Varmaan parempi lopettaa ihmisten tapaaminen?

Suhtaudut, että ovat tosi törppöjä!! Toivottavasti joku päivä hoksaavat typeryytensä ja häpeävät. Heillä oli joku tarve painaa sua alaspäin. Yleensä kertoo huonosta itsetunnosta. Älä masennu enää hetkeäkään tuollaisesta, tuolle ei kannata antaa yhtään arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudut, että ovat tosi törppöjä!! Toivottavasti joku päivä hoksaavat typeryytensä ja häpeävät. Heillä oli joku tarve painaa sua alaspäin. Yleensä kertoo huonosta itsetunnosta. Älä masennu enää hetkeäkään tuollaisesta, tuolle ei kannata antaa yhtään arvoa.

No mut kuitenkaan en voi tai halua laittaa välejäkään poikki tollasen takia, koska ovat muuten ihan mukavia ja tunnettu n. 20 vuotta.

Oot oikeessa, että heillä itellään on jotain ongelmia.

Koska eräs viisas on kertonut, että aina kun joku puhuu jotain sinusta sinulle, niin todellisuudessa hän kertoo jotain itsestään.

Ehkä tälle kaverille särähti korvaan se, että jollain toisella oikeasti on kavereita ja hän itse on kipuillut asian kanssa.

Saisikin kehitettyä niin rautaisen itsetunnon, että ei ottais itteensä tollasia, mut ainakin suunta on oikea.

Enhän mä voi tietää mitä joku toinen oikeasti sisimmissään tuntee; suurta yksinäisyyttä kenties tämä kaverini?

Mut kun niin paljon mua on ihmiset painaneet alaspäin, niin tuntuu ikävältä pienetkin disautukset.

Mut eiköhän se niin monella kuitenkin sit oo tuskasta se elämä, en oo aiemmin tajunnut sitä koska omasta tuskasta huolimatta pyrin olemaan ihmisten kanssa iloinen ja sydämestäni se kumpuaakin.

Kaverisi typeryys ja tahdittomuus kertoo vain hänestä, ei millään tavalla sinusta. Jos jotain tuollaisesta käytöksestä pitää ajatella, niin lähinnä, että itse et koskaan käyttäytyisi tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi typeryys ja tahdittomuus kertoo vain hänestä, ei millään tavalla sinusta. Jos jotain tuollaisesta käytöksestä pitää ajatella, niin lähinnä, että itse et koskaan käyttäytyisi tuolla tavalla.

Näinhän se on, mut voitte ehkä kuvitella kuinka egoni innostuu tuollaisesta ja sanoo

"Ahaa, eli taidat sittenkin olla aikamoisen nolo tyyppi, kun ei uskois että sulla vois kavereita olla".

Mut joo, ihmiset ovat mitä ovat.

Oon miettinyt, että mikä mussa vetää puoleensa toisten pahaa oloa?

Onko se oikeesti iloisuus ja herkkyyteni?

Haluavat osansa energiastani?

Ei välejä kannata helpolla katkaista, mut sulla on valta antaa anteeksi. Kaikilla on sisäisiä kamppailuja, jotka joskus nousee näkyviin sopimattomissa yhteyksissä. Eli kyse ei ollut sinusta, vaan todellakin-tämän ihmisen omasta taistelusta. Hän voi ajan kanssa kypsyä ja oivaltaa. Jää seuraamaan, saatko heistä parempia ystäviä. Toisaalta, moni suojelee itseään ja,sekin on luvallista, jos joku kohtelee huonosti, tilanteeseen ei ole pakollista jäädä. Mut jos tällainen ei ole toistuvaa, anna mennä toisesta korvasta ulos..

Niin, kai sitä monet jollain tapaa elää niin ns. Tiedostamattomasti ja oma taistelu purkaantuu automaattisesti, jos joku sanoillaan sohaisee kipupisteisiin.

No joo, jos se nyt jatkuvaa on, niin ehkä voi sit kysyä, että mikä nyt oikein on.

Mulla on ihan samoja kokemuksia. Olen myös iloinen ja herkkä. Minulle entinen työkaveri sanoi samoin kuin sinulle on sanottu eli että "puhuitko jonkun kaveris kanssa, vai onko sulla ees kavereita?" Juu eipä ole kavereita kun en sellaisia ole juuri kaivannut... huonoja kokemuksia "kavereista". Viihdyn muutenkin hyvin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eilen lähin terassille kaverini pyynnöstä ja sattumalta tuli paljon tuttuja vastaan ja sanoin "tulee kaikki ihmiset kavereista sukuun vastaan näköjään".

Niin kaverini totes, että "ai onks sulla muka jotain kavereita?".

Jatkoin iltaa mut tuntuu edelleen tosi pahalta.

Mitähän iloa on olla ihmisten kanssa, kun loukkaavat kuitenkin? Mikä musssa on vikana?

Toinenkin tapaus muutama vuosi sitten oli, kun kaveri puhelimessa ei pystynyt pitämään pokkaa minun nimen mainitessaan, kun kertoi kenen kanssa on.

Tuntuu edelleen aika pahalta.

Oon luonteeltani ollu nuorempana aika ujo ja vieläkin tosi herkkä, niin en tiedä että tämäkö se minun vikani sit on?

Ahdistavaa. Mut toisaalta olen kuullu vilpittömästi ihmisiltä että olen tosi hyvä tyyppi, mut silti noi vetää mielen matalaksi, kun ollu niin masentavaa muutenkin viime vuodet.

Miten tollaseen voi suhtautua järjellä??

Jos se tarkoitti, että pitäisi sanoa ystäviksi heitä? Olisiko mahdollista?

Sinussa ap ei ole mitään noloa. Tämä kaveri taitaa olla kateellinen. Haluaa sinun seuraasi kuitenkin, kun pyytää mukaan. Ole vähän varuilla kuitenkin. Ihan vilpitön ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Eilen lähin terassille kaverini pyynnöstä ja sattumalta tuli paljon tuttuja vastaan ja sanoin "tulee kaikki ihmiset kavereista sukuun vastaan näköjään".

Niin kaverini totes, että "ai onks sulla muka jotain kavereita?".

Jatkoin iltaa mut tuntuu edelleen tosi pahalta.

Mitähän iloa on olla ihmisten kanssa, kun loukkaavat kuitenkin? Mikä musssa on vikana?

Toinenkin tapaus muutama vuosi sitten oli, kun kaveri puhelimessa ei pystynyt pitämään pokkaa minun nimen mainitessaan, kun kertoi kenen kanssa on.

Tuntuu edelleen aika pahalta.

Oon luonteeltani ollu nuorempana aika ujo ja vieläkin tosi herkkä, niin en tiedä että tämäkö se minun vikani sit on?

Ahdistavaa. Mut toisaalta olen kuullu vilpittömästi ihmisiltä että olen tosi hyvä tyyppi, mut silti noi vetää mielen matalaksi, kun ollu niin masentavaa muutenkin viime vuodet.

Miten tollaseen voi suhtautua järjellä??

Suhtautua järjellä? Ei mitenkään, koska suurin osa ihmisistä on kieroja kusipäitä.

Niin, kai sekin sit vaikutti, kun just terassille mennessä yks toinen kaverini oli sattumalta lähdössä pois samalta terassilta ja päättikin sit jäädä yksille meidän kanssa.

Ehkä se sit jollain tavalla pelkää yksinäisyyttään yms.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan samoja kokemuksia. Olen myös iloinen ja herkkä. Minulle entinen työkaveri sanoi samoin kuin sinulle on sanottu eli että "puhuitko jonkun kaveris kanssa, vai onko sulla ees kavereita?" Juu eipä ole kavereita kun en sellaisia ole juuri kaivannut... huonoja kokemuksia "kavereista". Viihdyn muutenkin hyvin yksin.

No eiköhän sullaki ollu sama, kun mulla. Tää tyyppi on kateellinen kun oot ilosena puhunu puhelimeen, eikä ite varmaan kauheesti niin pääse tekemään!

Ei sellasille oikeesti juroille ja synkille tommosia sanota,

Huhhuh. Voihan ihmiset. :D

Eii helkkari, mitäköhän ihmettä tää oikein on.

Kun eilen sit puhuttiin et mennään pelaamaan tennistä tänä aamuna ja sit ku aamulla kysyin, niin kuulemma pitää vähän myöhäistää ja se soittaa sit.

No nyt kun kysyin uudestaan, niin sanoi että oli lähteny yksille ulos ja kysyin et mitäs se meinaa, nii ei oo vastannut mitää enää.

Mitä se saakeli soittelee ja pyytelee tekemään sitä ja tätä kun kuitenkin käytös on tollasta!!

Huhh.

Vierailija kirjoitti:

Eii helkkari, mitäköhän ihmettä tää oikein on.

Kun eilen sit puhuttiin et mennään pelaamaan tennistä tänä aamuna ja sit ku aamulla kysyin, niin kuulemma pitää vähän myöhäistää ja se soittaa sit.

No nyt kun kysyin uudestaan, niin sanoi että oli lähteny yksille ulos ja kysyin et mitäs se meinaa, nii ei oo vastannut mitää enää.

Mitä se saakeli soittelee ja pyytelee tekemään sitä ja tätä kun kuitenkin käytös on tollasta!!

Huhh.

Joo ja nyt selvis kun sanoin, että ei varmaa pelata tänään? Että "voi olla et siirtyy huomiselle"

Ja sanoin et eli tuskin sillonkaan.

Joo eiköhän oo parempi unohtaa koko tyyppi.

Miten miten melkein kaikki ihmiset voi olla lopulta niin ärsyttäviä?

Jo pari kuukautta tutustuin ja tulin hyvin toimeen uudehkon työkaverin kanssa, mut nyt tuntuu, että maku menny hänestä, vai mitä mieltä olette, kun

Muutama viikko sitten alkuviikosta eräänä iltapäivänä iloisesti totesin, että "sehän on jo melkein perjantai!"

Ja työkaveri tähän naurahtaa ja sanoo, että se on aika hyvin jos täs vaiheessa tuntuu jo siltä.

Mut sit se tarttu tohon juttuun kiinni ja seuraavana perjantaina sit sano, että "noh, nyt se on sit perjantai"

Seuraavana maanantai aamuna nasevasti virne päällä "noh, se on taas melkein-perjantai..."

Nyt sit taas keskiviikkona jutellessamme sanoi "ai onks nyt taas se... Eiku mikäs päivä se oli kun sä sanoit sen, et on melkein perjantai..?"

Ja sit nyt sit eilen heti aamulla ekana tulee mun luo ja sanoo virnuillen "noh, oispa vasta-maanantai".

Mikä tota tyyppiä vaivaa, vai enkö vaan ymmärrä hänen huumoriaan?

Seuraavaks täytyy sanoa, että on jo kulunut läppä, ei naurata enää. Jos tajuais lopettaa.

Itse en saanut opiskelutovereista kavereita, vaikka yritin. Kaiken vapaa-ajan olin yksin, vaikka aina yritinkin ehdotella opiskelutovereille milloin mitäkin aktiviteettia. Joillekin kelpasin kaveriksi tunneilla, jos ei ollut muitakaan kavereita, mutta aika usein olin kolmas pyörä. Valmistuimme, minä olin puhunut takaisin muuttamisesta pohjoiseen, mutta kaikki tiesivät, että asun vielä opiskelija-asuntolassa kesä- ja heinäkuun. Valmistujaispäivänä yksi näistä "kavereista" totesi: "Nähään.... ei varmaan koskaan! Ku jos sä muutat takas sinne pohjoseen." Joo, oon mä koko kesän vielä täällä... No, kesän aikana tapasin mieheni ja jäin etelään, mutta sinä samana valmistujaispäivänä menin takaisin opiskelija-asuntooni itkien ja poistin kaikki sen koulun fb-kaverit. En valitettavasti ole törmännyt kehenkään näistä Helsingissä, vaikka yleensä törmään johonkin tuttuun aivan yllättäen, ja yleensä nämä tutut ovat pohjoisesta. Olisi hauska, jos nämä kysyisivät, että mitä teen etelässä, niin toteaisin vain asuvani ja tekeväni töitä täällä. Todennäköisesti saan parempaa palkkaakin kuin he, koska jos he saavat TES:n mukaista palkkaa niin se on ihan ok, mutta huono verrattuna minun palkkaani. Hyvin harvoin tällä alalla saa enemmän kuin TES:n mukaista palkkaa.

Ongelma on just siinä, että jos oikein haluaa ja yrittää saada kavereita ja keksiä kaikkea yms. Niin toiset todennäköisesti huomaavat, että heistä yritetään puristaa irti hyväksyntää ja onnellisuutta jne. Jolloin se kaveria kaipaava valitettavasti jää ilman kaveria, vaikka siis henkilö itse ihan mukava varmasti olisikin.

Jos vain on itsensä ja vielä ehkä säteilee ympärilleen, eikä hakemalla hae hyväksyntää, niin useimmiten ne oikeat ihmiset kiinnostuvat sinusta, eikä sen kummemmin tarvitsen tehdä mitään.