Lue keskustelun säännöt.
Elämäni muuttuu pakosta liian paljon
18.06.2018 |
Minulla on ollut kaksi pitkäaikaista ystäväporukkaa ja nyt vaikuttaa siltä että joudun väkisinkin eroon molemmista. Toiseen liittyy epäonnistunut rakkaussuhde, en pysty olemaan samassa seurassa exäni ja hänen uuden rakastettunsa kanssa. En voi vaatia että exä suljettaisiin minun takiani pois seurueesta joten joudun itse jäämään pois. Toinen seurue taas on aloittanut isoja uusia projekteja jotka nielevät kaiken heidän vapaa-aikansa mutta joihin minä en halua osallistua.
Molemmat porukat on olleet merkittäviä osia elämääni mutta nyt jään molemmista ulkopuolelle. Liian paljon muuttuu liian pian ja olen surullinen ja pelottaa jäädä liian yksin. Näiden ystävyyssuhteiden kehittyminen on kestänyt vuosikymmeniä eikä niitä voi oikeastaan korvata millään.
Olen koko elämäni ollut epäonnekas rakkaussuhteissa eikä omaa perhettä ole. Vanhempani ovat kuolleet ja olen ainoa lapsi. Tuntuu hurjalta että nyt viisikymppisenä pitäisi alkaa luomaan uusi elämä ja uudet ihmissuhteet. Ei ole voimia siihen.
Kommentit (10)
No voi itku, itku ja valitus. Taas näitä heikkoja ihmisiä, jotka toivovat muiden tahojen hoitavan heidän omat ongelmansa.
Sinulla on tasan kaksi vaitoehtoa:
1. Vello itsesäälissä ja tyydy tilanteeseen eläen loppuelämäsi samassa tilassa.
2. Hae ratkaisuja: ensin jaksamiseen ja sitten uusien ihmissuhteiden löytämiseen.
Motivaatioksi kysy ensin itseltäsi, oletko riittävän onnellinen vaihtoehdossa 1 loppuelämäsi. Jos et, ja elämä tuntuu toivottamalta jatkaen ykkösvaihtoehdolla, sullahan on käytännössä vain vaihtoehto kaksi olemassa, jos haluat vielä elää mielekästä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä sun on jo aika alkaa seisoa omilla jaloillasi, riippumatta muissa ihmisissä. Itselleni kävi noin yhdessä vaiheessa elämää ja minä päätin etten enää aio hankkia ihmissuhteita. Olen ollut tosi tyytyväinen ilman.
Ymmärrän sua AP olen myös ihminen jolle uusien ihmissuhteiden luonti on vaikeaa enkä ole onnistunut hankkimaan itselleni myöskään perhettä. Mutta toisaalta nyt sinulla on mahdollisuus löytää itsestäsikin uusia puolia, vaikka vaihtaa asuinpaikkaa jos niin haluat.
Vierailija kirjoitti:
No voi itku, itku ja valitus. Taas näitä heikkoja ihmisiä, jotka toivovat muiden tahojen hoitavan heidän omat ongelmansa.
Sinulla on tasan kaksi vaitoehtoa:
1. Vello itsesäälissä ja tyydy tilanteeseen eläen loppuelämäsi samassa tilassa.
2. Hae ratkaisuja: ensin jaksamiseen ja sitten uusien ihmissuhteiden löytämiseen.
Motivaatioksi kysy ensin itseltäsi, oletko riittävän onnellinen vaihtoehdossa 1 loppuelämäsi. Jos et, ja elämä tuntuu toivottamalta jatkaen ykkösvaihtoehdolla, sullahan on käytännössä vain vaihtoehto kaksi olemassa, jos haluat vielä elää mielekästä elämää.
On niitä vaihtoehtoja paljon enemmänkin kuin kaksi.
Asun jo nyt eri paikkakunnalla kuin ystäväporukat. Toisesta porukasta tapaan kyllä yhtä ystävää erikseenkin, mutta nyt hän on niin sitoutunut projektiinsa (joka on jo kehittynyt 10 vuotta ja muuttumassa elämäntavaksi), että hän kovasti odottaa minunkin liittyvän siihen ja tapaamisemme jatkuvan aina porukan muodossa.
Toista ryhmää tapaan niin, että yövyn erään pariskunnan luona. Mies on exäni paras ystävä, joten exä on usein siellä.
Ystävyydelle on tullut ehtoja joita en halua täyttää: en halua tavata exääni enkä liittyä toisen ystäväporukan elämäntapa-projektiin. Sydäntä särkee kuitenkin luopua niin merkittävistä ihmisistä elämässäni.
En edes kuvittele pystyväni korvaamaan heitä uusilla ystävillä. Yritän etsiä ratkaisuja. Totaalinen luopuminen kaikista ystävistä kuulostaa kammottavalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten tilanteiden takia ei myöskään kannata seurustella työtovereiden kanssa.
Mitä ihmettä nämä elämäntapaprojektit ovat, kun vaikuttavat ystävyyssuhteisiinkin noin voimakkaasti? Ystävät liittyneet johonkin uskonlahkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä elämäntapaprojektit ovat, kun vaikuttavat ystävyyssuhteisiinkin noin voimakkaasti? Ystävät liittyneet johonkin uskonlahkoon?
Yrittäjyyttä, tapahtumien tuottamista, kurssitoimintaa. Runsaasti aikaa ja energiaa vievää, uudenlaista työllistymistä. Kivaahan sitä on porukalla tehdä, jos on hyvä tapa toimia itselle. Ei natsaa mulle. Viihdyn toimistossa 8-16.
Ap
Koita päästä tuo ex.n yli, äläkä menetä ystäviäsi hänen takiaan.
Tapaa porukan jäseniä yksittäin! Tilanteesi tuskin on kovin pitkäaikainen, jossain vaiheessa ne eron tuskan helpottaa ja muiden projektitkaan tuskin ikuisesti kaikkea aikaa vievät.
Koita sinäkin löytää jonkin oma projekti, ota rennosti, ole yhteydessä ystäviisi somen kautta, älä katkeroidu. :) Ei nämä tilanteet ikuisuuksia kestä.
Olen itse käynyt läpi suunnilleen saman. Toisessa porukassani tosin projektien sijaan porukka alkoi hajota kun kaikki muut siirtyivät uusiin opiskelijaporukoihinsa, itse taas löysin yliopistolta pienen, vain muutaman henkilön kokoisen porukan, jossa viihdyn valtavan hyvin, mutta voisi meitä olla enemmänkin, niin yksinäisiä hetkiä olisi vähemmän...
Itse olin täysin hukassa sen kanssa, millä täyttäisin tuon ylimääräisen, yksinäisen ajan näin köyhänä opiskelijana, jonka rahat juuri ja juuri riittävät vuokraan. Aloitin joogaamaan ja meditoimaan kotona, sen jälkeen innostuin lukemaan ja sitä kautta kirjoittamaan. Kesän alussa löysin uuden porukan, näin viiden vuoden jälkeen. Satuin vahingossa huomaamaan ihmisiä temppuilemassa slacklinellä ja oli pakko päästä kokeilemaan - minkä jälkeen liityinkin siihen jengiin. :)