Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla esimies savustaa - miten käyttäytyä kun ei halua fuduja
Mirjamimarjami
17.06.2018 |
En ole tehnyt mitään virhettä, alussa tietysti jossain erehdyin, joten oletan että persoonastani ei pidetä. En ole mielistelevää tyyppiä ja minulle riittää se, että teen ne työt joita annetaan, poistun täyden päivän jälkeen, en välitä ystävystyä muiden kanssa. Keskityn omaan elämääni ennemmin harrastukseen ja perheeseeni.
En ole silti introvertti enkä ekstrovertti, vaan aivan tavallinen ihminen. Minua kadehditaan usein hyvin säilyneen ulkonäköni vuoksi (olen yli 50). Naisvaltainen työpaikka, esimieskin on nainen.
Nyt olen päässyt usein esimiehen puhutteluun. Minun tulee kuulemma nöyrtyä. N ö y r t y ä nykypäivänä ja tämän ikäisenä. Tuomitsen tämän irtisanoutumisoletukseksi. Että siis viimein näyttäisin kynteni, suuttuisin ja alkaisin puolustella omaa käytöstäni ja alkaa paljastaa itsestäni asioita. Ja tietenkin että alkaisin vastustella häntä, jolloin hänellä olisi syytä irtisanoa minut.
Tietenkään en näin tee. Se ei kuulu luonteeseeni. Viimeksi esimies oli kutsunut minut luokseen sähköpostitse. En ollut lukenut niitä puoleen tuntiin ollenkaan, joten hän tuli vihaisena noutamaan minut huoneeseensa, jossa siis hän käsitteli tätä nöyrtymisasiaa kohdallani. Kysyin yhden täsmentävän kysymyksen, jonka jälkeen katsoin häntä silmiin, kuuntelin ja nyökkäilin kun ripitti.
Seuraava savustusyritys on tällä viikolla, koska on lähdössä lomalle. Mitä mieltä - jatkanko vaiteliaana nyökkäillen hänen nöyrtymiskäskyihinsä. Korostan, että en ole tehnyt mitään, mikä nuo sanat oikeuttaisi. Luottamusmiestä ei ole. Liittoon kyllä kuulun.
Kommentit (47)
Tässä ketjussa huomaa hauskasti suomalaisen työpaikkakiusaajaluonteen. Moni kommentti linjassa sen suhteen :D
Voi vittu, nöyrtyä!!! Kerro sille esimiehelle/-naiselle terkkuja multa. Sympatiani ovat puolellasi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mirjamimarjami kirjoitti:
Esimies sanoi ensimmäisessä palautepuheenvuorossaan, että eihän kenestäkään työtoverista tarvitse pitää.
Miksi esimies otti tämän asian esille? Voisiko olla, että työkaverisi ovat antaneet jotain palautetta käytöksestäsi?
Mitä savustusta tai kiusaamista tässä nyt tapahtuu? Pomo yrittää saada määräaikaisella sopparilla olevan ihmisen osaksi tiimiä ja ap haraa vastaan. Olet väärässä paikassa töissä mutta ole huoleti, määräaikaisuuttasi ei tulla jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Nythän on niin, että ihmisillä on erilaisia määritelmiä ja myös vaatimuksia ystävyydelle. Minä ajattelen ystävyyden sellaiseksi, että haluan tavata ihmistä työpaikan ulkopuolellakin. Kellään ei ole oikeuksia vaatia, että työpaikan ihmisistä pitäisi tulla minulle niin tärkeitä, että kutsun heitä kotiini tai käyn heidän kanssaan kahvilassa.
Osaan silti olla työkavereille ystävällinen.
Huom. Nr. 25 ei ollut ap:n kynästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa huomaa hauskasti suomalaisen työpaikkakiusaajaluonteen. Moni kommentti linjassa sen suhteen :D
Voi vittu, nöyrtyä!!! Kerro sille esimiehelle/-naiselle terkkuja multa. Sympatiani ovat puolellasi ap.
Ihan samaa mietin! Mulla täysin identtinen tilanne ap:n kanssa paitsi että olin vakkari. Sanoin, et voin itse irtisanoutua vuoden kuluttua (eihän tuollaisessa paikassa pysyminenkään ole tervettä) ja sitten vuoden mietin seuraavaa steppiä ja tein minimit töissä. Aiemmin olin joustava ja huolellinen työntekijä. Lakkasin moikkaamassa esimiehelleni ja muutenkin kohtelin häntä kuin ilmaa viimeisen vuoteni.
Sain itselleni unelmaduunin ja nyt parin vuoden jälkeen oikein naurattaa esimieheni, joka edelleen muhii siellä pienessä toimistohuoneessaan.
Tsemppiä, ap! Älä todellakaan nöyrry!
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamistahan toi on.
Olen itse ollut tuossa tilanteessa ja se on kauheaa.
Et voi mitään tilanteelle. Rupesin hakemaan uutta työtä, mutta sain vasta sitten, kun olin jo saanut lähtöpassit. Pakko on hyvä motivaattori.
Potkujen odottaminen oli kamalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Nythän on niin, että ihmisillä on erilaisia määritelmiä ja myös vaatimuksia ystävyydelle. Minä ajattelen ystävyyden sellaiseksi, että haluan tavata ihmistä työpaikan ulkopuolellakin. Kellään ei ole oikeuksia vaatia, että työpaikan ihmisistä pitäisi tulla minulle niin tärkeitä, että kutsun heitä kotiini tai käyn heidän kanssaan kahvilassa.
Osaan silti olla työkavereille ystävällinen.
Tietenkään ei kukaan voi vaatia työntekijää ystävystymään toisten työntekijöiden kanssa. Se nyt vaan on suhteellisen normaalia että ihmiset ystävystyvät kun he viettävät aikaa toistensa seurassa. Paitsi tietysti sinulle, sinulle se näyttää olevan loukkaus että oletetaan sinun viihtyvän oman tiimisi sisällä. Valehtelitko muuten työhaastattelussa että teet mielelläsi töitä ryhmässä vai sanoitko suoraan ettet oikeastaan pidä kenestäkään ja teet mieluummin työt yksin ja ilman kanssakäymistä toisten työntekijöiden kesken.
Ota pomo haasteena. Katso mihin pystyt omalla käytökselläsi. Hankalankin ihmisen voi saada "kuriin", mutta se vaatii kyllä paljon työtä. Kannattaa olla kaikille mukava, niin niiden on vaikea keksiä susta mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa kyllä tyypilliseltä työpaikkamarttyyriltä. HÄN ei mielistele ketään, mutta kaikkien miden pitäisi mielistellä häntä.
Taitaa kuule aloittaja olla sillä tavalla että on teidän molempien sekä työpaikan kannalta parasta että lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mirjamimarjami kirjoitti:
Vielä lisään, että perjantaina muilla taisi olla palkkapäivä, koska palkkajakso oli katkennut viikko sitten. Olin toimittanut ajoissa esimiehelle tuntini. Palkkaa ei tililleni kuitenkaan tullut. Savustustapa edelliseen liittyen?
Ota palkanlaskijaan yhteys ja sitten liittoon jos ei rahoja kuulu
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kuule aloittaja olla sillä tavalla että on teidän molempien sekä työpaikan kannalta parasta että lähdet.
Firman varmaan kannattaa jatkossa tehostaa rekrytointiaan niin, että palkkaavat mukaan jotain iloisia kahvihuonelänkyttäjiä työntekijöiden sijaan. Edelleen, mun myötätunto on ap:n puolella. Jos et halua kuulua johonkin työpaikan sairaaseen kuppikuntaan, muut haluavat sinut pois. Miehiltä ei mielistelyä samalla lailla odoteta mut naisten pitäisi ”nöyrtyä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Nythän on niin, että ihmisillä on erilaisia määritelmiä ja myös vaatimuksia ystävyydelle. Minä ajattelen ystävyyden sellaiseksi, että haluan tavata ihmistä työpaikan ulkopuolellakin. Kellään ei ole oikeuksia vaatia, että työpaikan ihmisistä pitäisi tulla minulle niin tärkeitä, että kutsun heitä kotiini tai käyn heidän kanssaan kahvilassa.
Osaan silti olla työkavereille ystävällinen.
Tietenkään ei kukaan voi vaatia työntekijää ystävystymään toisten työntekijöiden kanssa. Se nyt vaan on suhteellisen normaalia että ihmiset ystävystyvät kun he viettävät aikaa toistensa seurassa. Paitsi tietysti sinulle, sinulle se näyttää olevan loukkaus että oletetaan sinun viihtyvän oman tiimisi sisällä. Valehtelitko muuten työhaastattelussa että teet mielelläsi töitä ryhmässä vai sanoitko suoraan ettet oikeastaan pidä kenestäkään ja teet mieluummin työt yksin ja ilman kanssakäymistä toisten työntekijöiden kesken.
Täältä sivusta vain kiinnostaisi tietää että mikä on se vimma jolla monet tekevät töistä elämää suuremman kysymyksen, ja ottavat verisenä loukkauksena sen että joku ei luonnostaan ole mikään kaikkien kaveri? Koska muustahan tässä ei ole kysymys. Ap ei ole mikään nirppanokka ilkimys, hän on mahdollisesti itseni kaltainen, ystävällinen ja työteliäs yksilö, joka ei kuitenkaan mene työpaikalle ensisijassa pelaamaan mitään pikkusieluisia sosiaalisia pelejä. Miksi tällaisestakin saadaan kehiteltyä jokin epäsosiaalisuus/ylpeys/kurjimus/ikävä/mitä tahansa -juonikuvio? Ahdistavaa sellainen oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
Ota pomo haasteena. Katso mihin pystyt omalla käytökselläsi. Hankalankin ihmisen voi saada "kuriin", mutta se vaatii kyllä paljon työtä. Kannattaa olla kaikille mukava, niin niiden on vaikea keksiä susta mitään pahaa.
Kuten varmaan itsekin ikävä kyllä tiedät, niin täysin mukavasta ja asiansa hoitavasta työntekijästä saadaan kyllä leivottua vaikka minkälainen hirviö, "työilmapiirin myrkyttäjä"... :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Nythän on niin, että ihmisillä on erilaisia määritelmiä ja myös vaatimuksia ystävyydelle. Minä ajattelen ystävyyden sellaiseksi, että haluan tavata ihmistä työpaikan ulkopuolellakin. Kellään ei ole oikeuksia vaatia, että työpaikan ihmisistä pitäisi tulla minulle niin tärkeitä, että kutsun heitä kotiini tai käyn heidän kanssaan kahvilassa.
Osaan silti olla työkavereille ystävällinen.
Tietenkään ei kukaan voi vaatia työntekijää ystävystymään toisten työntekijöiden kanssa. Se nyt vaan on suhteellisen normaalia että ihmiset ystävystyvät kun he viettävät aikaa toistensa seurassa. Paitsi tietysti sinulle, sinulle se näyttää olevan loukkaus että oletetaan sinun viihtyvän oman tiimisi sisällä. Valehtelitko muuten työhaastattelussa että teet mielelläsi töitä ryhmässä vai sanoitko suoraan ettet oikeastaan pidä kenestäkään ja teet mieluummin työt yksin ja ilman kanssakäymistä toisten työntekijöiden kesken.
Täältä sivusta vain kiinnostaisi tietää että mikä on se vimma jolla monet tekevät töistä elämää suuremman kysymyksen, ja ottavat verisenä loukkauksena sen että joku ei luonnostaan ole mikään kaikkien kaveri? Koska muustahan tässä ei ole kysymys. Ap ei ole mikään nirppanokka ilkimys, hän on mahdollisesti itseni kaltainen, ystävällinen ja työteliäs yksilö, joka ei kuitenkaan mene työpaikalle ensisijassa pelaamaan mitään pikkusieluisia sosiaalisia pelejä. Miksi tällaisestakin saadaan kehiteltyä jokin epäsosiaalisuus/ylpeys/kurjimus/ikävä/mitä tahansa -juonikuvio? Ahdistavaa sellainen oikeasti!
Tämä oli kuin omasta suustani. Kiva huomata, että kaltaisiani on enemmänkin. Tsemppiä ap:lle!
Kauanko olet ollut töissä tuolla?
Itsekin esimiehenä voin kertoa että Suomessa ei ole helppoa päästä eroon hankalista työntekijöistä Jos nämä eivät tee varsinaista virhettä työssään. Itsellänikin on pari jätkän pää erittäin hyvää työntekijää joista olisi hyvä päästä eroon mutta oikein mitään keinoa en ole vielä keksinyt.
AP tässä. Olenkin työteliäs ihminen. En halua kahvirinkeihin rätkättämään jotain haistapaskan asiaa ja hihkumaan sen kaltaisia asioita. Tässä paikassa pitäisi olla valmis aina kahville ja höpöttelyyn muiden kanssa, heittämään läppää siis. Minä tekisin mieluummin töitä. En pysty tässä tilanteessa siihen, koska esimieshän takuulla tulee juuri silloin paikalle ja saan julkisen ripityksen. Yhdessä vaiheessa aloinkin "ystävystyä" erään työkaverin kanssa, mutta hän sittemmin veti ilmeisesti käskystä liinat kiinni.
Työni on siis määräaikainen enkä ikäni vuoksi varmuudella tule enää saamaan uutta paikkaa.
Olin jo varautunut tähän palkka-asiaankin. Otin pe ip:llä yhteyden palkanlaskuun, eivät vielä ehtineet vastata. On varmaa, että esimies ei tuntejani sinne lähettänyt. Myös pidän varmana sitä, että hän kuittaa asian niin, että saat sitten kuun lopussa tai myöhemmin palkkasi. Onneksi on muutamia satasia tilillä etten ole ihan pissassa ja voin käyttää luottokorttiani. Onneksi ei ole juuri nyt suuria laskuja menossa maksuun.
Esimies sanoi ensimmäisessä palautepuheenvuorossaan, että eihän kenestäkään työtoverista tarvitse pitää. Näin on. Tehdään vain työt ja jätetään ystävystyminen vapaa-ajalle. Kiusaamistahan tuo savustus tietysti on. En miellytä. Tulin töihin. Kateutta ja pelkoa tämä ala on tulvillaan ja koska minä olen määräaikaispestillä, ilmeisesti pelätään ja oletetaan että juurrun jostain syystä sinne, uhkaan vakkareiden vakansseja ja työt järjestetään uudelleen.
Minun on tämän saamani savustustapa jälkeen vaikea olla ystävällinen. Olen ollut neutraali, en vihainen tai mitään. Itsekuri on hyvä.