Lue keskustelun säännöt.
Naapurin ruohonleikkuu onkin minun hommani?
17.06.2018 |
Minulla on erikoinen ongelma. Asun melko tiiviisti rakennetulla omakotitaloalueella ja yhtenä tonttinaapurinani on vanhempi rouva, kutsutaan häntä vaikka Liisaksi. Liisan mies kuoli viime talvena ja tämä oli kuolemaansa saakka hoitanut kaikki pihatyöt ja muut perinteisen "miesten työt". Liisan miehen kuoltua moni asia onkin jäänyt pihassa retuperälle: esimerkiksi lumet jäivät talvella pientä kävelypolkua lukuunottamatta luomatta ja keväällä haravoinnit tekemättä. Tämä ei siis minua haittaa, jokainen omassa kodissaan ja pihassaan elää omien voimavarojensa mukaan. Nyt kesän tultua on kuitenkin koittanut uusi ongelma: ruohonleikkuu. Liisan tontti on siten, että hänellä on kolme rajanaapuria. Itseni lisäksi hänen tonttinaapureinaan asuvat ihan tavallinen lapsiperhe ja toisella puolella varhaiseläkkeellä oleva mies (kutsutaan vaikkapa Matiksi) puolisoineen. Kesäkuun alussa Matilta oli tullut postilaatikkoomme ilmoitusluontoinen kirjelmä, että Liisan miehen kuoltua meidän rajanaapureiden tulee nyt yhteisvastuullisesti talkoohengellä huolehtia Liisan tontin ruohonleikkuusta, jotta "naapurustomme pysyy siistinä ja meidän kaikkien on täällä mukavampi asua". Liitteenä oli Matin laatima vuorolista, jossa kullekin viikolle kesäkuun alusta syyskuun loppuun oli merkitty meidän kolmen kesken kiertävä ruohonleikkuuvuoro, jonka aikana tulisi kuulemma huolehtia ruohonleikkuusta tai siitä, että siistii tarvittavia alueita, jos tarvetta varsinaiselle ruohonleikkuulle ei ole. Mitä hittoa?
Ensi viikolla olisi ensimmäistä kertaa "minun vuoroni" leikata Liisan nurmikko. Tätä en tietenkään aio tehdä. En tiedä, onko tämä Liisan ideaa, Matin oma päähänpisto vai mikä, mutta minulla on kyllä ihan riittävästi hommaa oman arkeni pyörittämisessä ja pihani ja taloni huoltamisessa ilman, että alan naapureidenkin nurmikoita leikellä. Viime viikolla oli lapsiperheen vuoro, mielestäni hekään eivät "hommaansa" hoitaneet. Matti luonnollisesti ensimmäisellä viikolla mallikelpoisesti ajoi Liisan nurmikon ja vielä trimmerillä viimeisteli hankalimmat kohdat. Mielestäni ilmassa oli näytösluontoisuutta ja ajatusta, että kun hän hoitaa hommansa näin, ei kukaan muukaan kehtaa olla hoitamatta. Minä kyllä kehtaan.
Miten itse toimisit? Jättäisitkö vain homman hoitamatta vai ottaisitko asian puheeksi Matin kanssa? Mielestäni en ole hänelle velkaa edes sitä, että jotenkin perustelisin kantani hänelle tai vastaisin kirjelmäänsä. Silti ensi viikko jotenkin jännittää ja on vähän sellainen olo kuin toimisi väärin tai jättäisi velvollisuuksiaan hoitamatta. Vaikka eihän tuo nyt oikeasti hitto vieköön minun tehtäväni tai ongelmani voi olla?
Kommentit (26)
Minä olin ennen tuollainen joka suostui hyväksikäytettäväksi. Se ketä ilmaiseksi autoin ja raadoin niska limassa hänen eteensä, oli yleensä joku voi voi voi minua parkaa rassukka.
Sitten lopetin kokonaan, kun sain vain paskaa ja oma elämä ja olo kärsi liikaa.
Voi voi minua köyhää raukka parkaa ihmisellä on oikeasti rahaa, mutta pihiys ja hyväksikäyttäjä luonne.
Jos teen jonkun palveluksen omasta vilpittömästä tahdostani, en odota kuin kiitollisuuden osoituksen (sanallisesti tai jotenkin elehtien) tai vähintään neutraalin asenteen. Huonokäytös ja lyttääminen auttajaa kohtaan saavat hyvyyteni loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea nurmikko kasvaa viikossa leikkausta vaativaan kuntoon???
No ainakin länsi-suomessa on kasvanut jokaisessa asunnossani.
Muutin yksin omakotitaloon naapurustoon, jossa oli vakiintunut tapa tehdä hommia talkoilla. Siis juurikin siten, että Pentti leikkasi kaikkien etupihalta nurmikot, Kyllikki hoiti alueen marjapensaat, Marketta toimi lapsenvahtina lapsille ja Erkki vaihtoi talvi- ja kesärenkaat kaikille jne. Itse en alkanut moisiin hommiin ollenkaan, ilmoitin heti alkuun ettei minun nurmikkoa tarvitse leikata ja renkaatkin vaihdan itse. Aluksi olin naapuruston musta lammas ja outo omakotitaloon sopimaton vaikea naapuri, mutta pikkuhiljaa muutkin naapurit alkoivat kieltäytyä avusta ja siten myös talkoilusta. Erkki pari vuotta myöhemmin ihan kiitteli, että minä järjestin sen höpötyksen pois naapurustosta, vaikka todellakaan tarkoitukseni ei ollut lopettaa muiden talkoilua. Eihän se minua haitannut mitenkään en vain halunnut ketään haravoimaan pihalleni yms.
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea nurmikko kasvaa viikossa leikkausta vaativaan kuntoon???
Hämeessä. Täällä on hyvä pienilmasto, just luin netistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen tuollainen joka suostui hyväksikäytettäväksi. Se ketä ilmaiseksi autoin ja raadoin niska limassa hänen eteensä, oli yleensä joku voi voi voi minua parkaa rassukka.
Sitten lopetin kokonaan, kun sain vain paskaa ja oma elämä ja olo kärsi liikaa.
Voi voi minua köyhää raukka parkaa ihmisellä on oikeasti rahaa, mutta pihiys ja hyväksikäyttäjä luonne.
Jos teen jonkun palveluksen omasta vilpittömästä tahdostani, en odota kuin kiitollisuuden osoituksen (sanallisesti tai jotenkin elehtien) tai vähintään neutraalin asenteen. Huonokäytös ja lyttääminen auttajaa kohtaan saavat hyvyyteni loppumaan.
Mä leipoisin sulle kakkuja ja keittäisin kahvit ja kehuisin kylillä sut maasta taivaaseen. Sitten kun olisin 80. Nyt teen itse.
Matti leikatkoon jos haluaa. Kaikesta päätellen tekemisen ja seuran tarpeessa, ja kuka tietää vaikka Liisakin tykkäisi kahvitella jonkun kanssa kun omaa miestä ei enää ole.
Vaikka se epäystävälliseltä tuntuukin, niin varoisin säännöllistä naapuriapua. Satunnaisesti on kiva auttaa, säännöllisesti siitä tulee tapa mistä ei pääse eroon kohteliaasti kuin muuttamalla muualle.