Työpaikalla esimies savustaa - miten käyttäytyä kun ei halua fuduja
En ole tehnyt mitään virhettä, alussa tietysti jossain erehdyin, joten oletan että persoonastani ei pidetä. En ole mielistelevää tyyppiä ja minulle riittää se, että teen ne työt joita annetaan, poistun täyden päivän jälkeen, en välitä ystävystyä muiden kanssa. Keskityn omaan elämääni ennemmin harrastukseen ja perheeseeni.
En ole silti introvertti enkä ekstrovertti, vaan aivan tavallinen ihminen. Minua kadehditaan usein hyvin säilyneen ulkonäköni vuoksi (olen yli 50). Naisvaltainen työpaikka, esimieskin on nainen.
Nyt olen päässyt usein esimiehen puhutteluun. Minun tulee kuulemma nöyrtyä. N ö y r t y ä nykypäivänä ja tämän ikäisenä. Tuomitsen tämän irtisanoutumisoletukseksi. Että siis viimein näyttäisin kynteni, suuttuisin ja alkaisin puolustella omaa käytöstäni ja alkaa paljastaa itsestäni asioita. Ja tietenkin että alkaisin vastustella häntä, jolloin hänellä olisi syytä irtisanoa minut.
Tietenkään en näin tee. Se ei kuulu luonteeseeni. Viimeksi esimies oli kutsunut minut luokseen sähköpostitse. En ollut lukenut niitä puoleen tuntiin ollenkaan, joten hän tuli vihaisena noutamaan minut huoneeseensa, jossa siis hän käsitteli tätä nöyrtymisasiaa kohdallani. Kysyin yhden täsmentävän kysymyksen, jonka jälkeen katsoin häntä silmiin, kuuntelin ja nyökkäilin kun ripitti.
Seuraava savustusyritys on tällä viikolla, koska on lähdössä lomalle. Mitä mieltä - jatkanko vaiteliaana nyökkäillen hänen nöyrtymiskäskyihinsä. Korostan, että en ole tehnyt mitään, mikä nuo sanat oikeuttaisi. Luottamusmiestä ei ole. Liittoon kyllä kuulun.
Kommentit (47)
Nöyrtyminen olisi kyllä asiaa. Se tarkoittaa ihan, että lakkaat pitämästä itseäsi muita parempana, jonka ei tarvitse tutustua kehenkään eikä olla ystävällinen kenellekään. Että nöyrryt normaaliksi ihmiseksi toisten joukossa. Come off your high horse.
Katso uusia työpaikkoja, ei tuota voi pelastaa.
Ilmoitat vain, että et löydä nöyryyttä sisimmästäsi. Ja sitten kysyt, voitko mennä jatkamaan töitäsi.
Muista, että laittomasta irtisanomisesta saat noin vuoden palkan kertakorvauksena. Anna muijan tehdä se virhe, mahtaa firman omistaja kiitellä.
Kirjaa kaikki kohtaamisesi esimiehesi kanssa ylös tarkkaan tästä lähtien, niin että sinulla on dokumentit kellontarkasti.
Miten voi olla että luottamusmiestä ei ole? Entä pomosi pomo? Tuo kuullostaa työpaikkakiusaukselta. Ei työpaikalla tarvitse olla kavereita, kaikkia on silti kohdeltava asiallisesti, koska kyseessä on tyäyhteisö ei mikään marttakerho.
Ap, et ole tehnyt mitään, mikä oikeuttaisi sanomaan, että vaikutat tyhmänylpeältä? Kuitenkin kirjoitat, että kuvittelet, että sinua kadehditaan jatkuvasti, et halua ystävystyä kenenkään kanssa, et tee kuin täsmälleen sen, mitä käsketään ja että suhtaudut passiivisagressiivisesti esimieheesi.
Ihan oikeasti, katso peiliin.
Tollasta se on ekstroverttien kanssa.
Osta sille savustuspönttö jos tajuais vinkin.
Vielä lisään, että perjantaina muilla taisi olla palkkapäivä, koska palkkajakso oli katkennut viikko sitten. Olin toimittanut ajoissa esimiehelle tuntini. Palkkaa ei tililleni kuitenkaan tullut. Savustustapa edelliseen liittyen?
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamistahan toi on.
Aapeen taholtako? Voin kuvitella, miten se kulkee työpaikallaan nenä pystyssä tuhisten ettei halua tutustua kadehtijoihin...
Oletko kalan- tai lihansavustamossa töissä? Eikös se ole yhteishenkeä että pomokin osallistuu..
Mulla oli koulussa yläasteella tilanne että tietyt henkilöt pyrkivät kiusaamaan. Sitten päätin muuttaa tilannetta ja rupesin juttelemaan näille tyypeille musiikista, koska tiesin että varsinkin tietty henkilö oli erittäin kiinnnostunut musiikista. Meistä tuli hyviä kavereita loppujen lopuksi. Kaikki kääntyi ihan täysin. Oma käytökseni (ja kyllä, ehkä myös nöyrtyminen) muutti tuon ryhmädynamiikan. Varmaan joku toinen henkilö olisi voinut valita toisenlaisenkin taktiikan. Tuolloin kuitenkin tajusin että kuinka paljon oma käytös voi vaikuttaa tilanteeseen. En ollut aiemminkaan tehnyt mielestäni mitään väärää. Ilmeisesti ongelma oli se, että en ollut tehnyt mitään positiivista myöskään.
Jos et sovi työyhteisöön ja huononnat työilmapiiriä, se on sitten siinä. Ylpeä ja töykeä.
Lue Psykopaatit ympärilläni-kirja, saat tuntumaa miten psykopaatti toimii.
Itse ilen tutustunut työpaikalla ihmisiin ja saanut han hyviä kavereita. Mutta ei se aina ole hyvä asia, joutuu myös keskelle juoruja ja kaikenlaisia draamoja joihin kauhukseen huomaa sitten itsekin joskus ottavansa osaa. Ymmärrän täysin tuon ettei halua kavereita sieltä! Työpaikka on työpaikka, siellä tehdään työt ja saadaan palkka. Itse ahdistaa niin paljon että koitan kokoajan etsiä uusia töitä ja seuraavassa paikassa koitan säilyttää välimatkan kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos et sovi työyhteisöön ja huononnat työilmapiiriä, se on sitten siinä. Ylpeä ja töykeä.
Mä olen just tuollainen. Enkä aio muuttua, koska työkavereita se ei tunnu haittaavan.
Hyväksyvät mut omana itsenäni.
Tietävät, että mä kuitenkin pidän heistä ja kunnioitan heitä.
Kokeile ystävällisyyttä, ei tarvitse kuitenkaan mielistellä. Ihmisiin pystyy usein vaikuttamaan omalla käytöksellään yllättävän paljonkin. En tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta ihmiset nyt vain ovat sosiaalisia olentoja ja kaikki vaikuttaa aina.