Helpompi elää

Vierailija kirjoitti:

Kun anoppi ei enää elä. Vaikka hän oli mukava ihminen ja hyvä mummo niin hän aina vähätteli minua. Se loukkasi välillä vaikka en sitä hänelle koskaan näyttänyt. Onko muilla näin?

Minulla on vastaava kokemus äitini kuolemasta. Tuo on ihan normaalia silloin, jos ihmissuhde on ollut hyvin ristiriitainen. Kaikista hyvistä asioista huolimatta on henkisesti todella helpottavaa, kun paljon voimia vaatineet ristiriidat ovat vihdoin ohi.

No, eron myötä olisit joka tapauksessa etääntynyt ex-anopista.

Kuinkas ero etenee?

Kuulemani ja lukemani perusteella hyvinkin yleistä. Vanhempiaan ja appivanhempiaan on ollut tapana kunnioittaa, ja siksi on pysytty vaiti väärin kohtelusta. Minä suorastaan jo odotan että äitini kuolee, enkä ainoastaan henkisen ahdistuksen vähenemisen toivossa. Haluan myös hänen osuutensa kotitaloomme jotta pääsen toteuttamaan itseäni siellä. Raadollinen ihminen.

Sä olet kyllä mahdoton tuuliviiri.

Juuri valitit, kuinka yksinäistä on, kun ei ole enää anoppia eikä siis ketään kenen kanssa jutella.