Muita joiden mieli lasten teosta muuttunut päinvastaiseen suuntaan? Eli ennen halusi mutta enää ei?
Minä olen aina ajatellut haluavani lapsia. Yhtäkkiä tässä 25-27v ikävuosina mieli onkin muuttunut päinvastaiseksi. Enää en haluakaan enkä ymmärrä miten joskus olen halunnut.. kaipa se on vaan ollut sellainen "normaali" haluta niitä? Esim meidän taloyhtiön lapsetkin kiljuu aivan hullunlailla, niin kovaa ettei parvekkeella voi olla ja vaikka laittaa oven kiinni ja asuu yläkerrassa niin silti kuuluu sisään asti.. kiljuu, huutaa, itkee, raivoaa.. ja tätä näkee myös ihan kaupoissa ja kaikkialla. Lapsi raivoaa naama punaisena ja vanhemmat tuskaisena vieressä.
Onko muilla muuttunut mieli? Yleensähän sitä oletetaan, että se muuttuisivat juuri toisinpäin.
Kommentit (8)
Mulla muuttui lukumäärän suhteen. Olin aina varma että haluan kolme lasta, mutta lopulta yksi oli sopiva.
Kyllä se mieli voi heitellä suuntaan jos toiseenkin. Sullakin on vielä aikaa, kuule moni herää neljänkympin hetkellä siihen että nyt tai ei koskaan ja se oma rääkyvä rääpäle on saatava. Hinnalla millä hyvänsä!!
Olen 41v ja lapseton omasta tahdostani. Parikymppisenä oli vauvakuume, joka meni sitten ohi miehen ja minun erotessa. Sen jälkeen ei ole enää uutta vauvakuumetta tullut ja olen ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kummilapsia löytyy kyllä ja heitä hoidan mielelläni silloin tällöin.
Edellisessä avoliitossani puhuimme aina, miten teemme pari lasta. En oikeastaan koskaan edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Olin jotenkin kasvanut ajatukseen, että lapset kuuluvat normaaliin elämänkulkuun, jos on vakiintunut parisuhde.
Sitten erosimme lähempänä kolmeakymppia ja tajusin, etten minä edes pidä lapsista. En koskaan halua esimerkiksi leikkiä sukulaisten tai kavereiden lasten kanssa. Niinpä sitten lopulta löysin naisen, joka ajattelee tavallani. Nyt tätä lapsetonta liittoa on takana jo 20 vuotta, joten asiaa ei enää tarvitse miettiäkään.
Joo! 20v halusin lapsia ja sitte 30v kun elämäntilanne oli täydellinen niin en enää halunnut.
Eiköhän tuo ole yleistä. Itse toivoin lapsia parikymppisenä. Miehestä ei olisi ollut niin väliä. Joskus 25-vuotiaana muistan sanoneeni miehelleni, etten tiedä, haluanko yhtäkään lasta. Muistan olleeni tuolloin kyllästynyt kotitöihin. Loppujen lopuksi sain kolme lasta kolmenkympin molemmin puolin.
Olen itse aaltoillut paljon asian suhteen. Olen päättänyt, etten yritä lapsia tarkoituksella ainakaan näillä näkymin. Olen kuitenkin myös Varma, että jos tulisin raskaaksi niin en tekisi aborttia vaan sitten kyllä pitäisin lapsen. Toki jos olisi raiskaus tms niin tekisin abortin, mutta muuten en.
No siis kyllä minäkin lapsena ajattelin, että vähintään 5 lasta hankin. Enpä halua enää. Ihan normaalia, että elämän aikana mieli muuttuu. Voi se muuttua vielä uudestaankin.