Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla esimies savustaa - miten käyttäytyä kun ei halua fuduja
Mirjamimarjami
17.06.2018 |
En ole tehnyt mitään virhettä, alussa tietysti jossain erehdyin, joten oletan että persoonastani ei pidetä. En ole mielistelevää tyyppiä ja minulle riittää se, että teen ne työt joita annetaan, poistun täyden päivän jälkeen, en välitä ystävystyä muiden kanssa. Keskityn omaan elämääni ennemmin harrastukseen ja perheeseeni.
En ole silti introvertti enkä ekstrovertti, vaan aivan tavallinen ihminen. Minua kadehditaan usein hyvin säilyneen ulkonäköni vuoksi (olen yli 50). Naisvaltainen työpaikka, esimieskin on nainen.
Nyt olen päässyt usein esimiehen puhutteluun. Minun tulee kuulemma nöyrtyä. N ö y r t y ä nykypäivänä ja tämän ikäisenä. Tuomitsen tämän irtisanoutumisoletukseksi. Että siis viimein näyttäisin kynteni, suuttuisin ja alkaisin puolustella omaa käytöstäni ja alkaa paljastaa itsestäni asioita. Ja tietenkin että alkaisin vastustella häntä, jolloin hänellä olisi syytä irtisanoa minut.
Tietenkään en näin tee. Se ei kuulu luonteeseeni. Viimeksi esimies oli kutsunut minut luokseen sähköpostitse. En ollut lukenut niitä puoleen tuntiin ollenkaan, joten hän tuli vihaisena noutamaan minut huoneeseensa, jossa siis hän käsitteli tätä nöyrtymisasiaa kohdallani. Kysyin yhden täsmentävän kysymyksen, jonka jälkeen katsoin häntä silmiin, kuuntelin ja nyökkäilin kun ripitti.
Seuraava savustusyritys on tällä viikolla, koska on lähdössä lomalle. Mitä mieltä - jatkanko vaiteliaana nyökkäillen hänen nöyrtymiskäskyihinsä. Korostan, että en ole tehnyt mitään, mikä nuo sanat oikeuttaisi. Luottamusmiestä ei ole. Liittoon kyllä kuulun.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista nöyrtymiskommenttia voi olla. Siihen pitää kertoa konkreettisia asipita. Mitä käytännössä pitäisi tehdä. Mitä on tehnut. Ei mitään abstraktia
Miksi et ota liittoon yhteyttä? Ja kyllähän joku luottamusmies pitäisi jostakin löytyä. Mutta ota nyt ainakin liittoon yhteyttä ja pidä kirjaa kaikista tapaamisista pomosi kanssa. Paras tietenkin olisi, että siinä olisi joku todistaja keskusteluissa mukana, mutta pomosi tuskin suostuisi sellaiseen. Olet itsellinen, aikuinen nainen etkä halua turhaa jaarittelua työpaikalla vaan tehdä työsi. Pitemmän päälle varmasti tutustuisitkin ihmisiin, mutta pinnalliset kohtaamiset eivät tunnu sinusta omilta. Ehkä voisit kuitenkin joskus kokeilla "small talkia", elämässä nimittäin tietynlainen pinnallisuus on aikamoista luksusta. Huomasin tämän, kun sairastuin vakavasti, nyt olen toipunut. On mahtavaa jauhaa jaskaakin, iloisissa merkeissä ihmisten kanssa, koska elämä vaan on niin kivaa ja kliseisesti sanottuna lahja. No mutta, tämä oli minun mielipiteeni. Mitä muuten työsopimuksessasi sanotaan palkanmaksun ajankohdasta?
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Olenkin työteliäs ihminen. En halua kahvirinkeihin rätkättämään jotain haistapaskan asiaa ja hihkumaan sen kaltaisia asioita. Tässä paikassa pitäisi olla valmis aina kahville ja höpöttelyyn muiden kanssa, heittämään läppää siis. Minä tekisin mieluummin töitä. En pysty tässä tilanteessa siihen, koska esimieshän takuulla tulee juuri silloin paikalle ja saan julkisen ripityksen. Yhdessä vaiheessa aloinkin "ystävystyä" erään työkaverin kanssa, mutta hän sittemmin veti ilmeisesti käskystä liinat kiinni.
Työni on siis määräaikainen enkä ikäni vuoksi varmuudella tule enää saamaan uutta paikkaa.
Olin jo varautunut tähän palkka-asiaankin. Otin pe ip:llä yhteyden palkanlaskuun, eivät vielä ehtineet vastata. On varmaa, että esimies ei tuntejani sinne lähettänyt. Myös pidän varmana sitä, että hän kuittaa asian niin, että saat sitten kuun lopussa tai myöhemmin palkkasi. Onneksi on muutamia satasia tilillä etten ole ihan pissassa ja voin käyttää luottokorttiani. Onneksi ei ole juuri nyt suuria laskuja menossa maksuun.
Palkka pitää maksaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun olet huomauttanut ettei sitä ole maksettu. Muuten alkaa juosta viivästyskorko. Ja sama sitten työsuhteen päätyttyä, jolloin juoksee odotusajan palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Nythän on niin, että ihmisillä on erilaisia määritelmiä ja myös vaatimuksia ystävyydelle. Minä ajattelen ystävyyden sellaiseksi, että haluan tavata ihmistä työpaikan ulkopuolellakin. Kellään ei ole oikeuksia vaatia, että työpaikan ihmisistä pitäisi tulla minulle niin tärkeitä, että kutsun heitä kotiini tai käyn heidän kanssaan kahvilassa.
Osaan silti olla työkavereille ystävällinen.
Tietenkään ei kukaan voi vaatia työntekijää ystävystymään toisten työntekijöiden kanssa. Se nyt vaan on suhteellisen normaalia että ihmiset ystävystyvät kun he viettävät aikaa toistensa seurassa. Paitsi tietysti sinulle, sinulle se näyttää olevan loukkaus että oletetaan sinun viihtyvän oman tiimisi sisällä. Valehtelitko muuten työhaastattelussa että teet mielelläsi töitä ryhmässä vai sanoitko suoraan ettet oikeastaan pidä kenestäkään ja teet mieluummin työt yksin ja ilman kanssakäymistä toisten työntekijöiden kesken.
Toivottavasti olet trolli, sillä jos olet oikeasti tuollainen, niin olet monelle sietämätön työkaveri, koska vääristelet toisten puheita.
Minä osaan olla ystävällinen, vaikken olisikaan jonkun henk.koht. ystävä. Kykenen myös viihtymään sellaisten ihmisten keskellä, joista en tiedä mitään.
Sinun kommenttisi perusteella sen sijaan vaikuttaa, että sinä olet ystävällinen ja kohtelias vasta sitten kun tiedät työkavereittesi lempileffat, miten ja missä he asuvat ja ovatko he parisuhteessa vai sinkkuja tms.
Eikä huonoista esimiehistä.