Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten kaverikyläilyt
17.06.2018 |
Esikoisemme on nyt 5-vuotiaana alkanut kysellä, voisiko hänen paras ystävänsä päiväkodista tulla meille joskus leikkimään. Meillä ei ihan naapurissa lapsia ole, joten kokemusta ilman vanhempiaan kylässä olevista lapsista ei ole.
Tiedän kyseisen ystävän asuvan kauempana, koska lapseni on ollut hänen syntymäpäiväjuhlissaan. Miten tällaiset kyläilyt toimivat? Laitan vanhemmille viestiä, josko poikansa joskus voisi tulla meille leikkimään? Vanhemmat tuovat ja hakevat vai me haemme ja viemme?
Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa hölmöltä kysymykseltä, mutta kun kokemusta ei tosiaan ole.
Kommentit (11)
Kaverivierailut ovat kova juttu tuossa iässä, etenkin, kun naapurustossa ei ole lapsiseuraa. Asiathan voidaan hoitaa naamatusten, puhelimitse tms. Yleensä omat vanhemmat kuskaa lastaan, mutta voihan sopia toisinkin. Ja sitten kannattaa suosia vastavierailuja, jos leikit ja oleminen sujuu kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kieltäydyn noista kohteliaasti. Ruuhkavuodet on jo sellaista aikatauluttamista muutenkin, etten arki-illoille halua ylimääräisiä menoja. Lapsella on leikkiseuraa jo päiväkodissa ja kotona vuoden vanhempi sisar. Ystäväpiiristä löytyisi kavereita myös ja heitä sitten nähdään aina kun ehditään.
Jos seuraa ei muuten olisi, niin tietysti miettisin uudestaan. Tuntuisi vaan oudolta päästää lapsi ventovieraille ihmisille tuntikausiksi. Itsekin täytyisi kai mennä mukaan ainakin kerran. Minua ei suoraansanottuna kiinnosta pätkääkään. Oman kotiini taas en noin pieniä lapsia halua ellen tunne vanhempia. Käytöstavat kun on joillan hukassa. Enkä halua olla vastuussa muiden lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn noista kohteliaasti. Ruuhkavuodet on jo sellaista aikatauluttamista muutenkin, etten arki-illoille halua ylimääräisiä menoja. Lapsella on leikkiseuraa jo päiväkodissa ja kotona vuoden vanhempi sisar. Ystäväpiiristä löytyisi kavereita myös ja heitä sitten nähdään aina kun ehditään.
Jos seuraa ei muuten olisi, niin tietysti miettisin uudestaan. Tuntuisi vaan oudolta päästää lapsi ventovieraille ihmisille tuntikausiksi. Itsekin täytyisi kai mennä mukaan ainakin kerran. Minua ei suoraansanottuna kiinnosta pätkääkään. Oman kotiini taas en noin pieniä lapsia halua ellen tunne vanhempia. Käytöstavat kun on joillan hukassa. Enkä halua olla vastuussa muiden lapsista.
Minä minä minä, entäs se sun lapsesi? Ensin ei kestetä lapsen kavereita ja myöhemmin ei kestetä, kun lapsella niitä kavereita ei sitten enää ole. Koska eihän ne ystävyyssuhteet oikein kestä, jos niitä ei ylläpidetä esim. just tapaamalla toista välillä.
En suhtautunut noihin kovinkaan myönteisesti. Huomasin monen vanhemman olevan itsekäs ja luulevan, että lapsivierailut ratkaisivat heidän ongelmiaan.
Tahtoivat sairaalle lapselleen leikkiseuraa (eivät kertoneet, että oli sairas tai sisarus oli sairas!) tai odottivat että haen lapseni heiltä, vaikka itse saivat leikkiseuran helposti samalla, kun hakivat lapsensakin (minulla vauva ja vaikea pukea, riisua yms toisten aikataulun mukaan). Heidän lapsi käyttäytyi huonosti ja minun lapsi tahdottiin sinne rauhoittamaan heidän lasta. Ymmärsin, että heidän lapsi ei tahtonut jakaa äitiään hoitopäivän jälkeen meidän lapsen kanssa!
Riippuu niin kovasti tulevasta kyläilijästä.
Oletan, että viisivuotias käy ihan itsenäisesti vessassa ja osaa käyttäytyä ja näin suurimaksi osaksi onkin.
Yksi rupesi huutamaan vessasta, että jonkun on tultava pyyhkimään :D
Olisin varmaan mennytkin hyvän hyvyyttäni, mutta kylmemmällä luonteen laadulla varustettu mieheni sanoi, että pyyhi itse.
Lapsiparka sanoi, että ei osaa. Mies sanoi, että nyt on aika opetella.
Vieläkin vähän poden tuosta huonoa omatuntoa. Olisi pitänyt auttaa, ei vieraspaikka ole oikea hetki opetella perustaitoja..
Mutta yleensä siis kaikin puolin mennyt hyvin. Elettiin vähän rauhallisempia aikoja 90-luvulla kai, vaikka molemmat olimme siis töissä. Koko ruuhkavuosi-käsitettä ei ollut keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn noista kohteliaasti. Ruuhkavuodet on jo sellaista aikatauluttamista muutenkin, etten arki-illoille halua ylimääräisiä menoja. Lapsella on leikkiseuraa jo päiväkodissa ja kotona vuoden vanhempi sisar. Ystäväpiiristä löytyisi kavereita myös ja heitä sitten nähdään aina kun ehditään.
Jos seuraa ei muuten olisi, niin tietysti miettisin uudestaan. Tuntuisi vaan oudolta päästää lapsi ventovieraille ihmisille tuntikausiksi. Itsekin täytyisi kai mennä mukaan ainakin kerran. Minua ei suoraansanottuna kiinnosta pätkääkään. Oman kotiini taas en noin pieniä lapsia halua ellen tunne vanhempia. Käytöstavat kun on joillan hukassa. Enkä halua olla vastuussa muiden lapsista.
Minä minä minä, entäs se sun lapsesi? Ensin ei kestetä lapsen kavereita ja myöhemmin ei kestetä, kun lapsella niitä kavereita ei sitten enää ole. Koska eihän ne ystävyyssuhteet oikein kestä, jos niitä ei ylläpidetä esim. just tapaamalla toista välillä.
Hänellä on jo kavereita. Sanoinkin, että miettisin uudestaan, mikäli ei olisi. Kaverisuhteet on tietenkin tärkeitä, mutta suosin sellaisten kaverisuhteiden tukemista, joissa oikeasti tarvitsee tukea. Ystävät kun ei asu tässä naapurustossa. Jos lapset viettävät jo tarhassa yhdessä aikaa 5 päivänä viikossa, niin se on paljon. Kun tarha aikanaan loppuu ja se hyvä kaveri ehkä siirtyy toiseen kouluun tai toiselle luokalle, niin sitten voi tulla kylään.
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyn noista kohteliaasti. Ruuhkavuodet on jo sellaista aikatauluttamista muutenkin, etten arki-illoille halua ylimääräisiä menoja. Lapsella on leikkiseuraa jo päiväkodissa ja kotona vuoden vanhempi sisar. Ystäväpiiristä löytyisi kavereita myös ja heitä sitten nähdään aina kun ehditään.
Jos seuraa ei muuten olisi, niin tietysti miettisin uudestaan. Tuntuisi vaan oudolta päästää lapsi ventovieraille ihmisille tuntikausiksi. Itsekin täytyisi kai mennä mukaan ainakin kerran. Minua ei suoraansanottuna kiinnosta pätkääkään. Oman kotiini taas en noin pieniä lapsia halua ellen tunne vanhempia. Käytöstavat kun on joillan hukassa. Enkä halua olla vastuussa muiden lapsista.
Vaikutat miellyttävältä, ystävälliseltä ja sydämelliseltä ihmiseltä.
Lapsistasi tulee varmasti samanlaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt onko kyläily päiväkotipäivän jälkeen kuitenkin liian kuormittavaa? Kyseessä 4-vuotiaat lapset.
No jaa, meillä on sekä käynyt leikkimässä että oma on käynyt leikkimässä. Kuitenkin niin, että aikuiset sopii aikataulut ja päivät, lapset nyt puhuu ja sopii keskenään ihan mitä sattuu - olen huomannut. Kuskaamiset yleensä niin, että oma kuljetetaan - tietyllä tavalla turvallisuuskysymyskin alkaa kuskaamaan vieraita.
Minusta on kiva, että meille tulee - useimmin meille tullut kuin meidän lapsi ollut muilla - leikkikaveria, kun meidän lapsi ainokainen. Lapset leikkii ja touhuaa, saan itse tehtyä muuta tai vain lorvittua. Tarjoan aina välipalaa tai ruokaa - muutama pottu sinne tänne tai välipalahedelmä tai -jogurtti ei nakkaa maalta merelle.
Komennan kyläilijää kuten omaani, meillä tosin on aika rennot säännöt mm. lelujen siirtelyn suhteen - saa tuoda olohuoneeseen, rakennella majoja ym..
Itse ajattelen, että haluan lapselleni kokemuksen ja muiston, että meille saa ja sai tulla, koti on hänenkin ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen ketä käy. Samalla myöskin tutustun kavereihin ja tiedän millaisia ovat.
Välillä on melkoista sählinkiä, kun lapset keskenään sopii juttuja ja itsellä onkin jotain sovittuna tai toisella perheellä on jotain - selitä siinä sitten, että ei aina sovi aikuisille vaikka heille sopisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa, meillä on sekä käynyt leikkimässä että oma on käynyt leikkimässä. Kuitenkin niin, että aikuiset sopii aikataulut ja päivät, lapset nyt puhuu ja sopii keskenään ihan mitä sattuu - olen huomannut. Kuskaamiset yleensä niin, että oma kuljetetaan - tietyllä tavalla turvallisuuskysymyskin alkaa kuskaamaan vieraita.
Minusta on kiva, että meille tulee - useimmin meille tullut kuin meidän lapsi ollut muilla - leikkikaveria, kun meidän lapsi ainokainen. Lapset leikkii ja touhuaa, saan itse tehtyä muuta tai vain lorvittua. Tarjoan aina välipalaa tai ruokaa - muutama pottu sinne tänne tai välipalahedelmä tai -jogurtti ei nakkaa maalta merelle.
Komennan kyläilijää kuten omaani, meillä tosin on aika rennot säännöt mm. lelujen siirtelyn suhteen - saa tuoda olohuoneeseen, rakennella majoja ym..
Itse ajattelen, että haluan lapselleni kokemuksen ja muiston, että meille saa ja sai tulla, koti on hänenkin ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen ketä käy. Samalla myöskin tutustun kavereihin ja tiedän millaisia ovat.
Välillä on melkoista sählinkiä, kun lapset keskenään sopii juttuja ja itsellä onkin jotain sovittuna tai toisella perheellä on jotain - selitä siinä sitten, että ei aina sovi aikuisille vaikka heille sopisikin.
Kuulostaa hyvältä. Muistan itse lapsuudestani kavereiden koteja, joihin ei koskaan saanut mennä. Kavereita nähtiin aina ulkona, sisälle ei voinut mennä. En muista, sanottiinko syytä koskaan. Meillekään ei koululaisenakaan saanut tulle ketään, jos äiti ei ollut kotona. Meillä lapset vielä niin pieniä, mutta pian kaverikyläilyä edessä meilläkin.
Eipä tuohon varmaan mitään yleispätevää säännöstöä ole että kuka kuljettaa mihinkin suuntaan, se sovitaan sitten kun viestitellään. Näppärästi käy esim niin että otatte päiväkodista suoraan sen kaverin mukaan ja sitten illalla joko he hakevat tai te viette kotiin.