alistetuksi kuvittelemansa ihmisryhmän puolesta. Jos heitä arvostellaan tästä toiminnasta, he suuttuvat ja hakevat ad hoc -selityksiä motiiveilleen.
Kohtuullisen surkea selitysyritys. Osa ihmisistä nyt vaan kannattaa ihmisarvoja ja vastustaa kaikenlaista kiusaamista. Siinä ei oo sen kummempaa analysoitavaa. Enemmän analysoitavaa on sen kiusaajan psyykeessä.
Itse olet kohtuullisen surkea varajeesus. Tuohan oli täyttä asiaa.
eikös näillä ole tapana vetää se rasistikortti esiin aina kun mahdollista.... se olisikin ylläri, kun vetäisisi verokortin esiin ja menisi duuniin..
Vierailija kirjoitti:
psykålogi kirjoitti:
Toisten puolesta loukkaantumisen ja uhriutumisen taustalla on itsetunto-ongelmia. Tavallisesti näitä uhriutujia vaivaa heikko itsetunto ja epävarmuus omasta pärjäämisestä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Heitä vaivaa usein myös alemmuudentunto ja syyllisyydentunto sekä jonkinlainen voimattomuus yhteiskunnan heille asettamien haasteiden edessä. Kaikki nämä negatiiviset tunteet aiheuttavat heissä enenevissä määrin taipumusta depressivisyyteen ja itseinhoon. He pyrkivät lieventämään itseinhon tuntemuksiaan samaistumalla alistetuiksi kokemiinsa ihmisryhmiin, vaikka heillä ei olekaan heistä välttämättä minkäänlaisia kokemuksia. Loukkaantumalla ja uhriutumalla näiden alistetuiksi kokemiensa ihmisryhmien puolesta he kokevat tekevänsä jotain arvokasta ja merkityksellistä ja tuntevat siitä hetkellisesti mielihyvää. He hakevat tuota hetkellistä mielihyvän tunnetta aina uudelleen loukkaantumalla jonkin toisen alistetuksi kuvittelemansa ihmisryhmän puolesta. Jos heitä arvostellaan tästä toiminnasta, he suuttuvat ja hakevat ad hoc -selityksiä motiiveilleen.
Kohtuullisen surkea selitysyritys. Osa ihmisistä nyt vaan kannattaa ihmisarvoja ja vastustaa kaikenlaista kiusaamista. Siinä ei oo sen kummempaa analysoitavaa. Enemmän analysoitavaa on sen kiusaajan psyykeessä.
Ystävä hyvä, kaikki motiivit eivät ole tietoisia. Veikkaanpa, että myös sinulla on noita edellä kuvattuja tuntemuksia tukahdutettuina, mutta puet ne näennäisen rationaalisen selityksen muotoon. Vetoamalla abstarkteihin ihmisoikeuksiin tarjoat ad hoc -selityksen motiiveillesi.
Tunnen muutamia romaneja ja kaikista jäänyt henkilökohtaisesti ihan positiivinen fiilis puolin ja toisin.
En tiedä miksi pitäisi tivolissa soittaa pilkkalaulua yhtään kellekään, oli sitten tumma, vaalea, vammainen, vammaton, pitkä tai pätkä, lapsi tai aikuinen jne. Myöskään kiusaamista kouluissa tai työpaikoilla ei pitäisi todellakaan hyväksyä. Harvassa on ne sivistyneet ja fiksut ihmiset jotka viitsivät puuttua syrjintään ja väkivaltaan jne.
Olet siis ammatti- ja tapauhriutuja?