Lue keskustelun säännöt.
Onko vaan laitettava välit poikki vai..
18.06.2018 |
..miten tällaisen ystävän kanssa pitäisi toimia?
Olemme tunteneet viitisen vuotta, ja tämä nainen on ollut oikeastaan koko tämän ajan masentunut ja ahdistunut. Hänellä on elämässä periaatteessa kaikki kunnossa, onnellinen ja turvallinen lapsuus, taloudellisesti kaikki paremmin kuin hyvin, pari ammattia opiskeltuna jne. Ei ole ollut vaikeita parisuhteita, eikä oikeasti mitään suurempia vastoinkäymisiä. Silti häntä ahdistaa kokoajan, kaikki. Hän on käynyt terapiassa, syö masennuslääkkeitä jne. Jos me tapaamme, tai juttelemme, kääntää hän välittömästi puheen itseensä ja omaan huonoon oloon ja siihen miten surkeasti hän voi. En muista olisiko hän nyt pariin vuoteen edes kertaakaan kysynyt miten minulla menee. Jos meillä on illanistujaisia, ja tämä nainen osallistuu niihin, on 100% varmaa että jossain vaiheessa iltaa hän järjestää jonkunnäköisen kohtauksen jossa vetää huomion itseensä ja masennukseensa. Sitten lohdutellaan porukalla ja vakuutellaan että kaikki on hyvin ja hän on vahva ja pärjää. Olen yrittänyt varovasti ehdottaa että sen sijaan että juoksisi terapeutilta toiselle ja rouhisi masennuslääkkeitä yms, koittaisi etsiä ratkaisua huonojen ajatusmallien katkaisemiseen itsestään. Tähän hän ei ole valmis, vaan aina pitäisi löytyä valmis ratkaisu jostain muualta kuin itsestään.
Tuntuu kuin tästä masennuksesta on tullut hänelle elämäntapa ja keino saada huomiota ja sääliä. Tiedän että masentunut ihminen on todella itsekeskeinen, mutta kuinka pitkään pitää vaan jaksaa ruokkia tätä masennusta? Tämä nainen loukkaantui sydänjuuriaan myöten kerran kun jätin kutsumatta hänet erääseen tapahtumaan. Halusin kerrankin juhlat joissa ei terapoida yhden ihmisen riittämättömyyden tunteita tuntikaupalla ja kuunnella vollotusta.
Minulla on perhe, lapsia ja aviomies, vaativa työ sekä iäkkäät vanhemmat hoidettavana. En jaksa enää toimia energiapankkina tälle elämäntapamasentujalle. En halua sanoa rumasti, että en enää jaksa. Joten miten laitan ystävyyden jäihin tällaisen ihmisen kanssa?
Kommentit (17)
Kuulostaa siltä että masentuneen on parasta pysytellä mahdollisimman etäällä sinusta. Pistä ihmeessä välit poikki jos hän ei siihen itse kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa enemmän itsekeskeiseltä kuin masentuneelta. Jotkut eivät vain kestä sitä, että eivät ole jatkuvasti huomion keskipisteenä.
Voi kuulostaa julmalta, mutta en itsekään jaksaisi tuollaista ystävää.
Ei tuollaista tarvitse sietää. Minulla appivanhemmat samanlaisia ja katkaisin välit. Se ei nimittäin ikinä lopu.
Miten mulla tulee mieleen Saara Aalto? Täydellinen pohjaton kaivo, joka velloo ja velloo vanhoissa asioissa ja keskittyy aina vain itseensä. Eikä tajua ollenkaan miten raskasta seuraa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkin helposti kuin sanomalla suoraan. Kuulostaa että ystävälläsi eo vaativa persoonallisuus, jolloin hän kokee tarvitsevansa paljon tukea ja apua ja huomiota tunteakseen olonsa paremmaksi. Sano hänelle kun seuraavan kerran hän soittaa ja pyytää käymään, tai johonkin, että sinä haluaisit nyt pitää hetken hänestä taukoa. Sano ihan suoraan että olet herkkä ihminen, ja tapaamistenne jälkeen sinulla on aina pitkään paha olla, ja että ystävyytenne ei tunnu vastavuoroiselta koska koet että sinä toimit hänen terapeuttinaan.
Masennus on sitten erikseen, se ei aiheuta tuollaista huomiohuorraamista, pikemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Niinkin helposti kuin sanomalla suoraan. Kuulostaa että ystävälläsi eo vaativa persoonallisuus, jolloin hän kokee tarvitsevansa paljon tukea ja apua ja huomiota tunteakseen olonsa paremmaksi. Sano hänelle kun seuraavan kerran hän soittaa ja pyytää käymään, tai johonkin, että sinä haluaisit nyt pitää hetken hänestä taukoa. Sano ihan suoraan että olet herkkä ihminen, ja tapaamistenne jälkeen sinulla on aina pitkään paha olla, ja että ystävyytenne ei tunnu vastavuoroiselta koska koet että sinä toimit hänen terapeuttinaan.
Masennus on sitten erikseen, se ei aiheuta tuollaista huomiohuorraamista, pikemminkin päinvastoin.
Se ystävä ei varmasti edes tajua millainen on. Pitäähän Saara Aaltokin itseään erityisen iloisena ja positiivisena, vaikka muut kokee hänet raskaana energiasyöppönä.
Eikä tarvitse olla herkkä ihminen, että tuo on vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kyseinen ystävä ja vielä pahempi. Tosin sillä erotuksella, et pyrin (ainakin parhaani mukaan) löytämään ratkaisuja asiaan ja havaitsinkin tarkemman selvittelyn jälkeen, et oma aivokemia tuppaa tekemään pahat tepposet, mikäli en pidä fyysisestä kunnostani riittävästi huolta. Vähänkään huonosti nukuttu viikko takana, liikaa koneella istuskelua, liikaa stressiä ja/tai liikaa tiettyä ravintoainetta, niin itseluottamus ja elämänhalu putoaa nolliin tai vaihtehtoisesti iskee jäätävä ahdistus ja riittämättömyyden tunne, vähän riippuen siitä, millaista ärsykettä on aivoille tullut tarjottua. Liika serotiniinin tuotanto tuppaa aiheuttamaan edellistä ja liika dopamiinin tuotanto puolestaan jälkimmäistä.
Ja oon siinä mielessä samankaltainen kaveris kanssa, et kaikki elämän valttikortit jaettu mut en oo niistä osannut iloita juurikin näiden neurologisten haasteiden vuoksi. Oon huomannut, et usein meidänkaltaisilla "herkkäpäisillä" ihmisillä tuppaa myös olemaan suuria vaatimuksia itsemme ja elämän suhteen, mikä sekin helposti alkaa ahdistamaan.
Jos oisin sinä, niin sanoisin kaverillesi, et joko hän alkaa kunnolla selvittämään asiaa (eli vaikkapa tarkastaa, oisko elämäntavoissa parantamisen varaa) tai sitten hän on yhden ystävän köyhempi. Ymmärtää voi toista tuollaisissa tilanteessa mut mikäli kaveri ei itse ota tilannetta vakavissaan, ei sunkaan tarvitse. Oon ihan sikakiitollinen siitä, et oma paras ystävä jakso katsella läpi kaikki mahdolliset huutamiset, syyttelyt ja itsemurhauhkailut, mut en ois häntä syytellyt, mikäli hän olis katkaissut välit noiden kohtausten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin helposti kuin sanomalla suoraan. Kuulostaa että ystävälläsi eo vaativa persoonallisuus, jolloin hän kokee tarvitsevansa paljon tukea ja apua ja huomiota tunteakseen olonsa paremmaksi. Sano hänelle kun seuraavan kerran hän soittaa ja pyytää käymään, tai johonkin, että sinä haluaisit nyt pitää hetken hänestä taukoa. Sano ihan suoraan että olet herkkä ihminen, ja tapaamistenne jälkeen sinulla on aina pitkään paha olla, ja että ystävyytenne ei tunnu vastavuoroiselta koska koet että sinä toimit hänen terapeuttinaan.
Masennus on sitten erikseen, se ei aiheuta tuollaista huomiohuorraamista, pikemminkin päinvastoin.
Se ystävä ei varmasti edes tajua millainen on. Pitäähän Saara Aaltokin itseään erityisen iloisena ja positiivisena, vaikka muut kokee hänet raskaana energiasyöppönä.
Eikä tarvitse olla herkkä ihminen, että tuo on vastenmielistä.
NNiin? Siksi sille pitääkin sanoa se suoraan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tollanen kaveri. Ei koskaan hyvä olla tai hyvin asiat, aina löysi/keksi valitettavaa. Teki asioista ongelmia mitkä olisi muille ihan ok juttuja (esim saattoi kilarit vetää jos mainoksia tuli väärään kellonaikaan luukusta) Itse diagnosoi itselleen vaikka mitä masennusta,allergioita jne hakematta apua. Ainoa apu mikä kelpasi oli se että mä oisin terapeuttina hälle ollu. Jankkasi joka kerta samoja asioita, velloi menneisyydessä eikä päässy eteenpäin ikinä, eli aika turhalta tuntui ne avautumiset kun ei helpottanut/auttanut tämän oloa. Yritin monta kertaa että kävisi edes kerran ammattilaisen puheilla mutta ei...
Ammattilaiselle jos menisi niin luulen että osaisi puhua itsensä ulos eli siis osaa uskotella että kaikki on hyvin vaikkei todellakaan ole.
Lopulta mun jaksaminen loppui ja sanoinkin suoraan etten jaksa. Tämä kaveri katkaisi välit ja hyvin syyllisti vielä kuinka mun syytä ja miten paska olen kun en häntä jaksa :D
Tavallaan säälittää kun tällä kaverilla oli jokin pakko tarve saada puhua itsestään(ja olin hyvin takertuva) ja kaikkien kuullen, ei välittänyt vaikka olisi kaupassa ruuhka aikaan, rupesi puhumaan menneisyydestään, traumoista jne.
Minulla on hieman vastaava ystävä, joka puhuu esim. puhelimessa vaikka tunnin elämänsä kurjuudesta, sairauksista, muiden ihmisten ikävästä asenteesta häntä kohtaan jne. - Mikäs, kuuntelenhan minä, samalla hoidan sähköpostit, uusin kirjaston lainat, silmäilen uutiset ym. Jos kyllästyn olemaan "pelkkänä korvana" alan kuvailla omia vaivojani - loppuu puhelu lyhyeen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinkin helposti kuin sanomalla suoraan. Kuulostaa että ystävälläsi eo vaativa persoonallisuus, jolloin hän kokee tarvitsevansa paljon tukea ja apua ja huomiota tunteakseen olonsa paremmaksi. Sano hänelle kun seuraavan kerran hän soittaa ja pyytää käymään, tai johonkin, että sinä haluaisit nyt pitää hetken hänestä taukoa. Sano ihan suoraan että olet herkkä ihminen, ja tapaamistenne jälkeen sinulla on aina pitkään paha olla, ja että ystävyytenne ei tunnu vastavuoroiselta koska koet että sinä toimit hänen terapeuttinaan.
Masennus on sitten erikseen, se ei aiheuta tuollaista huomiohuorraamista, pikemminkin päinvastoin.
Se ystävä ei varmasti edes tajua millainen on. Pitäähän Saara Aaltokin itseään erityisen iloisena ja positiivisena, vaikka muut kokee hänet raskaana energiasyöppönä.
Eikä tarvitse olla herkkä ihminen, että tuo on vastenmielistä.
NNiin? Siksi sille pitääkin sanoa se suoraan
Ja mitä ihmettä se auttaa? Luuletko että kokee ihmeheräämisen ja muuttuu suit sait? Ei, sen sijaan se valitus ja paasaus vain yltyy ja alkaa hervoton syyllistäminen siihen päälle. Parhaassa tapauksessa päässään napsahtaa ja seuraavaksi haetaan lähestymiskieltoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen kaveri. Ei koskaan hyvä olla tai hyvin asiat, aina löysi/keksi valitettavaa. Teki asioista ongelmia mitkä olisi muille ihan ok juttuja (esim saattoi kilarit vetää jos mainoksia tuli väärään kellonaikaan luukusta) Itse diagnosoi itselleen vaikka mitä masennusta,allergioita jne hakematta apua. Ainoa apu mikä kelpasi oli se että mä oisin terapeuttina hälle ollu. Jankkasi joka kerta samoja asioita, velloi menneisyydessä eikä päässy eteenpäin ikinä, eli aika turhalta tuntui ne avautumiset kun ei helpottanut/auttanut tämän oloa. Yritin monta kertaa että kävisi edes kerran ammattilaisen puheilla mutta ei...
Ammattilaiselle jos menisi niin luulen että osaisi puhua itsensä ulos eli siis osaa uskotella että kaikki on hyvin vaikkei todellakaan ole.Lopulta mun jaksaminen loppui ja sanoinkin suoraan etten jaksa. Tämä kaveri katkaisi välit ja hyvin syyllisti vielä kuinka mun syytä ja miten paska olen kun en häntä jaksa :D
Tavallaan säälittää kun tällä kaverilla oli jokin pakko tarve saada puhua itsestään(ja olin hyvin takertuva) ja kaikkien kuullen, ei välittänyt vaikka olisi kaupassa ruuhka aikaan, rupesi puhumaan menneisyydestään, traumoista jne.
Mun anoppi.
Kaikista kielloista ja ohjeista huolimatta halusi yrittäjäksi, teki konkurssin valjastettuan ensin kaikki viereen seuraamaan sitä sähläämistä, minkä jälkeen käytti viimeiset vuotensa marisemiseen. Häissäni istui naulakossa ja ruikutti. Ei edes sitä yhtä hetkeä voinut lopettaa. Ja koko ajan vielä syyllisti muita, kun "ei autettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hieman vastaava ystävä, joka puhuu esim. puhelimessa vaikka tunnin elämänsä kurjuudesta, sairauksista, muiden ihmisten ikävästä asenteesta häntä kohtaan jne. - Mikäs, kuuntelenhan minä, samalla hoidan sähköpostit, uusin kirjaston lainat, silmäilen uutiset ym. Jos kyllästyn olemaan "pelkkänä korvana" alan kuvailla omia vaivojani - loppuu puhelu lyhyeen :D
Sama täällä! Kerran päätin kokeilla, miten kauan kaveri jaksaa puhelimessa velloa samoja asioita siitä miten ärsyttäviä kaikki ihmiset ovat. 1 tunti 45 min. kohdalla oli pakko antaa periksi. Armoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hieman vastaava ystävä, joka puhuu esim. puhelimessa vaikka tunnin elämänsä kurjuudesta, sairauksista, muiden ihmisten ikävästä asenteesta häntä kohtaan jne. - Mikäs, kuuntelenhan minä, samalla hoidan sähköpostit, uusin kirjaston lainat, silmäilen uutiset ym. Jos kyllästyn olemaan "pelkkänä korvana" alan kuvailla omia vaivojani - loppuu puhelu lyhyeen :D
Sama täällä! Kerran päätin kokeilla, miten kauan kaveri jaksaa puhelimessa velloa samoja asioita siitä miten ärsyttäviä kaikki ihmiset ovat. 1 tunti 45 min. kohdalla oli pakko antaa periksi. Armoa!
Itse asiassa nämä sessiot ovat ihan hyödyllisiä juuri siksi, että saa tehtyä juttuja, jotka muuten unohtuu kuten poistettua vanhat turhat postit ja selattua kirjaston uutuudet :)
Mulla on ollut parikin tällaista kaveria. Ei ole enää. Toinen oli nainen, jolla oli (on) karmea avioliitto. Mies joka käy vieraissa jne. Tapaamisemme olivat yhtä negailua ja valitusta. Minä ehdin ystävyytemme aikana ottaa avioeron omasta miehestäni ja löytää elämäni rakkauden. Ystävä vaan ei päässyt yhtään eteenpäin eikä vaikuttanut olevan aikomustakaan. Tuntui että hänestä oli kivempi vain olla marttyyrinä. Toinen oli mies, jonka kaikki naissuhteet olivat hirrrvvveän hankalia. Soitteli mulle pari kertaa viikossa monen tunnin puheluja joissa piti analysoida kulloisenkin suhteen tilaa. En vaan jaksanut.
Ne tippaleipäaivot!